Ladataan...

Viikonloppuna tieni osui yksiin erään jäätelökauppiaan kanssa. Kiinalainen herra oli varsin hellyttävä, mutta kovin hiljainen. Tämän kohtaamisen vuoksi kirjoitan teille vanhoista pelti- ja vetoleluista.

Tämä yläkuvan herra on todennäköisesti 50-60 -luvulta. Tätä samaa mekaanista peltilelua valmistetaan edelleen, mutta kasvot on uudemmissa yksilöissä erilaiset. Uudet vastaavat ovat hinnaltaan alle 10 €:n luokkaa. Tämän arvosta ei mulla ole tarkempaa tietoa.

Peltilelujen kuten muidenkin vanhojen lelujen arvoon vaikuttaa: lelun kunto, onko lelu alkuperäistä vai uustuotantoa, löytyykö pakkaus, sekä lelun valmistusmaa.

Yläkuvan veturi on saksalalainen ja noin 1950-luvulta. Se on hiukan kärsinyt innokkaiden leikkijöiden käsissä. Tämän hetken kalliimmat peltilelut ovat yleensä sellaisia, joiden valmistus on jo alunperin ollut kalliimpaa ja nämä kustannukset ovat jo aikanaan vaikuttaneet lelujen myyntihintaan.

Japanilaisia peltileluja pidetään arvokkaampina kuin kiinalaisia, johtuen juuri alkuperäisistä valmistuskustannuksista. Kiinalaisten lelujen arvostus on matalampi myös suuremman tuotantomäärän vuoksi.

Lelujen todellisen arvon usein pystyvät arvioimaan vaan asiaan paneutuneet keräilijät. Kuitenkin selvää on että peltilelujen trendi on nouseva, samoin hinnat.

Peltilelujen kulta-aika loppui 1960-luvun puolivälissä ja pian muovi korvasi pellin lelujen materiaalina.

Matkustajavaunu alla on myös ollut mukana monessa leikissä ja liitos hiilivaunuun takana on korvattu rautalankavirityksellä. Pidän tämän junan ulkonäöstä ja monista yksityiskohdista, joita siitä löytyy.

Tässä alla vetomekanismilla toimiva kana on muovikuorinen ja varmaan muovinkäytön alkuvuosina valmistettu. Kana on söpösti kellastunut ajan kuluessa.

Nämä vanhat lelut ovat hyvin mielenkiintoisia ja haluaisin kovasti tutustua näihinkin aiheena tarkemmin. Superia olisi päästä katsomaan jonkun asiaa tuntevan keräilijän kokoelmaa ja päästä esittämään hänelle samalla kysymyksiä, joita mulla arvattavasti onkin useampi...

 

Ladataan...

Pitkän aikaa lasikokoelmani ainut vihreänkeltainen eli uraanilasista tehty esine oli tämä alla näkyvä Grapponian kermakko. Jostain syystä näitä keltaisia esineitä ei vaan tullut vastaan järkevällä hinnalla. Kunnes sitten...

Tein useamman keltaisen löydön (joo tiedän kuulostaa arveluttavalta). Ensin törmäsin näihin ihaniin Jesperi puristelasisarjan lautasiin. Lautaset ovat Erkkitapio Siiroisen 1971 suunnittelemat ja niiden pintaa peittää ameebakuviointi. Sarjaan kuuluu lautasten lisäksi kaadin, juomalasi, kulhoja, sekä sokerikko ja kermakko. Samaa ameebakuviota hyödyntävä Kasperisarja on kiinnipuhallettua lasia.

Lasisarjoja Hesarin kriitikko luonnehti niiden julkaisun jälkeen seuraavasti: "Muoto ja koriste eivät tahdo hahmottua kokonaisuudeksi. Kokoelman kirjavuutta on omiaan lisäämään Riihimäen tehtaan tapa käyttää laseissa makeita ja imeliä värejä. Jotain tuntuu olevan liikaa". Sarjat olivat kuitenkin yleisön keskuudessa suosittuja.

Tamara Aladinin kääntömaljakko Mesimarja, sekä Nanny Stillin Sulttaani-sarjan kynttilänjalka(?) ovat myös samaa loistavaa uraaninkeltaista. Nämä kaikki lasit hohtavat UV-valossa vihreinä.

Vieläkin kiittelen onneani kun vihdoin löysin näitä jännän keltaisia lasiesineitä. Tätä väriä ei nykylaseissa näy.

Ladataan...

Ehdin hörppäämään nopeat kahvit auringon vielä paistaessa ennen kuin oli aika siirtyä kasvimaan kimppuun. Siellä odottikin "muutama" tekemätön homma...

Kuten maiden kääntäminen, mansikkamaan puhdistaminen rikkaruohoista, kompostin sekoittaminen jne.
Eipä siinä. Kasvimaalla puuhaileminen on mukavaa ja rentouttavaa hommaa. Nyt kahden pienen lapsen kanssa ei muutenkaan jaksa ottaa stressiä siitä onko kasvimaa tip top kunnossa vai kasvaako istutettujen taimien seassa muutama kuokkavieras.

Meillä on ollut kasvimaapalsta jo useamman vuoden kaupungin mailla. Viljellään mitä milloinkin fiiliksen mukaan. Perunaa ja papuja on ollut joka vuosi, koska ne ovat niin helppoja ja satoisia viljeltäviä. Lisäksi tietenkin samat karviaiset ja mustaherukat, jotka tulevat pensaista pysyvät vuodesta toiseen.

Mitään keinotekoisia lannoitteita ei kasvimaalla käytetä, vaan lannoitus on hoitunut mullan ja hevosenlannan sekoituksella. Joka syksy saa ihmetellä kuinka paljon maalta tulee syötäväksi ja pakkaseen. Lasten kanssa on kiva kasvimaan avulla tutustua siihen että mistä ruoka oikein lautaselle tulee?

Palstaviljely on ihan superkiva harrastus ja te blogini vakkarilukijat joudutte aina välillä lukemaan pientä päivitystä kasvimaalta vanhojen tavaroiden metsästyksen lisäksi.

Odotan ihan vesi kielellä jo tuon kuvassa yllä näkyvän raparperin kasvamista. Raparperipiirakkaa ja vaniljakastiketta, nam.

 

Pages