Ladataan...

Flora-lasisarja on yksi kauneimmista suomalaisista sarjoista. Minuun vetoavat ainakin sarjan herkulliset värit ja röpelokuviot. Jätin tästä postauksesta kokonaan kukat, koska Flora nimensä mukaisesti kukkii niin mainiosti ettei lisäkoristeita tarvita.

Sarjan on suunnitellut Oiva Toikka ja se on ollut tuotannossa vuosina 1966-1991, ensin Nuutajärven lasin ja myöhemmin Iittalan valmistamana. Sarjaan kuuluu ainakin erilaisia maljoja, juomalaseja, lautanen ja kaadin. Väreistä löytyy kirkas, sininen, violetti, ametisti, vihreä ja tummanharmaa. Omat värisuosikkini voitte arvata kuvista. 

Tämän sarjan lasitavaran kanssa kävi kumma juttu. Ensin ei löytynyt mitään ei niin millään ja nyt lyhyen ajan sisällä kaikki nämä. Onko teille käynyt jonkun keräilyjutun kanssa samalla tavalla? 

Siniset jälkkärimaljat olivat huippulöytö. Kaikki yhteensä viisi euroa. Muista maksoin sitten enemmän. Kyllä näiden kanssa on vähän sitä vikaa ettei uskalla kamalasti käyttää, kun harmittaisi jos onnistuisi näitä rikkomaan. 

Aika herkkuja, eikö? Nyt pitää löytää tähän sarjaan vielä lisää juomalaseja ja kaadin. Ajattelin miksailla näitä kolmea väriä kattauksessa yhteen eli sininen, ametisti ja kirkas yhdessä. Kannu saisi olla joko sininen tai ametisti väriltään.

Alan liikkeissä ja nettikirppiksillä sarjan kannuja olisi jatkuvasti tarjolla, mutta taas jätän ne sikseen ja odottelen että kannu kävelee vastaan ennemmin tai myöhemmin järkevään hintaa.

Kuvassa alla näkyy Iittalan pakkauksia sarjalle. Nämä ovat todennäköisesti aivan tuotannon loppuvuosilta. Ajoituksen saa kertoa jos joku sen tietää.

Nyt vaan odotellaan että kevät kukkii muuallakin kuin kattauksessa!

Share

Ladataan...

Keskeneräisiä töitä ei yleensä esitellä, mutta näiden tuolien uusien istuinpäällisten tekeminen oli niin hauskaa että postailen jo niistä ennen kuin viimeistelytyöt on tehty.

Muistatteko kolmijalkaiset Calligaris-taittotuolit, jotka aiemmin löysin? Niissä oli ihan ok-kuntoiset, mutta todella ohuet istuintyynyt ja niissä puuvillaiset irtopäälliset. Halusin niihin uudet päälliset. Kaikenlaisia tuuunauksia ja virityksiä tehneenä olin tällä kertaa perusteellinen ja kaukonäköinen ja ilmoittaiduin päällisien vaihtoa varten Työväenopiston verhoilukurssille.

Nämä päälliset ovat hyvin kaukana perinteisestä verhoilusta, mutta kurssille voi ilmoittautua myös tällaisten modernimpien töiden kanssa. Kuvissa näkyvät jo uudet päälliset, ilman niittirivin peittävää nahkaista reunanauhaa. Se liimataan viimeistelyksi niittien päälle kontaktiliimalla. (En pääse liimaamaan sitä ulos ennen kuin pakkaset hellittää. Liima haisee todella voimakkaasti jos työn tekee sisällä.)

Arvaatteko mistä uudet päälliset on tehty? Nahasta joo ja vielä tarkemmin vanhan nahkatakin helmaosasta. Halusin tuoleihin myös päällisen, joka menee yhteen tuolin muotoilun ja valmistusajankohdan kanssa ja sen vuoksi kulunut nahka on tähän mitä mainioin materiaali, kun tuolit ovat peräisin 70-80-luvulta. Kurssinvetäjän ehdottaessa vanhoja nahkatakkeja materiaaliksi, kierrätyshullu sisälläni oli todellakin samaa mieltä. 

Käytetty nahkatakki josta riitti materiaalia molempiin päällisiin maksoi muuten kolme euroa. Yläkuvassa tuolin pohjan niittirivit. Mielestäni onnistuin ihan kivasti. Sain kaikki nahkan rypyt pohjan puolelle ja yläpuolesta tuli siisti. Niittirivi siis peitetään vielä liimattavalla nauhalla.

Tässä kuvia vaiheesta ennen nahan kiinnitystä. Pehmusteena käytin 3 cm paksua superlonia ja sen päälle laitoin kaksi kerrosta vanua niin että keskikohdasta saadaan hiukan korkeampi ja tällä tavoin tuolista tulee mahdollisimman mukava. Kuvassa takareunassa näkyy myös tuolissa ollut vanha jo kellertynyt pehmuste. AUTS, Onko se ollut tosiaan noin seitinohut?

Yläkuvassa oli vasta ensimmäiset harsinniitit kiinni. Alla kuva tuoleista muutama niitti myöhemmin.

Nämä tuolit ovat olleet käytössä vierastuoleina, silloin kun on jotkin suuremmat juhlat. Luulisi nyt vieraidenkin viihtyvän paremmin kun on vähän enemmän fylliä pepun alla.

Ikävä kyllä olen poistanut jo kaikki kuvat tuoleista, joista olisi nähnyt lähtötilanteen. Kuvia tuoleista löytyy kyllä vanhasta postauksesta viime vuoden kesäkuulta otsikolla: Uudet vanhat tuolit ja seinätaulu.

Pienen helpon työn myötä taisin hurahtaa ja aijon tulevaisuudessa jatkaa mukana verhoilukursseilla. Voi kuinka monta kivaa tuolia mulla on jo mielessä tuunattavaksi. Aivan super kivaa hommaa ja on se mukavaa kun apu on aina siinä lähellä. 

Share

Ladataan...

Oikeastaan kyse on vaateripustimista, eikä naulakosta. Meidän eteisen vaatenaulakko on vanha todennäköisesti 50-70 -luvulla valmistettu puuta ja metallia yhdistävä varsin mitäänsanomaton kaluste, jonka ilmettä ajattelin näin kevään tullen piristää. Helpoiten se onnistuu vaihtamalla siihen värikkäät henkarit. Enkä tarkoita mitään pastellisävyisiä hempeän lempeitä ripustimia.

Vaan paloauton punaisia ihania retro-henkareita. Onnistuin löytämään yhdeksän ripustinta, joista kaksi on Majureita valmistajana Sarvis (kiitos vinkistä IG-kaverille) ja loput seitsemän MK-tuotteen hyvin saman näköisiä vaatepuita. Eroa ei huomaa ihan helposti. 

MK-tuotteen henkarit alareunassa on muutaman millin paksuinen reunus, joka Sarviksen henkarista puuttuu. Toinen ero se että MK-tuotteen ripustimessa metallikoukun päässä on pieni pallo, jota taas Sarvis-henkarissa ei ole.

Vierekkäin ovat sulassa sovussa. Nyt punaisten vaatepuiden myötä on kuitenkin mieleen hiipinyt sellainen ajatus että naulakko näyttäisi kivemmalta jos senkin maalaisi. Punaisena se olisi aika raju, mutta valkoisena siitä tulisi ehkä sellainen sopivan makea Marianne-karkki fiilis noiden henkarien kanssa. Valkoinen väri myöskin sopii ihan kaikkeen, niin voi sitten virittää siihen tylsät puuhenkarit takaisin, jos punainen väripläjäys alkaa tympiä.

Kuvien laatu nyt ei ollut mikään huippu, mutta alakerran hämärämpi valaistus ja kännykkäkuvat...you know. Seliseli...

Share

Pages