Ladataan...

Viime aikoina olen toistuvasti törmännyt Humppilan tehtaan lasitavaroihin 70-luvulta. Ne tuntuvat olevan nyt sellaista tavaraa, josta kaikki koettavat päästä eroon. Mutta, mitä jos antaisimme niille edes mahdollisuuden?

Kuvassa yllä Tauno Wirkkalan suunnittelema malja Revontulet. Se on oma suosikkini näistä Humppilan esineistä missä on yhdistetty kirkasta ja ruskeaa lasia. Kuvauskaverina Aarikan kynttilänjalka samalta vuosikymmeneltä.

Näitä tulee usein kirppiksillä vastaan ja hinnat ei päätä huimaa. Kerrassaan hurmaava ja erittäin tunnistettava malja. Saman suunnittelijan Tokka malja näkyy alla vasemmalla, näitä on useampaa eri väriä kuten Revontuli maljaakin. Oikealla on tarjoiluvati Ulpukka. Sekin Taunon tekosia 70-luvulta. Molemmissa sama kuvio astian pohjassa.

Nämä ovat paksua lasia ja pysyvät hyvin ehjinä. Tokka muuttaa väriä valon määrän mukaan. Tämä kyseinen malja oli ensimmäinen ostokseni lasinkeräilyn haparoivilla alkuaskelilla. Ei ehkä sen kauneuden vuoksi, vaan siksi että pystyin varmasti tunnistamaan sen.

Alla näkyvä Pertti Santalahden Kiviset kynttilänjalka on myöskin Humppilan lasitehtaan 70-luvun tuotantoa. Sen muotokieli on kaukana sulavasta. Aikamoinen möhkäle.

Lasiesineissä oleva ruskea väri on juuri se 70-luvun ruskea, josta tähän meidän taloonkin (joka on myös 70-luvun tuote) oli tehty ikkunalaudat ja sisäovet. Näihin lasiesineisiin tuo väri sopii huomattavasti paremmin.

Näistä Humppilan tuotteista voi olla montaa mieltä. Toiset ihastuu ja toiset pitävät ihan karseina.

Ladataan...

Sain ostettua toiselta lasifriikiltä hänen huutokaupasta edullisesti ostamiaan Aladinin maljakoita lisäksi kokoelmaani. Uusia ovat nuo pienet sininen, vihreä ja kirkas edessä.

Maljakot ovat olleet Riihimäen lasin valmistuksessa vuosina 1967-1968. Malli, jossa on pystyviivoja on malli 1461 ja palloilla koristeltu maljakko on mallia 1462.

Värillinen lasi on upeimmillaan auringonpaisteessa. Näyttävän kokonaisuuden takaa useampi maljakko yhdessä, jolloin voi yhdistellä eri muotoja ja sävyjä.

Näissä kivaa yhdessä on se, että maljakot ovat eri kokoa ja väriä, mutta kuitenkin malliltaan lähes samanlaisia.

En ikinä kyllästy ihailemaan värillisen lasin kauneutta.

Ladataan...

Vähän pidempään hiljaisuuteen tässä blogissa on hyvä syy. Olen nimittäin kuluneen viikon aikana tehnyt ennenkuulumattoman määrän kivoja löytöjä ja niiden hakemisiin ja putsailemisiin on kulunut yllättävän paljon aikaa.

Kukkapuron suunnittelemat hyväkuntoiset Avarte-tuolit oli pakko ostaa, kun ne puoleen hintaan sain. Hommassahan kävi niin että ne löytyivät meidän lähi Fidasta. Kaikissa Fidoissa oli pe-la kanta-asiakaskortilla kaikki tuotteet puoleen hintaan ja minä menin vasta perjantaina työpäivän jälkeen siellä käymään olettaen että kaikki parhaat jutut on jo ostettu.

Näytteikkunassa vastaan pomppasivat punakäsinojalliset kaunottaret ja homma alkoi mun kohdallani olla sillä selvä. Kissat rakastavat näitä tuoleja, mutta jättävät myös jälkeensä armottoman määrän karvoja villakankaaseen. Kuvassa näkyy Sara, joka koeistui kaikki kolme tuolia jo eilen.

Lisäksi toisesta Fidan liikkeestä löytyi Kukkapuron 1960-luvulla suunnittelema 419 tuoli, joka on Haimin valmistama. Istuinosa on muovia ja jalka teräsputkea. Tämäkin puoleen hintaan. Kaikki tuolit etsivät vielä lopullista paikkaansa.

Aivan superlöytöjä. Varsinkin tämä kirkkaanpunainen muovituoli on karsean hieno. Mun ei pitänyt ostaa mitään, mä en olettanut löytäväni mitään ja näin kävi. Mulla on myös muutamia uusia hienoja lasiesineitä, mutta niistä sitten seuraavassa postauksessa lisää. Pitää varmaan antaa yksi Avarte-tuoli kissoille ja pistää muut turvaan. Pienillä kynsillä kun saa kivoja juttuja aikaan villakankaaseen.

Pages