Ladataan...

Mulla olisi aamulla puoli yhdeksältä ollut tapaaminen Työkoutsin kanssa toisella puolen kaupunkia ja aamuvirkkuna pistinkin Italiaiseni moottorinlämmittimen pöhisemään jo heti kuuden jälkeen.

No.

Yöllähän oli pakkanen kilahtanut tuonne pariinkymppiin tässä joenmutkassa ja eihän minun Hienohelmani sellaisesta tykkää, sai sitten lämpöä piuhasta tai ei.
Kun yritin Neitiä startata, niin huomasin kaikkien sähkölaitteiden nollaantuneen ja virta-avaimen kääntöä seurasi vain ylenkatsoinen tuhahdus.
Ei käynnistynyt ei.

Mitäpä minä muuta kuin soittamaan Koutsille, että sorry, nou kän duu tänään meidän miittiiä. Bussilla en olisi ehtinyt paikalle ennen yhteisen aikamme loppumista, joten jutustelimme hetken puhelimessa ja varasimme ensi viikolle uuden ajan.

Labraan oli kuitenkin päästävä, koska Biologisten turvakokeiden kanssa pitää olla tarkkana. Onneksi isäni oli maisemissa ja pakeni ilolla äitini "pölynpyyhintäpäivää" avukseni ja kuljettajakseni. Veret tulivat putkiin lasketuiksi ja kaupassakin sain samalla reissulla kipaistua.

Kotiuduttuani kaivoin autosta esiin akkulaturin ja pistin pöhisemään ajatuksena illan siivussa pistäytyä hakemassa muutama varastoinilaatikko siivousprojektini selkeyttämiseksi. Mutta  yhtä tyhjän kanssa sekin sähkönkulutus, koska eipä käynnistynyt Hani useamman tunnin akunherättelynkään jälkeen.
Ai miksi?

Se samperin laturi hyytyi sekin viiltävässä pakkassäässä.

Onneksi lähipiirissä on näitä autoharrastajia ja yhdellä puhelinsoitolla sain järjestymään pakkasenkestävän akkulaturin liitettäväksi muruseni hyytyneeseen sydämeen.

Josko aamulla pääsisi liikenteeseen....

Share

Ladataan...

Kirsihannele heitti omassa 5 x 3 hyvää asiaa -postauksessaan samaisen haasteen minulle, joten tässäpä omien pähkäilyjeni hedelmät.

Kolme hyvää asiaa

Päivässäni:
1. On ihanaa kirjaimellisesti hypätä sängystä ylös sen sijaan, että hivuttaisi itsensä pala palalta ensin pystyyn ja siitä tiputtautuisi varovasti lattialle. Eli nivelpsoriin aloittamani biologinen lääkitys tehoaa ja kivut & nivelten jäykkyys katoavat!

2. Turjakkeen kattama aamupala ja vastakeitetty kahvi odottamassa kun loikin kevyin askelin keittiöön(katso edellinen kohta!).

3. Valo lisääntyy päivä päivältä ja Talitintit ovat täällä jo alkaneet kevätlaulunsa. Riemukas Titityy saa hymyn huulille.

Tänä vuonna
1. Uskon vakaasti, että tänä vuonna kohdalleni osuu se oikea työ- tai sitten vaikka opiskelupaikka.

2. Terveys. Biologinen lääkitys tuntuu toimivan ja sen myötä pystyn taas tekemään enemmän ja fyysisempiä asioita. Oi tule pian kevät ja puutarhahommelit! Tänä kesänä lapio heiluu ja multa pöllyää ihan eri tahtiin kuin aikaisemmin.

3. Matka ystävättären kanssa jonnekin. Vaikka sitten vain Kuopioon! Hillittömästi höpötystä, pitkiä kävelyjä,  hyvää ruokaa, viiniä ja yhdessäoloa. Parhautta.

Elämässäni
1. Perhe. Kantava ja kannustava voima kaikkeen mitä teen ja olen.

2. Ystävät. Elämässäni on joukko ihmisiä, jotka ovat kulkeneet kanssani pitemmän tai vähemmän aikaa, mutta jokainen heistä osaltaan antaa niitä kliseisiä "onnen pisaroita" päiviini. Ystävät tekevät iloistani suurempia ja suruistani pienempiä, kun ne heidän kanssaan voin jakaa.

3. Jokainen uusi päivä, jonka kulusta ei voi tietää edeltäkäsin vaikka kalenterissa lukisi mitä. Pidän yllätyksistä.

Minussa
1. "Always optimista, never pessimista" (lainaus Kaisa Haataisen kirjasta Meikkipussin pohjalta). Vaikka yleensä kartoitankin asioista ne mahdolliset ongelmatkin, niin pohjimmiltani etsin ja löydän sen kultareunuksen vaikka siitä p*skapilvestäkin.

2. Uteliaisuus. Innostun uusista asioista täysillä ja haluan kokeilla kaikkea mihin vain mahdollisuuden saan. Tämä voi tosin joskus viedä yllättäviin ja outoihin tilanteisiin, mutta...

3. Sisukkus (vai jääräpäisyys?). Pistän aina kaikkeni peliin niin itseni kuin läheisteni kanssa & puolesta, enkä lakkaa yrittämästä, vaikka eteen tulisikin hidasteita, esteitä tai ongelmia.

Blogissani
1. Päivä on aina pikkasen parempi, kun joku kommentoi postausta, eli yksi hyvä asia blogissani olette siis te lukijat!

2. Minun tapani käsitellä asioita on pulauttaa ne ulos päästäni - kun edes osan ajatuksistani kirjoitan tähän blogiin, säästyvät läheiseni tauottomalta höpötykseltäni edes vähän. Tai jos meillä sattuu olemaan mökötyskausi päällänsä, voin höpöttää sydämenikyllyydestä blogiin ja pitää yllä jäätävää hiljaisuutta kotona ;)

3. Iloitsen siitä, että saan blogissani olla juuri sellainen hörhelö kuin olen eikä kukaan tule kyselemään, että mikset käyttäydy/puhu/pukeudu ikäsi mukaisesti (hahahahahha -ihan totta, näin olen saanut IRL kuulla!). Ei sillä että tuollaisista kommenteista vähääkään välittäisin, olen mitä olen ja pitäkööt muut piponsa just niin tiukilla kuin tahtovat.
Mutta aina on mukava tuntea itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on!

Ei muuten ollut niin läpihuutojuttu mitä aloittaessani ajattelin. Jouduin oikeasti miettimään asioita.

Haaste lentää eteenpäin seuraaville blogeille:

Rakastan rakastan

Naislaif

 

 

 

Share

Ladataan...

TADAA!

Se onnellinen kenet Randomgeneraattori valitsti voittamaan oman Taivaan on
*****RUMMUN PÄRINÄÄ****

Pakko myöntää, että olin iloinen voiton osuessa juuri "Manta65":lle, koska siinä vaiheessa kun minun tumpelointieni takia ei kommentteja voinut tähän blogiin jättää, niin hän lähetti sähköpostia asiasta.
Mutta voittajan arvoin ilman suosiollisten ajatusten myötävaikutusta neutraalilla Randomgeneraattorilla!

Onnea voittajalle ja kiitos muille osallistuneille <3

Mantalle laitan sähköpostia :D

Share

Ladataan...

Muistojen kirja hehkui kirjaston hyllyssä niin, että lainasin sen edes lukematta takakannen esittelytekstejä. Ja hyvä niin.

Zimbabwelainen kirjailija, kirjallisuus ja kulttuurikin ovat minulle tuntemattomia ja lukukokemus antoi pienen välähdyksen maan elämästä, missä  nykyisyys kulkee käsi kädessä vanhojen tapojen  ja taikauskon kanssa.

Kirjan päähenkilö, albiinonainen Memory (alkuteoksen nimi the Book of Memory) päätyi 9-vuotiaana vanhempiensa myymänä tuntemattoman valkoihoisen miehen huomaan ja nyt hän istuu vankilassa kuolemantuomittuna samaisen miehen murhasta.
Memoryn asianajajan pyynnöstä hän kirjoittaa muistonsa tarinaksi amerikkalaiselle journalistille toivoen, että tätä kautta hänen tuomionsa lievennettäisiin tai peräti kumottaisiin.

Kerronta on rehevää, lukiessa haistaa ja maistaa Memoryn muistot, oli elämä vapaudessa tai vankilassa. Yhteiskunnan tarina kietoutuu yksilön tarinaan, Gappah puhuu Zimbabwesta sydämen lämmöllä vaikka poliittinen tilanne ja yhteiskunta saavatkin hienovaraista kritiikkiä.

Monitasoista tarinaa oli kiehtovaa lukea, samanaikaiseisti olin "sisällä" Memoryn elämässä, mutta silti katselin ulkopuolelta.
Virkistävän erilainen kirja!

Helmet-lukuhaasteessa sijoitin kohtaan 41. Valitsin kirjan sattumanvaraisesti

PS: Vielä tänään ehdit osallistua Ystävänpäivän kirja-arvontaan!

Share

Ladataan...

Kirjaviikko jatkuu.

Kaikki anteeksi sijoittaa heti ensimmäisellä sivullaan päähenkilön makaamaan leipäveitsi kurkullaan pohtimassa miten tässä näin kävi?

Laura on nelikymppinen lapseton nainen, joka kohtaa Mikon, kolmen lapsen eronneen isän, miehen joka on herrasmies, kiltti ja huomaavainen, hauska, säkenöivä, kiinnostunut...Rakkaus astuu elämään. Mikko on alusta asti täysillä tosissaan ja vaikka Lauraa hetkittäin arveluttaa, tempautuu hän mukaan.

Sitten tapahtuu yhtä ja tapahtuu toista, tulee anteeksipyyntöjä ja anteeksiantoja. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa, uhkailuja ja uhkausten toteuttamista. Pakenemisia yön pimeyteen ja palaamisia takaisin.

Kaikki anteeksi perustuu Mannilan henkilökohtaisiin kokemuksiin ja nostaa esille tärkeän asian, parisuhdeväkivallan.
Itselläni jo ensimmäisten tapahtumien jälkeen katosi Lauran tarina ja luin kohtauksia ystäväni elämästä. Ahdisti.
Vaikka kirjan tarinassa oli pyöristelty terävimpiä kulmia ja ehkä levitetty vähän kuorrutettakin varsinkin loppupuolella, oli se ajatuksia ja muistoja herättävää tekstiä.

Onneksi Laura oli tarpeeksi vahva ja sai tukea lähtemiseen, ennenkuin oli liian myöhäistä. Surullista, että ystäväni odotti liian kauan.

En tiedä auttaako tämän kirjan lukeminen väkivaltaisen puolison piinaamaa ihmistä, ihmistä joka antaa sen ensimmäisen iskun anteeksi tai pelkää lähteä lasten, yhteisen kodin tai yksin pärjäämisen epäilyjen vuoksi, mutta ainakin se edes vähän auttaa poistamaan sitä häpeää, mitä asian takia voi tuntea, teitä on monia!
Ja jos se antaa rohkeutta edes yhdelle ottaa elämänsä omiin käsiinsä, niin hitto vie, toivottavasti mahdollisimman moni parisuhdeväkivallan kokija tämän lukee!

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kohtaan 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Laura Manninen: Kaikki anteeksi
Julkaistu: 2018
Sivuja: 183
Kustantaja: WSOY

Vähän iloisempiin tunnelmiin lopetus: muista käydä kommentoimassa ja jättämässä yhteystietosi Ystävänpäivän kirja-arvontaan!
 

Share

Ladataan...

Piia Leino voitti Kustantamo s&s:n vuonna 2016 järjestämän romaanikilpailun "Maailman laita", jonka tehtävänanto kuului näin:
Rajoja ylitetään ja rajat katoavat, kun samaan aikaan pystytetään uusia raja-aitoja. On aika katsoa eteenpäin ja ulospäin. Mikä on maailman laita nyt ja tulevaisuudessa? Mikä meidät pelastaa? Mitä on olla ihminen muuttuvassa maailmassa?

Taivas on dystopia joka sijoittuu alueellisesti Suomeen, mutta jonka maailma on aivan toinen. Fiktiivinen kuvitelma, mutta niin mahdollisuuksien rajoissa, että lukiessa alkaa ahdistaa, koska alkupiste kirjan nykyisyydelle on tässä ja nyt - niissä valinnoissa mitä juuri nyt teemme ja siinä elämässä mitä juuri nyt elämme.

Vuonna 2058 Helsinki on oma valtakuntansa, sisällissodan jälkeinen elämä on kutistunut seinien sisäpuolelle, ihmiset eivät tunne toisiaan, eivätkä välitä tunteakaan, kohtaamiset ovat pelottavia ja lapsiakaan ei synny enää.
Tärkeintä on pakeneminen toiseen todellisuuteen, Taivaaseen, missä kaikki on juuri niin kuin itse haluat, eikä kenenkään tarvitse tuntea murhetta eikä vaivaa, loppujen lopuksi ei tarvitse tuntea yhtään mitään.

"Valon kaupungin" kuvaus maalaa entisen Helsingin haikean kauniiksi, tulee mielihalu hypätä junaan ja lähteä kulkemaan ympäri pääkaupunkia kun se vielä elää ja hengittää!

Päähenkilöiden Akselin ja Iinan elämän ja ajatusten kuvaus on uskottavaa ja uskottavuudessaan pelottavaa, jopa ahdistavaa. Taivaan taikapiiri sitoo tahmeilla säikeillään, mutta onko ihmisillä vielä voimaa irrottautua harhasta ja alkaa tuntea, elää, rakastaa ja vihata?

Siitä on kauan, kun kirjaa lopetellessa jouduin nieleskelemään palaa kurkustani ja pyyhkimään kyyneleitä silmistäni.
Meillä on vielä aikaa pitää huolta - ympäristöstä, ihmisistä, tulevaisuudesta.
Meillä on vielä aikaa Tehdä maan päälle kaikkien Taivas.

Sain kirjasta (vahingossa?) kaksi arvostelukappaletta ja Ystävänpäivän kunniaksi voisin ilahduttaa jotakuta toista tuolla toisella.

Haluatko sinä oman Taivaan?
Kerro kommentteihin mikä kirja sai sinut viimeksi kyyneliin ja jätä yhteystietosi! Arvon Piia Leinon kirjan kommentin & yhteystiedot jättäneiden kesken tämän viikon perjantaina 16.2., kello 21.00.

PS: Helmet lukuhaasteessa kohtaan
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

Share

Ladataan...

No nyt on vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Idyllinen elo Christiansön saarella, missä Louise pitää kahvilaa ja hänen rakastettunsa Joachim yrittää kirjoittaa kirjaa pirstoutuu kun eräänä päivänä paikalle saapuu mies, jonka mukaan Louise onkin hänen kadonnut vaimonsa Helene Söderberg, ison yritysryppään perijätär, kahden lapsen äiti!

Tarina etee sellaisella vauhdilla ja kiemuroilla, että heikompaa huippaa. Mukana kulkee muistinmenetystä, sota-ajan rikoksia, hulluja taiteilijoita, muutama murha...

Kirjallisista arvoista en mene takeisiin, mutta hemmetinmoinen leffa tästä aikaan saataisiin.

Anna Ekberg
Salattu nainen (Den hemmelige kvinde/Den hemliga kvinnan)
Kääntäjä Katarina Luoma
318 sivua
Kustantaja: Minerva

PS: Tämä viikko on pyhitetty luetuille kirjoille, joten jatkoa seuraa!

 

Share

Ladataan...

Hurmaava romaani, joka kietoo sinut pauloihinsa huumorillaan.
Juuri sitä mitä kaipasin - hetken pakoa arjesta hauskan kirjan parissa.

Ja mitä sainkaan? En tiedä vaikuttiko mielentilani siihen, että en kauheasti huumoria kirjasta osannut repiä, mutta en osannut huvittua Eleanorin orjallisesti noudattaman päivä- ja elämänrutiinin kuvauksesta tai vaikkapa hänen tavastaan kirjaimellisesti ymmärtää puhuttua kieltä tai kolmekymppiseksi kovin naiivista käsityksestään unelmien miehestä ja kuinka hänet saavuttaa.

Mutta.

Se mitä sain oli mahtava lukukokemus.

Eleanorin tarina oli hetkellisistä lapsellisuuksistaan huolimatta pohjimmiltaan upea ja koskettava kertomus ihmismielen suojautumiskeinoista kun tapahtuu jotain niin pahaa, ettei sitä pysty ymmärtämään. Se on kertomus kuinka rutiineiden noudattaminen pitää kasassa ja antaa turvaa. Ja se on kertomus siitä kuinka vähän kerrallaan on mahdollista uskaltautua ulos rutiineista, elämään.
-  Selviytymistarinana minä tämän kirjan luin.

Ajattelin lukea tämän kirjan toiseen kertaan vaikkapa jonain pysähtyneenä kesäpäivänä kun makoilen kesämökillä laiturilla vailla huolenhäivää, ehkä silloin romaani onkin huumoria tulvillaan? Saa nähdä.
Tällaisenakin se oli todellakin lukemisen arvoinen.

Gail Honeyman
Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Eleanor Oliphant is completely fine)
254 sivua
Kääntäjä Sari Karhulahti
Kustantamo: WSOY

Helmet-lukuhaasteessa tämä meni kohtaan 33. Selviytymistarina
 

Share

Ladataan...

Aurinko on näyttäytynyt jo useampana päivänä ja suojan puolella sen säteet jopa lämmittävät! Mitä siitä että aurinkoisia päiviä useammin lunta tulee taivaan täydeltä ja jääkylmä viima repii ihoa ulos uskaltautuessa.

Nyt on aika.

Rakastan kelloköynnöstä,  vaikka sen kasvattaminen on aina vähän Venäläistä rulettia.
Jos kesä on kylmä, se ei kukoista ja köynnös jää aavistukseksi upeudestaan eikä välttämättä edes ehdi kukkia.
Mutta jos kesä on lämmin ja kaunis, Kelloköynnös palkitsee upeasti. Se kasvaa silmissä ja täyttyy lapsen käden kokoisista kellokukista jatkaen kukoistustaan pitkälle syyskuulle. Upeaa!

Pidän haasteista, joten pientä lisäjännitystä saadakseni ajattelin kasvattaa köynnökset itse alusta alkaen.
Onneksi olin ajoissa liikenteessä ja sain ostettua siemenpussin heti vuodenvaihteen jälkeen,  kun ne puutarhakaupan hyllyyn ilmestyivät. Kohta siemeniä ei enää kaupoista löydy, jos vanhat merkit pitävät paikkansa!Ja nyt on siis aika käydä puuhaan.
Siemeniä pitää liottaa tovi ennen kuin ne tuupataan multaan ja siitä alkaa pitkä odotus ja jännitys. Itämisaika siemenille on 12-18 vuorokautta 20 asteen lämmössä, eikä kaikkien itämisestä ole todellakaan takeita. Viime vuonna 12 siemenestä lähti kasvamaan vain kolme!

Tuossa ne nyt saavat aloitella elämäänsä, patteri lämmittää ja ajastettu kasvilamppu takaa riittävän valon jahka siemenet itävät. Tsemppiä kasvun ihmeeseen antavat Carolina Reaper-chilit, jotka (koputan puuta) näyttävät selviytyneen pimeimmästä talvesta uuteen kasvukauteen!

 

Share

Ladataan...

Kävin joulukuussa verikokeessa Gastropanel-tutkimusta varten ja olen tyystin unohtanut jouluhörhelöinnin ja uudenvuoden kiemuroissa palata asiaan takaisin. Kiitos muistutuksesta sinä vieraskirjaan asiasta huikannut vierailija!

Tuloksen postilaatikkoon saapumiseen meni kolmisen viikkoa.

SEURAA MAALLIKKOTULKINTAA!!

Pepsinogeeni I pitoisuus veressä kuvastaa mahalaukun runko-osan limakalvon rakennetta ja toimintaa. Jos runko-osan limakalvo olisi surkastunut (hapoton/vähähappoinen maha) putoaisi tuo arvo alle 30. Jos taas siellä jylläisi joku tulehdus, olisi arvo koholla. Oma arvoni turvallisesti raja-arvojen sisällä.

Pepsinogeeni II kertoo koko mahalaukun rakenteesta ja toiminnasta. Tulehduksissa se nousee. Tämäkin raja-arvojen välissä vaikkakin yläpäässä.

PepsinogeeniI/II-suhdetta käytetään mahalaukun runko-osan surkastumisen diagnosoinnissa. Yli 10 arvot viittaavat usein tulehdukseen.

Gastriini 17bn selitys oli niin monimutkainen, että maallikolla meni kyllä sormi suuhun. Jos en ihan metsään mennyt ymmärrykseni kanssa, pitoisuus laskee mahan sisällön happamuuden lisääntyessa tai jos ihmisellä on antrumin limakalvon atrofia (????). Onneksi arvoni ei alittanut tai ylittänyt rajoja, niin en tarvinnut asiaa tarkemmin alkaa ymmärtämään.

H.pylori.igG ilmaisee Helikobakteerin oleskelun suolistossa. Ei ole sellaista minun sisuksissani. Mikä on hyvä juttu. Isälläni se oli ja aikamoisen hevoskuurin lääkkeitä joutui syömään hän. Huh.

Summasummarum: ei tarvista ainakaan tällä kertaa ängetä letkua nielemään, suolistovaivat joita silloin tällöin ilmenee ovat toiminnallisia ja johtunevat vääränlaisista aterioista :D

Mitäs mieltä te olette? Jos olette käyneet gastroskopiassa, mitä tykkäsitte?
Eihän se sinänsä paha ole, mutta jos vaakakuppiin laitetaan yksi neulanpisto ja toiseen muutama metri letkua, niin ainakin oma valintani on helppo :D

Share

Ladataan...

Sunnuntaina oli Joensuussa "Antiikki- ja keräilymessut" tai olisikohan oikeampi nimitys myyntitapahtuma?
Osallistujamäärä oli varsin vähäinen ja verrattuna aikaisempien vuosien tapahtumaan anti tuntui muutenkin köyhälle. Sisäänpääsy oli 6 euroa, mikä kyllä tuntui tarjonnan vähäisyyden vuoksi suhteettomalle.

Mutta löysin minä sieltä ostettavaa kuitenkin.

Kutsumanimenihän on perheen kesken Kotka. Kotkan voisi tulkita ilkeästikin ja ajatella minun olevan hyökkäävä ja toiset palasiksi repivä terävänokkainen tappaja, mutta minähän ajattelen sen vain kuvaavan kuinka rakas puolisoni ja lutuiset lapseni näkevät minut ylväänä, kauniina, kesyttämättömänä ja tarkkanäköisenä kuninkaallisena hahmona.
Kyllä. Minä saan ajatella näin.

No asiaan.
Yhdellä myyjällä oli pöydässään vanha pronssinen sormus johon ihastuin. Sormus kuin minulle tehty.
Kotkasormus.

Kun sormuksen kokokin oli oikea, niin sormeenihan se päätyi.

Nyt on Kotkalla komia sormus!

Share

Ladataan...

Runebergin tortut ovat jälleen yksi leivonnainen, jota ei meidän perheessä kaupasta saada - jos ihmejakumma löytyy versio (gluteeniton sellainen), jossa ei ole käytetty mantelia, on taikinaan ropsittu sitten kanelia.
Eli eikun leipomaan.

Kaivoin sunnuntaina esiin reseptin, jota olen käyttänyt aikaisemminkin, mutta en sitten ollutkaan varustautunut kaikilla tarveaineilla ja päädyin säveltämään jälleen kerran omasta päästäni. Sunnuntai oli Ronjan nimipäivä, joten luomuksista tuli Ronjabergin torttuja ja ne nautittiinkin sunnuntai-iltana kahvin kera.

Taikina:
200g margariinia (tai voita)
1,5 dl sokeria (fariinilla tulee tummempia, valkoisella kuvan mukaisia)
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl piparimurskaa (meillä piti olla Annas apelsin peppareita, mutta olikin Polka-versio...)
1,5 dl korppujauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa

aprikoosimarmeladia (tai mansikkaa tai vadelmaa tai mustikkaa tai...) (paistonkestävää)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Vaahdota rasva ja sokeri, lisää kananmunat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen kerman kanssa.
Itse käytin silikonista Runebergintorttu-vuokaa, mutta tokihan nämä voi tehdä muffinivuokissakin - paperisia laittaisin kaksi päällekkäin, ettei löpsähdä paistuessaan.
Täytä vuoka n.puolilleen, pistä nokare marmeladia väliin ja täytä 3/4 korkeuteen. Paista uunissa 15-20 minuuttia.
Koristele jäähtyneenä.

Minä lorautin valkoista rommia torttujen päälle odotellessani niiden jäähtymistä. Hyvältä maistuivat :D

 

Share

Pages