Ladataan...

Päätin juuri käpertyä oman pienoinen jouluhurmoskuplani sisään ja alkaa hylkiä kaikkia paskoja ja ikäviä uutisia niin "oikeassa mediassa" kuin somessakin.

Karsikaa ihan rauhassa etuja niin meiltä työttömiltä, kuin lapsiperheiltä ja vanhuksilta. Tytötelkää ja pojitelkaa niin paljon kuin ehditte, tuijotelkaa toisianne seksuaalisesti ahdistavasti ja jos yllätte, niin jopa koskettakaa!
Paheksukaa sitä ja paheksukaa tätä.
Kieriskelkää menneissä vääryyksissä ja murehtikaa tulevia, vielä tapahtumattomia, koska kyllähän niitä ihan varmasti tapahtuu tai jos ei ihan just sulle tapahdukkaan, niin varmasti jollekulle tapahtuu, ja varmasti siitä somessa auliisti avaudutaan.

Mie en välitä.

Ostan krääsää ja turhia lahjoja kaikille läheisilleni, ripustelen Kiinakaupasta tilattua tingelitangelia ja blingblingiä ympäri kotia, syön epäeettisiä ruoka-aineita ja ripustelen pihani täyteen valosaastetta tuottavia vilkkuvia, monivärisiä valohärpäkkeitä, en edes niitä led-valoja vaan ihan vanhakantaisia energiasyöppöjä.
Kuuntelen jouluradioata volyymit yhdellätoista ulkona ja pyöritän lumesta isompia ja pienempiä palloja ja rakennan lyhtyjä, lumiukkoja ja viisisarvisia fantasiakopukoita pihamaan täyteen.
Poltan kynttilöitä ja tulipatoja, nuotiota ja uunissakin tulta ihan joka päivä.
Nahkahousut senkun paukkuu kun mässytän kinkkua ja kaviaaria ja ryystän ylähyllyn punaviinejä.

Perkele.

En kertakaikkisesti jaksa nyt tätä jatkuvaa vinkumista ihan kaikesta.

 

 

Share

Ladataan...

I Love Me -messuilla lokakuussa kävin mittauttamassa luuntiheyteni Biohitin pisteessä ja minulle tarjottiin mahdollisuutta myös Gastropanel-testiin, joka kertoo vatsan terveydentilasta monta asiaa. Testi on simppeli verikoe, mutta sitä ennen täytyy paastota 4 tuntia, joten messuilla testi jäi tekemättä.

Biohit kiertää ympäri Suomea tarjoamassa mahdollisuutta testeihinsä ja kun testipäivä marraskuussa järjestettiin Joensuun Uuden Apteekin tiloissa, varasin ajan luvattuun Gastopanel-verikokeeseen.

Neljän tunnin paasto ei paljon normaalipäivää hetkauta, oma aikani oli kello 11 aamupäivällä, olisin siis ehtinyt hyvin nauttia varhaisen aamiaisenkin, mutta jätin sen väliin. Söin illalla normaalin iltapalan eikä aamupäivällä ehtinyt tulla edes nälkä (mutta kyllä maistui se kahvikupillinen verikokeen jälkeen hyvälle!)

Messuilta tuttu Noora vastaanotti minut iloisesti hymyillen ja kertoi Joensuulaisten olevan tosi kiinnostuneita tarjolla olevista mittauksista - hän oli jatkanut päiväänsä niin aamusta kuin illastakin, että mahdollisimman moni halukas ajan itselleen saisi.
Esitiedoiksi järjestelmään kysyttiin mm. vatsaoireista, närästyksestä, närästyslääkkeiden ja tulehduskipulääkkeiden käytöstä ja onko hoidettu helikobakteeria. Sain myös infoa siitä, mitä verikokeesta tutkitaan.

GastroPanel on yksinkertainen verikoe, jonka perusteella määritetään Pepsinogeeni I-, II- ja Gastriini-17 -pitoisuudet sekä Helicobacter pylorin vasta-ainetaso.
Testi tunnistaa luotettavasti onko mahalaukun limakalvo terve vai ei. Yleensähän kun menee valittamaan närästystä, omituisia, epämääräisiä vatsaoireita on ensimmäinen tutkimus inha "letkun nieleminen", mutta jos ajatus gastroskopiasta (vatsalaukuntähystys) pelottaa, on tämä oiva tapa tarkistaa onko se tarpeellinen.

Pepsinogeeni- ja Gastriini-17 - pitoisuudet kuvaavat koko mahalaukun tilaa ja toimintaa. Ja Helikobacter pylor vasta-ainetaso kertoo tietysti onko suolistossa Helikobakteeri vai ei. Helikobakteeri harvemmin vaivaa nuoria Suomessa, mutta yli kuusikymppisillä  sitä tavataan useammin.

Suoraan Biohitin nettisivuilta:
"GastroPanel antaa luotettavat diagnoosit:

  • Mahalaukun toiminnallinen/orgaaninen dyspepsia. Kun mahalaukun limakalvo on terve, on vatsavaivojen syy toiminnallinen dyspepsia tai muu kuin mahalaukun sairaus
  • Helikobakteeri-tulehdus
  • Atrofinen gastriitti (mahalaukun limakalvon vaurio ja vakava toiminnan häiriö) sekä todennäköisyydet mahalaukun korpus- ja antrumosien limakalvon eri tiloista (normaali, gastriitti tai atrofinen gastriitti)"

Testin perusteella selviää riski mahalaukun syöpään, B12-vitamiinivajeeseen, maha- ja pohjukaissuolihaavatautiin (kauhea sanahirviö!), refluksitautiin & sen komplikaatioon Barretin ruokatorveen.

Mutta itse testi on siis verikoe kyynärtaipeesta - sitä montako putkiloa otettiin ja millaisella neulalla se tehtiin, jää arvoitukseksi, koska en vain kertakaikkisesti kestä nähdä neulaa puhkaisemassa ihoa, en omaani enkä kenenkään muun. Verinäyte lähtee laboratorioon ja lääkäri tutkii sen, tuloksien saamiseen menee pari viikkoa.

Mikäli testitulos on normaali, tarkoittaa se sitä, että mahalaukun limakalvo toimii oikein ja on terve. Mikäli jotain kotikonstein korjattavaa löytyy, saan siitä tiedon ja ohjeet lääkäriltä ja mikäli testissä näkyy jotain jatkotutkimuksia edellytävää, ohjeistaa lääkäri niidenkin suhteen.

Oma varsin perusteellisesti tutkittu suolistoni alkoi oireilla pitkän rauhallisen jakson jälkeen epäonnisen Salazopyrin lääkekokeilun seurauksena. Vatsaongelmahistoriani vuoksi tiedän, että jos lääkärille asiasta mainitsen, niin se on suorilta lähete letkunnielentään ja se ei suoraan sanoen huvita pätkääkään. Niinpä tämä Gastropanel-tutkimus on tervetullut keino selvittää, mikä tilanne on ja välttyä "turhalta" gastroskopialta, mikäli mitään hälyttävää ei ilmene.
Se on vain sitten rukattava ruokavaliota taas :)

Lisätietoja GastroPanel -tutkimuksesta löytyy täältä ja Biohitin muista tutkimuksista taas täältä.

**tutkimus saatu  bloginäkyvyyttä vastaan**

Share

Ladataan...

Joulukuu on meillä yhtä synttäröintä. Itsenäisyyspäivänä veljen vaimokkeen synttärit, 8. pvä tytär, 13. pvä poika ja 17. pvä Turjake.
Perinteisesti isovanhempien ja sisarusten kanssa on kahviteltu triplasynttäreillä, koska liika on liikaa herkuissakin varsinkin joulukuussa! Käytäntö helpottaa elämää suuresti, kun yksillä juhlilla saadaan hela poppoo saman pöydän ääreen.

Tänä vuonna kahvittelupäiväksi sovittiin sunnuntai 10. päivä, veljeni oli kyllä perjantai- ja lauantai-illat bändinsä kanssa keikoilla keski-Suomessa, mutta palasi niin, että ehtivät neljäksi meille. Hänen äänensä oli varsin rouhea ja muutenkin mies varsin väsyneen näköinen, mutta eipä häntä pitkilläkään unilla Prinssiksi muuttaisi :) Kiva kun jaksoivat tulla  paikalle.

Tänä vuonna menin siitä, missä aita on matalin, eli valmiit ja puolivalmiit tuotteet saivat hypätä kehiin, mutta herkkua olivat pöydän antimet silti.
Tarjottavaksi päätyi sieni- ja kasvistäytteiset gluteenittomat "leipäset" ja gluteeniton taatelikakku, jonka seuraksi tarjosin hedelmäcoctailia, mansikoita ja kermarahkavaahtoa (tämä korvasi täytekakun!). Lisäksi pöydässä oli marenkeja ja viinirypäleitä.

Gluteenittomat leipäset tein Frian valmistaikinasta.

Täytteitä oli kahta erilaista:
aurinkokuivattu tomaatti-paprika-sipuli-tuorejuusto.

ja kantarelli-purjo-sipuli-tuorejuusto

Lehtitaikinan sulaessa huoneenlämmössä pilkoin täytteiden ainekset ja haudutin hetken pannulla, minkä jälkeen lisäsin tuorejuustoa ja vähän juustoraastetta.

Viipaloin sulahtaneet taikinapalat (helpompi, kun vielä hiukkasen hyhmeitä), litistin vähän ja laitoin päälle lusikallisen täytettä.

Naurettavan helppoa ja tosiaankin lopputulos oli loistava. Tuo Friin taikina paistui suussasulavan mureaksi, lehteväähän on gluteenittomasta vähän hankala saadakkaan. Taikinan käsittely olisi ollut aika tahmaista, mutta tuolla viipalointi-littaus-toiminnolla homma eteni ongelmitta. Paisto 225 asteen uunissa kymmenisen minuttia ja siinäpä herkkupalat valmiina!

Taatelikakun ostin kirpparireissulla viime viikolla. Iso ja mehevä kakku maksoi naurettavat 10 euroa! Joulumarkkinoilla olisi kynitty kolme kertaa pienemmistä kakuista 15-20 euroa, eli loistava ostos.
Taatelikakku oli pöydässä mentaliteetillä "tee-itse-oma-täytekakkuviipale". Kakun keskelle laitoin jalallisen lasin, missä kermarahkavaahtoa ja viereen lasit, missä toisessa mansikoita ja toisessa hedelmäcocktalia. Vieraat leikkasivat haluamansa siivun kakkua ja ottivat viipaleen viereen tai päälle haluamansa määrän lisukkeita.

Hauska idea vaikka itse sanoinkin ja kovasti tykkäsivät vieraatkin.

Marengit ostin joulumarkkinoilta, mutta omassa suussani ne eivät kauhean hyville maistuneet. Kauniita kyllä ovat, sitä ei voi kieltää! Itsetehdyt ovat parempia, mutta itsepähän päätin laiskotella, joten turha valittaa. Kelpasivat toisille, se riittää.

Parhautta oli ehdottomasti Wishistä tilattu kynttilä-soittorasiahärpäke, josta vielä sädetikkumainen sähiäissuihkukin irtosi. Alla video sen sytyttämisestä (se kaakattava nauru on tietenkin minun...).
&

Oikein hyvää triplasynttäriä rakkaat 20-, 22- ja 53-vuotiaat!!

Share

Ladataan...

Eilisellä kirpparikierroksella osui silmääni yllä oleva taulu, joka sitten pääsi kanssani kassan kautta kotiin. Kuva viehätti minua suuresti, vaikka onkin vähän rauhallisempi sävyiltään. Lukiessani grafiikan nimen nauroin kirpparilla ääneen:
"TIKKU KYNNEN ALLA"

Juurikin niin.

Olen yrittänyt tihrustaa, kuka on vedoksen luoja, mutta ei minun lukutaidollani selkeydy tuo signeeraus. Löytyykö teistä "lääkäriä" lukevia? Kuka on taiteilija?

Share

Ladataan...

16 päivää jouluun jäljellä ja iltapäivällä sivuovelta kuului omituista kolinaa ja kopinaa.
Menin kurkkaamaan metelin aiheuttajaa, mutta ei siellä mitään ollut.Palasin olohuoneeseen ja olin lentää persiilleni kun olohuoneen hämärässä nurkassa seistä tojottivat Joulupukki rouvineen! Pariskunta myhäili tyytyväisenä yllättyneelle ilmeelleni ja pyysi etten antaisi heidän visiittinsä häiritä jouluvalmistelujamme.
He jättäisivät vain lauman tonttujaan luoksemme, jos mitenkään voisimme pitää porukkaa vähän silmällä, heillä kun ei aika ihan kaikkeen riitä nyt kiireinpänä aikana. Ja tokihan se meille passaa!

Toivotin joulumuorin helmoista pelmahtavan tonttukatraan tervetulleeksi ja nepä etsivätkin oitis mieluiset paikkansa.

Keittiön lipaston päälle ryntäsi tämä seitsenpäinen joukko ja ilmoitti asettuvansa siihen. Keittiön tuoksut ja tarjoilut olivat heille mieluista tarkkailtavaa ja mitäpä minulla siihen vastaansanottavaa.

Nämä veljekset ilmoittivat ottavansa vahtipaikat eteisestä ja sehän sopii hienosti, samalla he voivat toivottaa kaikki joulunajan vierailijat sydämellisesti tervetulleiksi.

Joulu lähenee päivä päivältä, ihanaa.

Kolmet synttärit juhlittavana ennen rauhoittumista jouluun, mutta kuka nyt juhlista valittaisi?? Kivaa!

Share

Ladataan...

Emelie Schepp Ikuisesti merkitty
Alkuperäisteos Märkta för livet 2014

Suomentaja Hanna Arvonen
HarperCrime 2017

Aloitin Emelie Scheppin suurin odotuksin, niin kehuttu tämä Ikuisesti merkitty on ollut jokapaikassa.
Scheppin esikoinen, aloitusosa kahdeksanosaiseksi suunnitellusta dekkarisarjasta, jonka pääosassa on syyttäjä Jana Berzelius, on sinänsä sujuvasti luettavaa tekstiä, mutta jostain syystä se ei uponnut minulle yhtään. En muista milloin jonkun kirjan loppuun saattaminen olisi ollut niin nihkeää!
Sinänsä huvittavaa, että koin kirjan "sankarittaren" Janan elämäntarinan ja toiminnan epäuskottavana ja kökkönä ( minä joka luen Stephen Kingin & Dean Koonzin yliluonnollisia hihhulitarinoita täydellä sydämellä! ), mutta huomasin tuhahtelevani useampaan otteeseen tekstin edetessä. Samoin varsinkin Mian, yhden poliiseista, henkilökuvaus ärsytti suunnattomasti.
Eli kirjan lukunautinto kaatui lillukanvarsiin itselläni.
Minulle oli liikaa lapsena supertappajaksi koulutettu nykyinen syyttäjä, joka ei muista menneisyyttään, mutta tilanteen vaatiessa räjähtää toimintaan sekä poliisi, joka anti yksikölleen tuntui olevan juominen, naiminen ja vaikka työtoverin kukkarosta rahan anastaminen.
Mutta muuten oiva opus :D

Pierre Lemaitre: Alex

Suomentaja Sirkka Aulanko
Sivuja 396
Kustantaja Minerva

 The International Dagger-palkinnonkin voittanut rikosromaani ihastutti minua alkuun kielellään. Kirjan kerronta ja kieli on hurmaavan vanhanaikaista, vaikka tapahtumat mitä kirjassa lukijan silmille avataankin ovat kaikkea muuta. Tutkijoiden ja poliisien ylettömän kohtelias tapa puhutella toisiaan tilanteessa kuin tilanteessa on kaukana meidän arkipäiväisestä heijamoijamitäsähaluatmitäsullekuuluhähtähöh-dialogista :)
Poliisipäällikkö Camille Verhoeven on hurmaava persoona eikä kukaan muutenkaan ole yli-ihminen tässä romaanissa, periaatteessa kaikki palikat sopivat toisiinsa, mutta...
En onnistunut pääsemään siihen ihanaan tilaan, missä kirjaa ei malta laskea käsistään vaan on pakko lukea eteenpäin.
Juoni yllättää useampaan otteeseen ja loppuratkaisussa on pakko ihailla kuinka kaikki irrallisiltakin tuntuneet tapahtuvat ovatkin olleet tarpeellisia ja merkityksellisiä.
Mutta joku ei vain natsannut minulle.
Suosittelen silti tätä kirjaa, jo pelkän kerronnan takia, teksti on niin erilaista kuin massadekkareissa.

Share

Ladataan...

Viimeisen puolitoista vuotta on sekä omani, että tyttären pääkarvoitus saanut elää omaa elämäänsä, koska kampaajamme jäi äitiyslomalle ja lopetti toimintansa vanhassa paikassaan. Hiukseni olivat aivan asialliset, jos niitä jaksoi vähän kihartaa, mutta enhän minä sellaista jaksa jatkuvasti. Wash and go on periaatteeni arjessa.
Ja alla olevassa kuvassa on lopputulos.

Minulla on Susirajalle muutettuani ollut tasan kaksi parturia/kampaajaa. Ensimmäinen oli vanhempieni naapurissa kotinsa yhteydessä pitänyt parturikampaaja, jonka luona kävimme koko perhe. Tyttären tullessa murrosikään aloimme kaivata ehkä hiukan moderninpaa kampaajaa ja työkaverin kauniisti leikattuja hiuksia ihailtuani sain häneltä uuden kampaajan osoitteen.

Uusi kampaaja osoittautui aivan ihanaksi ihmiseksi ja taitavaksi ammattilaiseksi. Niinpä siirryimmekin sujuvasti hänen asiakkaikseen ja olimme oikein tyytyväisiä "löytöömme".
Olen varsin tee-se-itse-henkinen kuontaloni kanssa, joten kauhean villejä ideoita ei uusi kampaajamme Laura ole minun kanssani ikinä päässyt toteuttamaan, mutta tyttäreni hiukset ovat hänen käsittelyissään saaneet uusia rohkeita leikkauksia useampaankin otteeseen. Puhumattakaan todella upeasta Vanhojenpäiväkampauksesta!

Mutta elämä kulkee kulkuaan ja eräänä päivänä hän sitten otti ja jäi äitiyslomalle.
Koko hänen äitiyslomansa aikana en käynyt parturissa, muutaman kerran saksin itse kauheimpia hapsuja latvoista, mutta muuten letti sai hapsottua aivan rauhassa.

Onneksi alkusyksystä saimme ilmoituksen, että Laura palaa sakset terotettuina uusiin tiloihin toimimaan! Voi sitä onnea!

Neiti 21-vee kävi leikkuuttamassa oman kuontalonsa linjakkaaseen muotoon jo aiemmin, mutta minä sinnittelin hapsiaisteni kanssa PinUp-kurssin loppukuvauksiin asti, että kampaukseen olisi mahdollisimman paljon karvaa
kääneltäväksi. PinUp-kurssi paketoitiin reilu viikko sitten ja minä varasin ajan.

Viime maanantaina istahdin viimein Lauran käsittelyyn. 
Olin vähän makustellut, josko leikkuuttaisin vaihteeksi etuhiukset, mutta reumalääkitys (ja ikä?) on ohentanut hiuksia sen verran, että kysyttyäni ammattilaisen mielipidettä, päädyin pitämään sivujakauksen ja vain siistimään pituudet.
Ja kun nyt vielä sain luvan biologisen lääkityksen aloittamiseen, en voi yhtään tietää miten se vaikuttaa hiuksiin, toivottavasti positiiviseti, mutta hieman epäilen että "suattaapi käydä just toistepäin".

Siistihän tästä tuli. Iloitsen siitä, että vaikka hiukset lyhenivätkin paljon, näyttävät ne edelleen pitkille. Ehkä olisi voinut leikata enemmänkin, mutta aloitettiin varovasti...

Share

Ladataan...

21- ja 19-vuotiaat koristelivat kumpikin "omat puolensa" piparkakkutalosta. Molemmilla alitajunnassa selkeästi Suomi 100-vuotta, mutta osaatko päätellä kumpi puoli on tyttären ja kumpi pojan koristelema?


Reki on minun koristelemani.

Kuten on savupiippukin.

Valmis töneröinen saa kunniapaikan olohuoneesta ja loppiaisena se päätyy sitten koristelijoidensa suihin.

Siis apua - tämä on jo kahdeskymmenes piparkakkutalo, minkä sisarukset ovat tehneet, tai ainakin osallistuneet tekemiseen, taaperoina taisivat enemmänkin nakertaa noita pipareita ja napsia koristeita kuin aktiivisesti koristella, mutta...

Share

Ladataan...


Ensimmäisenä adventtina on aika tehdä & koristella piparkakkutalo.
Ostin viime viikolla Lidlistä tuon muottisarjan ja sehän pääsi testiin heti tänään. Paketissa on muotti talon osiin, rekeen, poroon ja ukkeliin, mutta nyt käytin vain talon osia ja reen. Kissat olen ostanut jonain aiempana jouluna.
Ja valmistaikinalla mennään. Pipari- ja torttutaikinoita en ole montaa kertaa leiponut, koska valmistaikinat ovat oikein hyvän makuisia mielestäni ja eipähän taikinarumbastakaan pääse stressiä syntymään.


Kolminkertainen hurraahuuto sille, etten polttanut osia!


Tytär ja veljensä jakoivat talon osat ja koristelivat molemmat "omat puolensa", minulle jäi perinteisesti savupiippu ja mökin lopullinen kokoaminen jahka koristelut kuivuvat.


Selkeästi Suomi 100-vuotta on vaikuttanut myös jälkikasvuuni, sen verran sinivalkoista henkeä ilmestyi piparitalon koristeisiin.


Varsinaiseen kasaustyöhön en vielä ryhdy, koska haluan koristelujen kuivuvan kunnolla, etten tuhoaisi  heidän vaivannäköään.

Myöskin joulunajan ensimmäiset tortut kuuluvat meillä adventtiin.
Kokeilin perinteisten tähtitorttujen lisäksi vähän erilaistakin muotoa herkkuihin ja taidanpa jopa tykätä näistä uusista versioista enemmän!

Millaisia torttuja teillä paistetaan?
Ja jos teet tähtitorttuja, tuleeko hillo sakaroiden alle vai päälle?

Ai niin - ja Hoosiannaa laulettiin tuossa piparitalon koristeluvaiheessa :D Kovaa ja korkealta.

Share

Ladataan...


Vanhempani pyysivät minua ottamaan joulukorttikuvan heidän lemmikistään, kissaherra Ilmarista. Niinpä ajelin tänään heidän luokseen ja yhytin kattipattisen olohuoneesta yhdestä kiipeilylöhöilytelineestään.

Ilmoitin karvapallerolle, että otapa nyt jouluinen ilme, niin otetaan valokuva "äidille ja isille" joulukorttiin.
Yhteistyömme ei kuitenkaan alkanut ruusuisesti. Kissanruntin naamalta paistaa niin kaikenkertova ilme, että sen tassuista puuttuvia keskisormia ei edes tarvitakaan - ihan selväksi tulee, että FuckOff.


Mutta minäpä en olekaan niin hypytettävissä kuin vanhempani, joten sieppasin karvakerän syliini ja kannoin sen valmiiksi virittämääni "jouluiseen" kuvauspisteeseen. Ilmarihan ei asiasta ollut kovin mielissään ja alkuun möllisteli korinsa pohjalla loukkantuneena kuninkaallisen koskemattomuutensa häiritsemisestä.


Katsettakaan ei suonut Hänen Karvainen Korkeutensa suuntaani. Olin karvapallerolle kuin ilmaa ja vieläpä pahanhajuista sellaista.


Mutta juteltuani Ilmarille muina naisena niitänäitä, aivan kuin en ymmärtäisikään herran herkkähipiäisyyttä (vai pitäisikö sanoa -turkkisuutta), saimme viimein katsekontaktin.


Hetken päästä herra heittäytyi suorastaan linssiluteeksi.


Pakko kyllä myöntää, ettei noiden silmien katse vieläkään ollut mitenkään lämmin ja rakastava...

Mutta joulukorttikuva saatiin otettua ja Phonton avulla tekstitkin kohdilleen. Suomen posti hoitaa kortin tulostuksen ja postituksen.
Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
The Ilmari saa "palkaksi" ylettömästi hellittelyä, hemmottelua ja paapomista. Tosin niitä se saa aina ja jokapäivä muutenkin.
Kissanelämää todellakin.

Share

Ladataan...

Pitäähän sitä väriteema olla joulussa, tänä vuonna se on perinteinen punainen.
Astioita myöten.

Sieluni halajaa blingblingiä ympärilleni, mutta tänään olen keskittynyt oleelliseen, eli "siivoamiseen". Mikä minun tapauksessani tarkoittaa sitä, että siirrän häiritsevät asiat vaate- tai kodinhoitohuoneeseen pois silmistä. Helppoa kuin heinänteko!

Ja illemmalla teemanmukaisesti nautiskelen punaviiniä.
 

 

Share

Pages