Konjakkilaatikko ja täydellinen leimasarja

Viime päivät olen joutunut viettämään melko lailla sisätiloissa sairaan lapsen kanssa. Onneksi kuitenkin iltaisin olen päässyt nollaamaan eli käymään vanhojen tavaroiden löytöpaikoissa.

Joku varmaan ajatteli että nollaamisella viittasin tämän kauniin laatikon sisältöön, mutta se on juotu ikävä kyllä jo vuosia ennen mun syntymää. Laatikon päällä on kahden illan lasinen saalis.

Valkoinen maljakko sinivihrein koristein on Mikko Karppasen Iittalalle suunnittelema Akvarelli-maljakko, joka oli tuotannossa vuosina 1985-1986.

Kuvassa takana näkyy Tamara Aladinin maljakko hopeapannalla. Maljakko on Riihimäen lasin, mutta en tiedä mikä on tämän maljakon mallinumero. Onko panta kuulunut siihen alusta asti, vai onko se lisätty siihen asiakkaan toiveesta? Siitä löytyvä leimasarja herätti kiinnostukseni.

Periaatteessa leimojen avulla pitäisi pystyä selvittämään hyvinkin tarkat tiedot hopeaesineen alkuperästä. Suomalaisessa kulta- tai hopeaesineessä täydellinen leimaus tarkoittaa viittä eri leimaa: valmistaja, tarkastusleima (kruunuleima), pitoisuus- eli arvoleima, paikkakunta- ja vuosikirjainleima.

Ja niin rupesin selvittämään leimojen kertomaa. Hommaa hidasti suurennuslasin puute ja panta oli sen verran likainen että sain kuurata sitä jonkin aikaa ennen kuin sain minimaalisesta präntistä selvää. Leimojen mukaan tekijä olisi Henrik Hjalmar Autere, panta olisi valmistettu Turussa ja valmistusvuosi olisi ollut 1966.

Kaunis laatikko ei ole uusi löytö, vaan kuvausrekvisiittaa. Tai jos löydöksi voi laskea sen että huomaa kivan esineen omassa olohuoneessaan, jonka on vähän niin kuin unohtanut taka-alalle.

Näin kodin1-tavaratalossa vähän tämän tyylisiä laatikoita, mutta ne olivat uusia. Ihan kivan näköisiä, mutta aidosti vanha toimii paremmin.

Ruskea pieni maljakko on kotilasin ja sen on suunnitellut Hans Nyqvist. Riihimäen lasi valmisti näitä tietääkseni 70- ja 80-luvulla. Varmasti hintansa (0,70 €) väärti.

Vasemmanpuoleinen maljakko on ihan täysi musta hevonen tai voi olla rampa aasikin. En tiedä siitä mitään muuta, kuin että se on valmistettu puhaltamalla kuplalasista.

Ja sen pohjassa on puttelinjälki, jota ei ole hiottu. Luulen että se on suomalainen ja vanha, mutta näiden väitteiden tueksi en ole löytänyt vielä juuri mitään. Onko kellään arvausta tästä? Ainakin se on varmasti käsityötä.

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.