Yhden Taalarin paikka

Viimeisin hankintani on siniharmaa Taalari-maljakko. Se ei ehkä kuulu niihin aivan huomaamattomiin esineisiin, vaan tuntuu ottavan tilan haltuun.

Taalarikuosi on alunperin suunniteltu tilauksesta tuhkakuppiin, jonka haluttiin olevan näyttävä. Toiveena oli myös pinta johon ei saanut jäädä sormenjälkiä, sekä se että tuhkakuppiin toivottiin olevan värikäs.

Kukapa muukaan kuin Tamara Aladin suunnitteli saamiensa toiveiden perusteella Taalari-tuhkakupin vuonna 1968 ja se otettiin Riihimäen lasissa tuotantoon heti. Taalari-sarjaan kuului tuhkakupin lisäksi myös maljakko ja jälkiruokakulhoja.

Sarjaa valmistettiin kirkkaana, keltaisena, vihreänä, ruskeana, siniharmaana ja koboltinsinisenä. Sarjasta tuli heti suosittu ja se pysyi tuotannossa vuoteen 1983 asti.

Oma maljakkoni on väriltään siniharmaa, mutta väri taittaa monessa valaistuksessa lilaan. Mikä ei haittaa ollenkaan, vaan on mielestäni vaan parempi.

Kuten kuvissa näkyy, maljakon suuta kiertää pronssinen panta. Se ei alkuperäisenä maljakkoon kuulu, vaan on siihen myöhemmin lisätty. Tämä kyseinen Taalari-maljakko on annettu seiväshypyn kunniapalkinnoksi 7.7.1969 kansainvälisissä kisoissa ja palkinnon on lahjoittanut Kelloliike A. Ilmakangas. Tieto selviää pienestä kaiverruksesta maljakon pannassa.

Ilmeisesti tuohon aikaan on ollut aika tavallista antaa näitä palkinnoksi urheilukisoissa. Tämä Taalari on löytänyt paikkansa lipaston päältä. Maljakko on niin massiivisen oloinen ja vedellä täytettynä niin painava etten uskaltaisi sitä mihinkään heppoiseen hyllyyn seinälle laittaa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.