70-luvun tyyliin

Viime aikoina olen toistuvasti törmännyt Humppilan tehtaan lasitavaroihin 70-luvulta. Ne tuntuvat olevan nyt sellaista tavaraa, josta kaikki koettavat päästä eroon. Mutta, mitä jos antaisimme niille edes mahdollisuuden?

Kuvassa yllä Tauno Wirkkalan suunnittelema malja Revontulet. Se on oma suosikkini näistä Humppilan esineistä missä on yhdistetty kirkasta ja ruskeaa lasia. Kuvauskaverina Aarikan kynttilänjalka samalta vuosikymmeneltä.

Näitä tulee usein kirppiksillä vastaan ja hinnat ei päätä huimaa. Kerrassaan hurmaava ja erittäin tunnistettava malja. Saman suunnittelijan Tokka malja näkyy alla vasemmalla, näitä on useampaa eri väriä kuten Revontuli maljaakin. Oikealla on tarjoiluvati Ulpukka. Sekin Taunon tekosia 70-luvulta. Molemmissa sama kuvio astian pohjassa.

Nämä ovat paksua lasia ja pysyvät hyvin ehjinä. Tokka muuttaa väriä valon määrän mukaan. Tämä kyseinen malja oli ensimmäinen ostokseni lasinkeräilyn haparoivilla alkuaskelilla. Ei ehkä sen kauneuden vuoksi, vaan siksi että pystyin varmasti tunnistamaan sen.

Alla näkyvä Pertti Santalahden Kiviset kynttilänjalka on myöskin Humppilan lasitehtaan 70-luvun tuotantoa. Sen muotokieli on kaukana sulavasta. Aikamoinen möhkäle.

Lasiesineissä oleva ruskea väri on juuri se 70-luvun ruskea, josta tähän meidän taloonkin (joka on myös 70-luvun tuote) oli tehty ikkunalaudat ja sisäovet. Näihin lasiesineisiin tuo väri sopii huomattavasti paremmin.

Näistä Humppilan tuotteista voi olla montaa mieltä. Toiset ihastuu ja toiset pitävät ihan karseina.

Kommentit

Vihainen itälappilainen (Ei varmistettu) http://www.vihainenitalappilainen.blogspot.fi

Hei,
löysin juuri hetki sitten blogiisi ja pakko kommentoida, että kiitos ihanasta blogista! Itse olen vähän höpsähtänyt vanahaan lasiin ja toki esim. vanahoihin astioihin, huonekaluihin ynnä muuhun ja vanahassa 50-luvun puutalossa asutaankin. Keräilijäksi en ihan uskalla itseäni vielä tituleerata ja olen koittanut vähän innostustani rajatakin ja hankkinut vanahaa lasia ja astioita lähinnä käyttöön, mutta blogisi innoittamana aloin jotenkin kummasti miettiä, että kyllähän ihan hyvin voi omistaa kymmenen erilaista sokerikkoa ja kermakkoa ihan vaan niitten kauneuden vuoksi. :D

Se miksi nyt pysähyin juuri tähän tekstiin, on tuo Ulpukka tarjoiluvati, sillä kaivoin juuri jokin aika sitten varastosta astialaatikosta tuollaisen ja mietin, että se on kovin tutun näköinen, mutta nimiä tai suunnittelijaa minulla ei ole sille antaa. Säilyttämistä tai vaihtoehtoisesti eteenpäin lahjottamista juuri tänään tässä mietiskelin kyseisen vadin kohdalla ja mikä sattuma, että monen mutkan kautta eksyin tänne ja tässä sille nyt on nimi ja tiedot! Taidan siis päätyä pitämään sen, ainakin toistaiseksi. :) Ja pakko sanoa, että minusta tuo Revontuli on omalla tavallaan kaunis! Omasta lapsuuenkodistani löytyy tuollainen.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.