Ladataan...

Eilen vietettiin Siivouspäivää, tapahtumaa joka muuttaa kadut ja puistot kirppiksiksi. Kuka tahansa voi myydä tavaroitaan ilman lupia ja myyntipaikkamaksua. Tapahtuma on kaksi kertaa vuodessa ja jokaisen Siivouspäivän jälkeen muistaa kuinka kivasta tapahtumasta on kyse.

Tänä vuonna oli tarkoitus mennä itsekin myymään tavaraa, mutta pienten lasten kanssa suunnitelmat usein muuttuvat. Ehdin kuitenkn kiertää muutamassa paikassa ostelemassa. Löysin kaksi elämää nähnyttä (lue kolhiintunutta) Arabian puhalluskoristeista kahvikuppia ja tassin hintaan 2 €. Koristeen nimi on Armi. Nämä olivat myyjän mukaan edesmenneen suomalaisen hyvin tunnetun näyttelijäpariskunnan kesämökiltä. En tullut kysyneeksi keistä oli kyse. Olisi pitänyt.

Ajattelin käyttää näitä kolhuisia kuppeja ihan pienille taimille. Mihin muuhun näitä voisi käyttää? Toinen asia johon otan mielelläni vinkkejä vastaan on vanhojen kuppien tummentumat tuossa kupin korvan juuressa. Onko mitään keinoa saada niitä pois, vai onko kyse lasitteen alle menneestä liasta?

Löysin Siivouspäivästä myös tuon kuvan yläkulmassa näkyvän todellakin retrokuvioisen peltipurkin. Myyjän mukaan sen pitäisi olla 60-70-luvulta. Etsin siitä lisätietoa netistä, mutta en löytänyt vastaavaa. Tietääkö joku mikä purkki on kyseessä? Lisäksi löysin Arabian Tea for two-tassin eurolla. Riikka ja Hermes-kahvikupit löytyivät Kontti kierrätystavaratalosta aiemmin tällä viikolla.

Ostin myös nämä Eero Rislakin Lara jälkiruokamaljat eurolla kappale. Siivouspäivän tarjonta oli taas monipuolinen ja varmasti olisi löytynyt myös kivoja vaatteita ja vaikka mitä tavaraa, jos olisi ehtinyt rauhassa myyntipisteitä penkomaan. Kaikki lasten vanhemmat tietävät että on oma haasteensa kiertää mikä tahansa tavaraa tai ruokaa tms myyvä paikka läpi ilman että ostaa joka kerta jotakin lapsille vaan sen vuoksi että he jaksavat kiertää mukana.

Syksyllä on seuraava Siivouspäivä. Suosittelen tapahtumaa ihan kaikille!

Ladataan...

Vietimme viikonlopun mökkielämää. Huomasin samalla että löytöjä tehdäkseen ei aina tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan. Astiakaapista löytyivät nämä Tapio Wirkkalan Briljant-kuohuviinilasit.

Lasit ovat 50-70 -lukujen tuotantoa. Samasta kaapista löytyi myös tämä alla näkyvä Arabian Sauna sarjan muki, jossa on varsin uhmakas sanoma. Muki on Svea Granlundin maalaama ja sarjan mukit on koristeltu saunaan liittyvillä vanhan kansan sanonnoilla.

Lisäksi löysin meidän lapsena usein pelaaman pöytälätkän. Vastakkain Montreal ja Toronto. Tämä on todennäköisesti alunperin 50-luvulta, kuten mökkikin.

​Keltainen peltiauto on varmaan samaa ikäluokkaa. Se on hiukan reissussa rähjääntynyt. Lapset leikkivät sillä edelleen.

Kaikki lelut ovat olleet usean sukupolven käytössä ja ne ovat selvästi kestävämpiä kuin nykyisin valmistettavat lelut. Lisäksi mökillä on paljon itse tehtyjä puuleluja, joiden valmistamiseen on käytetty selvästi paljon aikaa ja vaivaa. Niillä on paljon tunnearvoa.

Yksi aarre, jota en koskaan voi liikaa korostaa on tämä luonto. Tänne kaipaa aina takaisin. Onneksi nyt lomat on vasta edessä ja syksy tuntuu vielä kaukaiselta.

Toivottelen mukavaa alkavaa viikkoa näiden Kupittaan saven Matin ja Maijan myötä! Etsivä löytää, vaikka tutuista kaapeista.

Ladataan...

Yksi suurista suomalaisista muotoilijoista on suurelle yleisölle varsin tuntemattomaksi jäänyt tekstiilitaiteilija Dora Jung. Hän on saanut useita kansainvälisiä palkintoja taidokkaista tekstiileistään. Esimerkiksi vuoden 1937 maailmannäyttelyssä hänen damastiliinansa palkittiin kultamitalilla ja hänet on myös kolmesti palkittu Milanon triennaalissa.

Dora Jung on työskennellyt suurimman osan urastaan Tampellan tekstiilitehtaan suunnittelutehtävissä ja Tampella valmisti paljon hänen suunnittelemiaan damastitekniikalla toteutettuja liinoja 1950-1970 -luvuilla. Hänen töitään arvostettiin jo aikanaan, mutta nykyään niitä on nähty arvohuutokaupoissa. Seinäkudokset voivat olla hinnaltaan useita tuhansia.

Löysin muutama päivä sitten nämä Sata ruusua sarjan lautasliinat edullisesti. Sata ruusua oli tilaustyö, jonka Jung suunnitteli Stockmannin 100-vuotisjuhliin ja kuviosta on tullut desingklassikko.

Lautasliinoissa on myös edellisen omistajan nimikirjaimet. Eikös tuo kruunu nimikirjanten päällä tarkoita että omistaja olisi ollut aatelinen? Luulisin niin. Vasemmassa alanurkassa taitaa näkyä Jungin käyttämä Min häst-merkki, jolla taiteilija signeerasi työnsä.

Lautasliinojen lisäksi löysin eilen Fidan mylläkkäpäiviltä aivan pilkkahintaan tämän pellavadamastiliinan, jossa oli muutama pieni kahvitahra. Maksoin tästä neljä euroa. Laitoin liinan pesukoneeseen käsinpesuohjelmalla ja käsittelin tahrat sappisaippualla. Puhdasta tuli. (Varmaan nyt joku tekstiilien puhdistuksen paremmin tunteva kauhistelee tätä rajua käsittelyä.)

Liina on varmasti Tampellan, mutta kuviolla en ole vielä löytänyt nimeä. Tietääkö joku tästä tarkemmin? Tampellan liinat tunnistaa varmasti kirjaimista TL, jotka yleensä löytyvät liinan alakulmasta.

Siinähän ne selvästi näkyy. Vinkkinä että älkää ainakaan heittäkö näitä roskiin. Voitte yllättyä kuinka arvokkaita tällaiset vanhat liinat ovat. Dora Jungin suunnittelemia tuotteita valmistaa nykyään Lapuan kankurit. Eli näitä kuoseja on jälleen saatavilla muualtakin kuin kaappien kätköistä.

Pages