Ladataan...

Takkahuoneen nurkassa on kissojen ja lasten lempituoli. Tämä pyörivä ja keinuva hirvitys ilmestyi sinne jokunen kuukausi sitten. Mistä se tuli ja kuka mahtaa olla toimitusjohtaja Laitinen?

Törmäsin tuoliin kierrätyskeskuksen ulkopuolella, jossa se seisoi ilmaistavaroiden joukossa likaisena ja hylättynä. Jokin siinä kuitenkin kehotti tutkimaan sitä lähemmin. Ensivaikutelma tuolista oli hiukan apea, mutta totesin että yksilö näyttää kuitenkin kehityskelpoiselta. 

Päältä päin näin sen olevan 60-70 -lukujen pyörivä tv-tuoli, jonka päällinen on selvästi uusimisen tarpeessa. Ajan patina on hienoa, mutta rajansa silläkin. Tuoli vaikutti turhan työläältä löydöltä, joten jätin sen nököttämään kierrätyskeskuksen ulkopuolelle ja jatkoin ruokaostoksille.

Ruokaostoksilla ollessani en kuitenkaan päässyt eroon ajatuksesta uudelleen päällystetystä tuolista, jossa voisin lueskella mukavasti takkatulen ääressä. Kyllähän se pitäisi hakea.. Tuolin kuva silmissä vilkkuen kurvasin takaisin kierrätyskeskukselle lapset takapenkillä. Mahtuisikohan tuoli edes autoon kahden takapenkillä olevan lastenturvistuimen lisäksi?

Saavuttuani takaisin tuolini (olin jo siirtynyt mielessäni rohjakkeen omistajaksi) kimpussa pyöri ja hyöri joku mies. Näin sieluni silmin kuinka tuoli kannettaisiin silmieni editse pois... Mies poistui sisälle keskukseen ja tarrasin kiinni tuoliin. Mahtuisiko se autoon? Luotettava sotaratsuni imaisi tuolin juuri ja juuri sisälleen ja sain takaluukun loksahtamaan lukkoon.

Kotona imuroin tuolin, jonka jälkeen pesin sen nahkasaippualla ja kiillottelin nahkaoljyllä. Käsittely teki siitä raikkaamman ja saa riittää siihen asti kunnes tuoli viedään ammattilaiselle kunnostettavaksi. Istuimen alta löytyi tämä yläkuvassa näkyvä nimikointi. TJ Laitinen. Oletan että tässä tapauksessa TJ tarkoittaa toimitusjohtajaa eikä etunimen nimikirjaimia. Voin myös olla väärässä.

Tämä Laitinen näyttää pitäneen tuolistaan ja käyttäneen sitä ahkerasti. Nahka käsinojien päistä on puhkikulunut. Ilmeisesti hänellä on ollut tapana pohtiessaan liikutella sormiaan käsinojilla. Toki voi myös olla että hänen johtamansa yritys on ollut niin kamalassa ahdingossa että toimitusjohtaja on lähinnä puristanut työtuolinsa käsinojia kauhun vallassa pohtiessaan kuinka tästä selvitään. 

Toivoisin tuolin olevan kotimaisen Peem Oy:n tuotantoa, joka valmisti nahkaverhoiltuja sohvakalustoja ja tuoleja vuosina 1967-1985. Todennäköisesti se ei sitä kuitenkaan ole. Tuolissa ei ole mitään merkintää alkuperästä, mutta toivon että verhoilijalla oli näkemys asiasta. Pahoittelen vielä kuvien huonoa laatua. Takkahuoneessa ei ole kovin hyvä valaistus ja puhelimen kameran kuvien laatu jää sen vuoksi epäselväksi.

Ladataan...

 

Eilen löysin vihdoinkin yhden eniten himoitsemistani Riihimäen lasin maljakoista. Maljakko on nimeltään Puisto ja se on suunniteltu vuonna 1968. Ulla-Maija Vikman on suunnitellut neljä väriä ja muotoa sisältävän maljakkosarjan, joka siis tunnetaan Puisto-nimellä. 

Maljakkojen värit ovat kirkas, vaaleanruskea, punainen ja vihreä. Aika osuvat värit näin ruskan aikaan. Tämä Puisto-sarja jäi silloin Riihimäen lasitehtaalla ilmeisesti työharjoitteluaan suorittaneen Vikmanin ainoaksi hänen siirryttyään Plastexin tuotesuunnittelijaksi suunnittelemaan muovituotteita.

Pidän tästä sarjasta erityisen paljon. Se on samaan aikaan mielestäni retro ja moderni. Maljakko löysi paikkansa vanhan TV-tason päältä, joka toimii nykyään sivupöytänä ja lehtitelineenä. Pöydän jalkaosa on moitteettomassa kunnossa, mutta tason pinta oli röpelöinen ja maalattu värillä, joka oli jotain ruskean ja beigen väliltä.

Näin Istagramissa D-C-Fixillä päällystettyjä huonekaluja ja muistin että jossain laatikossa mulla on jämäpala tuota kontaktimuovin sukulaista ja tuumasta toimeen vaan. Lopputuloksesta tuli ainakin parempi kuin alkuperäinen. D-C-Fixiä saa tietääkseni ainakin Bauhausista ja Kärkkäiseltä.

Päällystäminen on helppoa ja tällainen peukalo keskellä kämmentä tyyppikin saa melko siistiä jälkeä aikaiseksi. Toinen lehtitelineeni, joka näkyy alla sai mustaa kalustemaalia pintaansa ja näyttää nyt mielestäni aika makealta kurveineen. 

Sain TV-tason ja rottinkisen lehtitelineen niin edullisesti että melkein olisi voinut musta kalustemaali olla kalleinta tässä kokonaisuudessa. Mulla sattui olemaan sitä maalia vähän jäljellä vielä Rademzko-tuolien maalaamisesta, joten sain senkin nyt sitten käytettyä hyödyksi.