Ladataan...

Viime viikolla ihan muilla asioilla ollessani poikkesin Fidan myymälässä. Siellä tavaroiden keskeltä pilkotti hiukan tämän tuolin selkänojaa. Aloin innostua toden teolla kun huomasin että kyseessä on keinutuoli.

Varsinkin nähtyäni kauniin koristeelliset tuolinjalat olin lähes myyty. Järjen ääni kehotti kuitenkin poistumaan myymälästä ja kiireinen aikataulu piti huolen siitä etten jäänyt myymälään ostamista arpomaan.

Seuraavana aamuna tuoli poltteli edelleen mielessä ja päätin sen sitten hakea, vaikka tiesin joutuvani näkemään aika paljon vaivaa sen kaunistamiseksi ja käyttökuntoon saamiseksi. Assari tutki tuolin ja vakuutti sen olevan vaivan arvoinen.

Tuoli on Thonet-tyyppinen keinutuoli. Se ei ole aito, mutta se on aidosti vanha. Ihan hyvässä kunnossa lukuunottamatta hiukan repsottavaa rottinkimaton saumanauhaa istuinosassa, sekä toisen jalan irvistävää puuta. Uskon kuitenkin että näihin vaivoihin auttavat liima ja puristimet. Ajattelin maalata keinutuolin kokonaan mustaksi. Onko se rikos tuolin alkuperäistä tyyliä kohtaan? Ammattientisöijät olisivat varmasti kaikesta tästä kauhuissaan.

Kirjoitin joskus kevättalvella näistä kahdesta wieniläistuolista yllä ja päätin maalata nekin lopulta mustiksi. Toinen niistä on maalattu, mutta toinen odottaa vielä käsittelyä (johtuen ajanpuutteesta ja saamattomuudesta).

Pidän lopputuloksesta ja musta tuo hyvin esiin tuolin muodot. Vielä kun töpöttelee maalia noihin ruuvinreikiin, jotka kuvassakin loistavat puunvärisinä, niin kelpaa. Ainakin mulle.

Ladataan...

Aalto-maljakoista puhuttaessa mieleen nousee ensiksi Alvar Aallon Savoy-maljakko. Ja tietenkin se onkin juuri tuo käsitteeksi noussut design-klassikko.

Käsiini sattui osumaan tämä Riihimäen lasin valmistama porrasmaisen profiilin omaava maljakko, joka on Aino Aallon suunnittelema. Se muistuttaa kovasti kaikille tuttuja Aino Aalto-laseja.

Tiedän että Aino Aalto suunnitteli vuonna 1932 Karhula-Iittalan lasikilpailuun Bölgeblick-lasiston, johon nykyiset Aino Aalto-myyntinimellä olevat lasit perustuvat. Lasistoon kuului myös maljakko ja lasisia kukkaruukunsuojuksia, jotka eivät kilpailussa sijoittuneet niiden teknisesti hankalan valmistuksen vuoksi. Voisiko tämä olla sen mallin maljakko?

Kuuluuko tämä maljakko edes siihen sarjaan vai onko se vaan yksittäinen myöhemmin Riihimäen lasille suunniteltu malli?

Kivannäköinen se joka tapauksessa on ja pitää pienemmänkin kimpun ryhdikkäästi ojennuksessa.

Yläkuvassa vielä näitä kaikille tuttuja Aino Aalto-laseja, joiden porrasmaisuus on loiventunut kovin alkuperäisistä Bölgeblick-laseista. Alkuperäinen lasisto palkittiin kultamitalilla Milanon Triennaalissa vuonna 1936.

Jos joku osaa kertoa tarkemmin tämän maljakon tarinaa, niin tietoa otetaan ilolla vastaan.

Löysin joku aika sitten tämän kuvassa näkyvän Dora Jungin Min Häst-merkillä varustetun kauniin liinan Tampellan liinojen kokoelmaani. Meillä oli hieman eri näkemys assarini kanssa kuinka liina kuvataan, joten hän nyt hiukan osoittaa mieltään ja rypistää tuota kulmaa. (Hänen ehdotuksensa oli se että hän maistelee kukkia ja makaa oikosenaan liinalla.)

Ladataan...

Huomioni kiinnittyy usein esineisiin ja huonekaluihin, joissa on jokin erikoinen juttu. Oli siis varsin selvää etten pääse Kierrätyskeskuksesta ulos ostamatta näitä kolmijalkaisia mustia kaunottaria.

Kyseessä ovat italialaisen Calligariksen suunnittelemat taittotuolit. Ostohetkellä minulla ei ollut hajuakaan koko Calligarisesta tai italialaisesta laatu designistä, kuten varmasti monella muulla näitä Lilyn blogeja lukevalla on. Pidin tuoleja vaan niin laadukkaan tuntuisia ja mielenkiintoisen näköisinä, että kiikutin ne muutaman kymmenen sekunnin tutkimisen jälkeen kassalle.

Myöhemmin selvittelyn tuloksena sain tietää että Calligaris on valmistanut huonekaluja vuodesta 1923 ja tämän taittotuolimallin nimi on ilmeisesti Tripod (spa). Calligarista Suomessa myy ainakin Vepsäläinen ja Stockmann, joten mistään lastulevylaadusta ei ole kyse. Nämä tuolit ovat ilmeisesti suunniteltu jo 1970-luvulla ja ne eivät ole enää myymälämallistoissa. Tosi kivat ja ennen kaikkea tukevat tuolit.

Tänään sain myös aikaiseksi tehdä vihdoin suuremman seinätaulun noista laatikossa jo kauan odottaneista tietokirjan kuvista. Ne ovat Ebba Masalinin kuvitusta, kuten monet niin ihanat koulutaulutkin.

Ansiokas assistenttini pääsi aivan oikeutetusti tähän viimeiseen kuvaan. Kyllähän tuolikuvissa pitää malli olla ja koeistuja. Huomatkaa myös assari edellisessä kuvassa oikealla. Aina löytyy auttava tassu.