Ladataan...
Aivan hyvä blogi

Kaikkien aikojen lempparisarjani, Greyn anatomian 14. kausi alkaa tänään Yhdysvalloissa tuplajaksolla. 13. Kausi päättyi jaksoon, jossa Grey Sloan Memorial Hospitalissa riehui tulipalo, ja lääkäri Stephanie Edwards päätti traumaattisen kokemuksen jälkeen lopettaa lääkärihommat ja lähteä elämään sairaalan ulkopuolella.

Owen Hunt ja etääntynyt vaimonsa Amelia Shepherd lähtivät yhdessä Nathan Riggsin kanssa vastaanottamaan Owenin kauan kadoksissa ollutta siskoa, joka on lisäksi Riggsin eksä (luonnollisesti). 

Kaikki nämä jännittävät kuviot tuovat vähän lisäyksiä roolituksiin. Ehkä lemppariuutinen mulle oli se, että Kim Raverin näyttelemä Teddy Altman palaa tälle uudelle kaudelle. Sisko-Huntia eli Megania näyttelee Abigail Spencer, joka korvaa roolissa Bridget Reganin. Lisää italialaisverta sarjaan tuo Andrew DeLucan sisar Carina (Stefania Spampinato), joka jostain syystä päätyy myös seikkailemaan Grey Sloan -sairaalaan. 

Jerrika Hintonin näyttelemän Edwardsin lisäksi myöskään Leah (Tessa Ferrer) ja Eliza Minnick (Marika Domińczyk) eivät palaa sarjaan uusimmalle kaudelle.

Mitä muuta uudella kaudella on luvassa? Promojuliste lupailee kuvioita neljälle alkuperäiselle hahmolle, eli Meredithille, Alexille, Baileylle ja Webberille. To be honest, mun mielestä sama virsi oli viime kauden alussakin, että en nyt tiedä kuinka paljon uusi kausi tulee poikkeamaan entisestä. DeLucan näyttelijä Giacomo Gianniotti vihjasi, että tuleva kausi olisi tunnelmaltaan hauskempi ja keveämpi kuin aiempi. Se olisi kyllä tervetullutta!

Mielenkiinnolla seuraan, millaisia tapahtumia 14. kausi pitää sisällään. 

Nelosen Ruutu+-palvelussa sarjaa voi seurata lähes jenkkitahtiin, kun avausjaksot pamahtavat palveluun maanantaina 2.10. Maksuttomasti sarjaa voi seurata 30.10. alkaen Liv-kanavalla klo 21.

 

kuva: ABC

Share

Ladataan...
Aivan hyvä blogi

1. #linkkibiossa. Tämä on hämmentänyt jo pidemmän aikaa. Ymmärrän kyllä, mitä tällä Instagramissa tarkoitetaan: linkki milloin mihinkin löytyy käyttäjän tieto-osiosta. Mutta mutta, bio-sanasta tulee aina ensimmäisenä mieleen vain ja ainoastaan biojäte. Että siellä roskiksessa on nyt linkki. Kohtalotovereita?

2. Meidän tarina. Ihan sympaattinen ohjelma, mutta unohtuiko jotain? Kenties POSSESSIIVISUFFIKSI TUOSTA OHJELMAN NIMESTÄ??!? Miten olisi Meidän tarinamme? Argh.

3. Päivämäärät, kun ne kirjoitetaan näin: 27.9 -> Newsflash: Siihen kuukauden jälkeenkin tulee piste. Ei ole sellaista päivämäärää kuin 27.9, on vain 27.9Erityisen paljon tympäisee, kun tätä näkee ammattikirjoittajien teksteissä, koska sieltähän se sitten tarttuu kaikkiin muihinkin (esimerkiksi elokuvien mainoksiin, kuten yllä Miami-leffaan).

4. Kumpi on rankempi: alamäki vai ylämäki? Tarkoitan tietysti henkiseltä kannalta: yleensähän jos menee huonosti, puhutaan että asiat menevät alamäkeen. Kuitenkin jos miettii fyysisesti alamäkeä, niin sehän on helpompi kuin ylämäki. Sitten taas käsittääkseni avioliittosysteemeissä puhutaan myötä- ja vastamäistä. Tämän lyhyen pohdinnan perusteella ylämäki on aina perseestä, alamäki voi olla kontekstista riippuen hyvä asia?

Share

Ladataan...
Aivan hyvä blogi

Ala-asteella kirjoitin tarinan hölmöläisistä. En enää muista tarkkaan mitä tarinassa tapahtui, mutta hölmöläiset luulivat lähtevänsä etelänmatkalle ja päätyivätkin vain kävelemään alamäkeen. Tarina päädyttiin lukemaan koulun aamunavauksessa, ja olin pakahtua ylpeydestä.

Yläasteella ideoimme kavereideni kanssa oman saippuasarjan ja pyysimme siihen tuolloin vielä melko tuntemattomia luokkakavereita mukaan. 

Lukiossa vaihdoin koulua, koska lukiossa, jossa opinnot aloitin, ei ollut juurikaan poikia. 

19-vuotiaana hyppäsin benji-hypyn. 

Jossain vaiheessa lopetin rohkeiden päätösten tekemisen, täysillä elämisen, itseni haastamisen. Sanoin mieluummin ei kuin joo, jäin kotiin sen sijaan että olisin lähtenyt ihmisten ilmoille. 

Viime aikoina olen löytänyt itseni liian usein tilanteista, joissa en saa mitään aikaan, koska pelkään olevani paska. Monet hakemukset jäävät kirjoittamatta, koska ei siitä kuitenkaan tule niin hyvä, että saisin paikan. Mitä hölmöyttä! Siinähän sitä kehittyy, kun vain tekee. 

Olen pohtinut lentolippujen ostamista Jenkkeihin jo useamman kuukauden. Vieläkään en ole ostanut, koska mitäköhän siitäkin sitten tulisi

Liian usein jään pelkäämään, että mitäköhän tapahtuu, jos teen näin tai noin sen sijaan että vain menisin ja tekisin. Niin kauan kuin en tee mitään, arvailen mitä tapahtuu, jos joskus tekisin. Sen sijaan kun vain menen ja teen, tiedän. Vaikka lopputulos ei olisikaan priimaa, opin, kehityn ja tiedän mitä käy. 

Muistan Yökylässä Maria Veitola -ohjelman jakson, jossa Veitola vieraili Jutta Gustafsbergin luona. En muista mistä oli puhe, mutta jotenkin keskustelu liittyi siihen, että Gustafsbergin mielestä ihmiset miettivät liikaa tekemisiään. Hänellä oli ohje, joka on juurtunut mieleeni:

"Tekee vaan."

Kuinka helpolta se kuulostaakaan: mennä vain ja tehdä. Mistä ikinä onkaan kyse. Siinäpä ohje syksyyn ja koko loppuelämään.

Rohkeutta kohti. 

 

kuva: pixabay

Share
Ladataan...

Pages