Ladataan...

Now you see me.

Now you don´t.

Tonton-tammikuun aikana olemme juoneet teetä ja runsaasti. Vaikka tuo toissa jouluna lahjaksi saamani valurautainen teepannu pitääkin teen yllättävän kauan lämpöisenä, niin kun kirpparihyllyltä silmiini katsoi tuo 70-luvulta tuttu maatuskapannumyssy niin pakkohan se oli lisälämmikkeeksi kotiin tuoda.

Hinta ei päätä huimannut, 1 euro.

Tämä kuuluu taas sarjaan "niin kamala, että on jo ihana".

Share

Ladataan...

Kohta 9: Toisen taideteoksen inspiroima kirja.
Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen Parvekkeella

Nainen parvekkeella on virallisen tulkinnan mukaan Edelfeltin, Pariisin kevättä henkivä, maalaus nuoresta Thérèse Lainvillestä, mutta Nuotion & Soinisen kirja avaa toisenlaisenkin tulkinnan.
Kirja etenee vuoroin nykypäivässä, missä dokumentaristi Salome on valinnut taulun "tarinan" pohjaksi Edelfelt-dokumentilleen. Tauluun ja Pariisiin liittyy Salomelle myös henkilökohtainen linkki, jonka avautumisesta on hauska lukea.
Nykypäivä pohjautuu pitkälti Salomen ja taulun omistajan vanhan herrasmiehen välisiin sähköposteihin sekä herramiehen pojan näkemyksiin tilanteesta. Toisella tasolla eletään 1800-lukua, jolloin Edelfelt maalasi Pariisissa ja eli rakkaussuhteessa mallinsa Virginien kanssa.
Tarina etenee jouhevasti ja kirjaa ei edes tajua "rikosromaaniksi" kuin vähitellen, mutta jahka juoni alkaa siihen suuntaan kääntyä tarina etenee siinäkin hienosti. Erityiskiitos loppuratkaisulle, joka ei pistä juttua ihan vanhanaikaisesti "pakettiin".

Ja itse tauluhan näyttää tältä
 

Share

Ladataan...

"Jos olisi ylimääräistä rahaa, niin..."

Ajatus, jolla olen leikitellyt useasti ja heti keksinyt listan asioista mitä tekisin.
Jos olisi ylimääräistä rahaa, niin varaisin heti matkan aurinkoon, leikkuuttaisin silmäni, menisin kokovartalohemmotteluhoitoon, ostaisin ne ihanat kengät, jotka näin toissa viikolla, varaisin ajan ripsienpidennykseen, hiusten tuuhennukseen ja mitähän kaikkea!

Haaveillahan aina saa, mutta työttömän arki palauttaa äkkiä ruotuun, turhanpäiväisyydet saavat jäädä päiväuniksi ja eurot kuluvat arjen pyörittämiseen: ruokaan, lainanlyhennykseen, lääkkeisiin ja laskuihin.

Mutta entäpä kun, aivan kuin suoraan kirkkaalta taivaalta, saat käteesi ainakin itsellesi paljon rahaa, tarkkaan sanoen
10 000 euroa, kymmenen tuhatta euroa. Kymmenen. Tuhatta. Euroa.

Whooos! Jos et istuisi, niin jalat lähtisivät alta. Katsot kädessäsi olevaa paperia ja kätesi vapisevat. Purskahdat itkuun.
Minkä h-vetin takia itkuun? Päässä surisee, kun miljoona asiaa kimpoilee eestaas ja tuijotat epäuskoisena ympärillesi. Tämäkö minulle?

Koko matkan kotiin hymyilen, hihittelen itsekseni ja hikottelen kuin ääliö  ja mietin millainen ilme nousee miehen kasvoille kun hän näkee paperin.
Reissuun? Silmäleikkaus? Laina loppuun kertarysäyksellä? Annanko lapsille osan?

Jos ei olisi tonton-tammikuu, kieppaisin Alkon kautta ja ostanut pullon shampanjaa, mutta nyt saa kelvata kupillinen teetä.

Istumme vastakkain teemukit höyryten käsissämme ja mies kysyy mitä ihmettä oikein virnotan koko ajan.
Oliko noin kivaa kaupungilla?
Kaivan paperin laukusta ja työnnän pöydän yli hänen eteensä. Hän avaa sen, silmät rävähtävät isoiksi kuin teelautaset ja kuuluu piiiitkä hengähdys "WAAAUH!"

Sitten hihittelemme jo molemmat. Kun ehdotan, että maksetaan asuntolaina loppuun, mies toteaa, että ei, raha on minun ja minun se tulee käyttää omaksi ilokseni. Lupautuu kyllä lähtemään maksettuna miehenä reissuun kanssani, jos matkalle haluan, mutta vaatii saada maksaa ruoat ja juomat :)

Pitkin viikonloppua innostun milloin mistäkin, olen ostamassa uutta puhelinta, kameraa ja rannekelloa, tilaamassa aikaa milloin kampaajalle, milloin silmien leikkausarvioon tai kaksoisleuan kiristykseen, haen matkalippuja etelään, matkalippuja kylpylään, junalippuja Rovaniemelle...
Lopulta en osta, enkä tilaa, enkä varaa yhtään mitään.

Kuulen kuinka sisäinen Roope Ankkani kaakattaa kovalla äänellä SÄÄSTÄ - SIJOITA - ÄLÄ TUHLAA - PISTÄ PANKKIIN.

Todellisuudessahan en tarvitse juuri nyt yhtään mitään. Toki haaveita ja haluja pulpahtelee aika-ajoin päähäni, mutta nyt kun olisi niistä monta mahdollista toteuttaa, huomaankin etten oikeasti niitä haluakaan.
En halua tuhlata (!) satasta ripsienpidennyksiin, jotka vaatisivat muutaman viikoin välein (taas kallista) huoltoa. Omat ripseni eivät ole hirveän pitkät tai tuuheat, mutta ne ovat niin tummat että rajaavat silmäni tarpeeksi kauniisti. Ja ripsiväri on keksitty niihin hetkiin kun luomu ei riitä.
En halua pistää satoja euroja hiustenpidennyksiin, joiden hoitoon tuhraantuisi turhan paljon aikaa (vaikka onhan ne kyllä kauniit..). Muutenkin viihdyn nykyään enemmän hiukset kiinni ja ennemminkin taidan leikkuttaa itselleni lyhyet hiukset.
Silmäleikkauskin on loppujenlopuksi turha juttu minulle - olen viimeinkin sinut sankalasien käytön kanssa, koen ne jopa persoonaani korostaviksi ja onhan minulla kaapissa pino erivärisiä piilolaseja! Sitäpaitsi kun on +50 niin kohta joutuisi kuitenkin käyttämään lukulaseja ja kaiken lisäksi menettäisin vielä täydellisen lähinäköni  joka minulla nyt on ilman laseja.

Matkoille lähden kyllä, miehen kanssa ja koko perheenkin, jos tytär & poika matkaan mukaan haluavat. Kaupunkiloma ystävättärenkin kanssa jonnekin päin Eurooppaa varmistui tällä rahalla, mutta yhtään matkavaraustakaan en tehnyt, koska myös aikakysymys vaikuttaa. Jos pääsen töihin, en välttämättä pystyisi varaamalleni matkalle lähtemään. Otan sitten äkkilähdön, kun hyvä kohdalle sattuu!

Roope Ankka minussa siis voittaa ja pyöräyttää leveää pyrstöään kassakaapin päällä. Pankkiin menee minun ylläri kymppitonnini.

Minusta on tullut tylsä ja järkevä.

 

 

 

Share

Ladataan...

Maanantai
Aamupalaksi paistoin härkis-munakkaan ja se maistuikin todella hyvälle.
Lounaaksi lohimedaljongit ja punajuurisalaattia.
Päivällislautasella komeili kasvispyöryköitä, jotka ovat ihan kaupan hyllyltä: kerrankin on einestuote, joka sopii koko meidän ruokarajoitteiselle porukalle ja maistuu vielä tosi hyvälle. Onko mainostamista, jos sanon että valmistajan nimi alkaa S-kirjaimella...
Pyöryköiden kaverina söimme marinoituja munakoisoja.
Tajunnanräjäyttävä resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava:
viipaloi 2-3 munakoisoa n. sentin viipaleiksi (pyöreiksi), sipaise öljyä pintaan ja pistä 200 asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi, käännä viipaleet ja pidä uunissa kunnes ne ovat pehmentyneet. Itkettämistä ei tarvita! Samaan aikaan sekoita tiiviissä kannellisessa astiassa desi öljyä, rkl balsamicoa, rkl ruokosokeria ja haluamasi määrä murskattuja valkosipulinkynsiä, ripaus suolaa, yrttejä, chiliä. Kun munakoisot ovat pehmenneet, mutta silti yhä napakoita , ota ne uunista ja nosta marinadiastiaan. Kansi päälle ja hölskyttelyä. Jääkaappiin vuorokaudeksi, minkä aikana kannattaa käydä kääntelemässä että  viipaleet marinoituvat tasaisesti. Maistuu niin kylmänä kuin kuumanakin taivaalliselle!

Tiistai
Aamupalana eilisen lounaan lohta ja kananmuna + vihreää teetä inkiväärillä.
Lounaaksi keitin viimeisiä päiviään vetelevästä maidosta mannapuuron.
Päivälliseksi mies teki taas härkis-Kormaansa täysjyväriisillä. Vietettiin samalla tyttären lomanlopettajaiset ja katsottiin West Worldin ykköskauden viimeinen osa. Mielettömän upea sarja! Eka osaa katsoessa olin vähän pihalla, mutta sitten kolahti ja lujaa! Ilotulitusta! Räjähdyksiä! Lisää ilotulitusta!

Keskiviikko
Kaurapuurolla aamu alkoi messevästi. Pannussa rooibusta appelsiiniöljyllä.
Lounaaksi eilisen Härkis-Korman jämät ja runsaasti vihreää salaattia.
Päivälliseksi sain nauttia taas kerran miehen valmistamaa herkkua eli munakoisoviipaleita tomaatin ja fetajuuston kera.
Meillä on oikea munakoisomania päällä, mutta siitä vain saa ihan älyttömän hyvän makuisia ruokia.

Torstai
Eilen oli tulet leivinuunissa ihan kodin lämmitysmielessä, mutta pitihän se uunin sisälämpökin hyötykäyttää ja mies laittoi jalkapallopelit katsottuaan yöksi uuniin ohrasuurimopuuron. Eli aamulla...nam.
Ohrapuuroa riitti lounaaksikin.
Päivällinen koostui marinoiduista munakoisoista, qvinoasta ja pinaattiletuista.

Perjantai
Söin appelsiinijogurtin aamupalaksi, teepannussa "Lazy Days"-sekoitus.
Lounaan söinkin ystävättären kanssa salaattibaarissa: lautaselle pääsi vihreän salaatin kaveriksi fetaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja punasipulia.
Viime perjantaisen leffaillan falafelit olivat kyllä syötäviä, mutta eivät mitenkään intohimoa herättäviä, joten päätimme kokeilla pizzaa.
 

Share

Ladataan...

Tylsä ratkaisu valita kahteen haastekohtaan sama kirjailija, mutta kun nyt putkeen luin nuo Ahosen tuotokset, niin niputetaan ne nyt sitten tähän. Kolmas ja Neljäskin osa sarjaa löytyy ja niillekin olisi omat kohtansa löytynyt, mutta haasteeseen liittyen tyydyn näihin kahteen :D Veikkaisin, että Helsingin tuntevalle kirjoista saa lisäkicksejä tutuista paikoista.

24. Kirjassa selvitetään rikos
Markus Ahonen: Meduusa Meduusa on ensimmäinen osa Ahosen kirjoittamaa dekkarisarjaa, jonka päähenkilö on poliisi Markku Isaksson. Kirja on alunperin julkaistu jo 2006, mutta tämä lukemani opus on vuodelta 2012, päivitetty e-kirjaversio.
Kirjassa Isaksson tutkii surmatöiden sarjaa, joiden pohjalta löytyy niin koulukiusausta, mielenterveysongelmia kuin yksinäisyyttä ja viina/huumevetoisuutta. Surmatyöt vaikuttavat summittaisilta, kunnes vähitellen alkaa löytyä yhteisiä tekijöitä...
Tärkeässä roolissa on myös Meduusa, joka toimii vähän kuin PuppetMasterina kirjassa tapahtuville surmille, hänen henkilöllisyytensä paljastuu vasta viime sivuilla. Loppuratkaisu ei väännä pakonomaisesti rautalangasta ratkaisua kaikkiin tapahtumiin ja se tekeekin kirjan lopusta hienon.
Kirjassa häiritsi hetkittäin  kirjoitustyylin muuttuminen ylikuvailevaksi ja vähän jopa lässyttäväksi.

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
Markus Ahonen: Palava sydän

Kakkos-osassa Isaksson joutuu pohtimaan naisasioitaan (ihastus työkaverina työskentelevään Ninaan ja parisuhde Maaretin, ensimmäisessä kirjassa seikkaileen Meduusan (!) kanssa) ja selvittelemään Töölönlahdelta löytyneen kuolleen naisen, junan alle jääneen miehen ja kadonneen kansanedustajan kohtaloita. Kas kummaa, nämäkin tapahtumat liittyvät toisiinsa...
Toisena päähenkilönä esitellään Ilpo, jolle kaikesta yrittämisestä huolimatta ei elämä näytä hymyileviä kasvojaan. Lopulta Ilpo väsyy päähänpotkimiseen ja sitten alkaakin tapahtua.
Pidin kirjassa (kuten muissakin Isaksson-kirjoissa) siitä, että asiat eivät ole mustavalkoisia - pahoja tekoja voivat tehdä hyvätkin ihmiset, paha ei aina saa palkkaansa, ihmiset ovat erehtyväisiä, mutta jokaisella on mahdollisuus parempaan.

 

Share

Ladataan...

Me naiset helposti arvostelemme Suomalaista miestä, koska mies ei mielestämme ainakaan

  • puhu eikä pussaa
  • omaa käytöstapoja
  • ole herrasmies
  • osaa ottaa naista huomioon arjessa
  • muista merkkipäiviä
  • osaa rakastaa eikä rakastella
  • osta kukkia
  • anna lahjoja
  • osallistu kotitöihin
  • hoida lapsia
  • käy kaupassa
  • jne, jne, jne

Ihan toivottomia tapauksia ovat siis nämä Suomalaiset miehet.

Mutta miettikääpä, kuka nämä miehet on kasvattanut?

Suomalainen nainen ja äiti. Onhan se isäkin siinä mukana, mutta heijahaloo, kyllä se äiti 98 prosenttisesti on se, kenen mukaan kasvatustangoa tanssitaan. Yhdessä sovituilla periaatteilla aivan varmasti ja molemmat niiden takana seisovat, mutta toistan, kyllä se äiti on joka suurimman vastuun siitä lopputuloksesta kantaa.

Minkä mallin sinä annat omalle pojallesi?

Raivaatko rasavillin lelut ja tavarat, petaatko sängyt ja kuittaat kiukunpuuskat ja lelujen paiskomiset huomiotta.
Pojat nyt on poikia.
Kun pikkumies itkee kiukkuaan tai pahaa mieltään, toteatko, että ei isot pojat itke?
Annatko pojan mököttää kiukkunsa, paiskoa ovia kysymättä syytä, pistämättä puhumaan?
Päästätkö pojan pelaamaan jalista tai jääkiekkoa ja pyydät tytärtä  kattamaan pöydän, raivaamaan sen, imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä (vai teetkö itse)?
Annatko pojan löhötä sohvalla ja pelata pleikkaa kun näytät tyttärelle miten toimii pyykinpesukone ja miten pestään ikkunat ja siivotaan vessa (vai teetkö itse)?
Passaatko nuorukaiselle armeijaan asti puhtaat vaatteet, ruoan pöytään ja huolehdit, että huone on siisti ja sänky pedattu?
Teet voileipää ja sujautat  setelin taskuun, kun poika lähtee kaupungille?
Toteat huolimattomuuteen tai huonoon käytökseen, että pojat nyt on vähän tuollaisia...
Ja kun se kertoo härskejä juttuja tytöistä tai ihailee naapurin Erkin mäyräkoirien kilinää ja viikonlopun kännejä, hymähteletkö hiljaa mielessäsi ja jatkat omia puuhiasi? Vaikeneminen on kovin helppo ymmärtää hyväksynnäksi.

Sorrutko arjessa karsinoimaan asioita tyttöjen jutuiksi ja poikien jutuiksi vai oppivatko lapsesi sukupuolesta riippumatta samat asiat? Saako poikasi touhuta keittiössä, leipoa ja luututa vai hätistätkö hänet "isin kanssa renkaiden vaihtoon"?

Pienistä pojista kasvaa lopulta isoja miehiä, toisille naisille rakastaa ja elää kumppaneina.

Meidän äitien tehtävänä on pitää huoli siitä(kin), että meidän pojistamme kasvaa miehiä, jotka tulevaisuudessa osaavat

  • puhua
  •  pussata
  • kunnioittaa naisia
  • käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa
  • olla herrasmiehiä
  • ottaa naisen huomioon arjessa
  • muistaa merkkipäivät
  • rakastaa
  • ostaa kukkia
  • antaa lahjoja
  • osallistua kotitöihin
  • hoitaa lapsia
  • käydä kaupassa
  • jne, jne, jne

Ei sössitä sitä hommaa, eihän?

 

 

 

Share

Ladataan...

Tänään oli aika hammaslääkärille ja olin keskustassa vähän etuajassa. Mitäpäs sitä tyttö muuta kuin kierrokselle kauppakeskukseen.
Kirjakaupan edessä oli ISOT kyltit mainostamassa 50% alennusta jo alennetuista kaunokirjallisuuden edustajista ja askartelutarvikkeista ja sinnepä johtivat jalkani ihan kuin itsestään...
Nohevana ajattelin, että ehei, enpäs menekään kirjaosastolle, koska siellä lähtisi mopo totaalisesti keulimaan vaan järkevänä ja säästäväisenä menen ihan pikkuisen hipeltämään askartelutarvikkeita. Siis ihan vain katselemaan. Katselemaan. Sivusilmällä. Ohimennen.

Joopajoo.

Washiteippiähän tarvitaan aina.

Siis aina.

Myös akvarellikynät ja Stabilon kuitutussit (varsinkin se keltainen ja harmaa "erikoisväri, jotka löytyvät vain ja ainoastaan tuosta pakkauksesta) kuuluvat jokapäiväiseen arkeeni.
Kyllä! Usko pois!

Tuohon suloiseen kirjaan (lukittavine rasioineen!) teen tämän vuoden kalenterin, ah, niin muodikkaan Bullet Journalini.
Ai niin, sehän ei ollutkaan alennuksessa, mutta hei se on tosi ihana ja oli sekylläedullinenvaikkaeiolluttarjouksessa!
Ensi Jouluun on vain 346 päivää (ja miehän tykkään tehdä joulukortit ajoissa).


Alennusmyynnit on vaarallisia paikkoja.

Share

Ladataan...

The Räyhälä Awards 2016 innoittamana kokosin oman listani vuoden 2016 palkittavista tajunnanräjäyttäjistä.

VUODEN RUOKATUOTE: CHILI

Perustelut: Koska tärmäkkä täräys päähäni vei keväällä hajuaistini ja sen myötä pitkälti myös makuaistini on tämän vuoden kiistattomaksi ruokatuotteeksi muotoutunut chili, joka on suolan & sokerin  lisäksi ainoa maku, minkä aistin. Chili sopii kaikkeen, oli syötävä makeaa tai suolaista. Chilillä maustetut kananmunat, kaurapuuro, pataruoat, keitot, jäätelö, suklaa...mitä tulisempi sen parempi. Muu perhe valuttaa hikipisaroita lusikoidessaan kokkauksiani, mutta ei ole ainakaan vielä noussut kapinaan.

VUODEN KEIKKA: CHISU ILOSAARIROCKISSA

Perustelut: Nainen on rautaa kuulokkeistakin kuultuna, mutta tziisus mikä pakkaus livenä. Siitä on aikaa kun mikään esiintyjä on saanut pomppimaan sekopäänä ja laulamaan täysillä mukana, mutta Ilosaaressa ääni käheytyi ja pohkeet kipeytyivät. Chisun livekeikka tekee heteronaisestakin vähintään bi-seksuaalin!

VUODEN BIISI: Paula Vesala: Älä droppaa mun tunnelmaa

Perustelut: Keväällä aloittamani, turhan lyhyeksi jääneen työpestini lomattoman kesäni istuin  huoltokorjaamon yläkerrassa seuranani vain tietokone. Päivien yksinäisyyttä  kummasti piristi alakerran korjaamosta  kuuluva epävireinen hoilotus kun asentajat kurkku suorana purkivat sisäisiä paineitaan. Tämä Vesalan lallatus varsinkin tuntui olevan suosiossa ja niinpä se soi päässäni päivittäin. Tykkäsin työstä ja asentajista, niinpä tässä biisissä tiivistyy koko työsuhteen hauskuus minulle.

VUODEN OSTOS: Uudet silmälasit Alain Miklin kehyksillä

Perustelut: Kuljin viisi vuotta edellisissä kehyksissäni, koska rakastin niitä niin paljon enkä löytänyt uusia jotka olisin kelpuuttanut niiden seuraajaksi. Näkötarkkuus alkoi olla vähän sitä luokkaa, että moottoritiellä kylttejä lukiessa teki tiukkaa ehtiä suunnat selvittää kun tekstit erotti vasta niin läheltä...
No. Päivänä eräänä taas kerran liikkeitä kierrellessä, puolituttu optikko hihkaisi sisäänastuessani, että NYT hänellä on minulle kehykset.  Ja niinpä olikin. Miklit oli tilattu jonkun asiakkaan toiveesta, mutta hän ei sitten livenä nähtyään tohtinutkaan niitä ostaa, olivat kuulema liian erottuvat. Minun maailmassani ovat varsin kesyt kyllä, mutta istuivat nenälle kuin olisivat juuri siihen tehty ja rakastuin heti. En mielelläni maksa nimestä extraa, mutta tällä kertaa annoin periksi ja (ihan pienen tinkaamisen  jälkeen) maksoin mitä pyydettiin.

VUODEN PUUTARHA-APURI: Husqvarna Automower, kavereiden kesken Huttunen

Perustelut: Pääsin keväällä Husqvarnan testipilottiryhmään testaamaan pihassamme robottiruohonleikkuria ja laite osoittautui loistavaksi. Testikauden jälkeen lokakuussa ostimmekin Huttusen ihan omaksemme <3
Ruohonleikkuu on yksi lempipuuhistani, mutta töissä ollessa huomasi miten mahtavaa on kun pihanurmen pätkimistä ei tarvinnut miettiä. Senkus nautin vain kaikesta muusta myllertämisestä ja muokkauksesta.

VUODEN HYVINVOINTITEKO: kotiin tuleva hieroja
Perustelut: Kävin testailemassa paikkakunnan urheiluhierojakoulussa tulevaisuudentoivoja ja löysin sieltä täydellisen hierojan. Onneksemme hän tekee kotikäyntejä. Voiko olla mahtavampaa tapaa hellia itseään kuin nauttia todella taitavan hierojan käsittelystä lähtemättä mihinkään. Voi hipsiä haaremihousuissaan omaan takkahuoneeseen viritellylle hierontapöydälle ja hieronnan jälkeen pujahtaa saunan löylyihin.
Isompia jumeja ei ehdi kehittyä kun nyt jo tuttu hieroja käy säännöllisesti. Ajat on helppo sopia juuri omaan aikatauluu sopiviksi, ja en koskaan myöhästy koska olen aina valmiiksi paikalla. Ei parkkiongelmia ja hyhmäistä kotimatkaa hieronnan aikana hyytyneessä autossa...
Voi onnea. Voi autuutta. Miksi en tätä aiemmin tajunnut?

Kiitos ja kumarrus myös kaikille muille vuoden 2016 tapahtumille ja ihmisille vaikka ette nyt palkintopalleille yltäneetkään. Osaltanne täytitte vuoteni elämällä.

 

 

Share

Ladataan...

Perjantaina vietettiin leffailtaa jälkikasvun kanssa, "same procedure as always", mutta nyt meidän laseissamme oli vain light-colaa suoraan Sodastreamista ja lautasilla falafeliä tulisen kebab-annoksen sijaan.

Olemme tilanneet samasta paikasta jo kuutisen vuotta joka ikinen perjantai (poislukien reissut tms.) 3x tulinen Iskender ja 1 x tulinen Pita ja  nykyään homma on yleensä selvä jo sillä että hän sanoo nimensä, niin puhelimessa todetaan "sama kuin aina ennenkin, lähtee tulemaan!". - No nyt mies toppuutteeli tilauksen vastaanottajaa ja halusikin tilata Falafelit meille ja se ei meinannut mennä perille millään. Naureskelin puhelua kuunnellessani kun mies joutui toistamaan varmasti kolme-neljä kertaa, että kyllä,tällä kertaa kaksi falafelia, 1 Iskender ja 1 Pita.

Maistuihan se ihan syötävälle, falafel ja cola.

Lauantaina lenkillä mies totesi viikonlopun tuntuvan tosi pitkältä. Ja että pää käy ylikierroksilla. Että oudolta tuntuu kun ei saanut "nollata" päätään.
Käytiin saunassa ja tein päivälliseksi linguinia savulohirouhekastikkeella (nam!)ja katsottiin kahdestaan leffa "The Girl on the Train" (parempi kuin maineensa, huonompi kuin kirja). Mies pohti nukkumaanmenoa jo kymmenen pintaan, mutta sinnitteli vielä seurassani, napsi suuhunsa kaikkea mikä ei karkuun juossut ja oli myrtsimpi hetki hetkeltä.

Sunnuntaihin päästyä Myrtsimakkarainen juroili aikansa, kunnes sitten jurmotti minulle, kuinka tyly olen häntä kohtaan. Tarkempaa selvitystä mitä olin tehnyt/sanonut tai jättänyt tekemättä/sanomatta ei kuitenkaan pystynyt kertomaan. Minä nyt olin vain tyly. Piste.

Myöntääköhän hän missään kohtaa, että tipattomuus käy hermolle? Ja tuleeko siitä minkämoista ahaa-elämystä vai jatkuuko viininkillitys samaa tahtia helmikuussa? Pitäisi varmaan keksiä jotain extravirikettä viikonloppuihin, ettei ajatus pyörisi vain nauttimattomissa punkuissa.

Pientä piristystä elämään tuli kun tarjoilin punkun sijasta p****iä.

Ekan viikon saldona loistavia ruokia, vähän kevyempi olo, hyvät yöunet ja raitista ilmaa runsaasti - jopa -28 asteen pakkasellakin käytiin lenkillä!
Hyvä me!

 

 

Share

Ladataan...

Rakastan kylpyammeita ja niissä kylpemistä, vaahdolla tai ilman.

Ja kyllä, tiedän että kylpyamme kuluttaa vettä ja energiaa enemmän kuin suihku ja jokaisen tiedostavan yksilön pitää tämä muistaa että maailma pelastuisi.

Mutta joskus.
Kun todella palelee tai on tosi väsynyt tai tuntuu että mikään ei oikein ole hyvin, upottautuminen kuumaan kylpyyn ja siellä lilluminen tekee elämästä juuri sillä hetkellä niin paljon parempaa.

Olen kylpyhimossani yrittänyt kylpeä jätesäkissä, lasten ammeessa, tynnyrissä, you name it, I´ve tried it, mutta kun viimein älysin googlettaa inflatable bath tub kaikki ongelmani olivat ohi.


Paketissa tuli mukana pieni ja näpsäkkä pumppu, jolla ammeen sai täytettyä alle vartissa. Me testitäytimme sen olohuoneessa, mistä se kevyenä oli helppo nostaa kylppäriin.
Vetoketjulla suljettava kansi varmaankin pitää veden lämpöisempänä pitempään ja sen päällä voi vaikka lueskella lehteä/kirjaa, lasitelinekkin altaasta löytyy, ehkäpä tonton-tammikuun jälkeen siihen tuikkaan siiderin tai kahvimukin.

Tilasin puhallettavan kylpyammeen joululahjaksi miehelle, mutta kyllähän minä tilausta naputellessa jo näin itseni siellä lillumassa ja heti kun Turjake oli altaan testannut, valtasin sen itselleni.
Olin varustautunut ostamalla etukäteen vaaleanpunaista, vaahtokarkin tuoksuista (kuulema tuoksui tosi makealle..) vaahtokylpyainetta ja hyvinhän se kuplautui.

MAHTAVA keksintö!

Share

Ladataan...

Joulun alla oli useassakin paikassa myytävänä johdottomia kuusenkynttilöitä kauko-ohjaimella. Ja koska minä olen intopiukeana kaikenlaisiin hilavitkuttimiin, minusta ne olivat loistava idea! Ei johtoja, joiden kanssa riski kaataa kuusi tai muuten vain sotkeentua on suurensuuri kaltaiselleni touhottajalle, eikä tyhmiä ajastimia, jotka eivät kuitenkaan toimi niinkuin niiden pitäisi ja niitä saa sitten säätää joka päivä.

Aloin siis tehdä vertailuja eri paikoissa myytävistä valonantajista ja olivathan ne varsin tyyritä - varsinkin kun selvisi, että tuskin missään mukana tuli edes tavallisia paristoja saatikka ladattavia sellaisia. Paristojen kestoa ei missään kovin selkeästi kerrottu ja kun muutenkin epävarmuus kynttilöiden toimivuudesta oli suuri, jätin ne ostamatta.

Kunnes eräänä viikonloppuna postilaatikosta löytyi Saksalaisen kauppaketjun mainos, missä kyseistä kynttilärikitelmää myytiin parinkympin hintaan, paketti sisälsi 12 kynttilää, kaukosäätimen ja paristot (ei kylläkään ladattavat). Tuolla hinnalla uskalsinkin ne käydä ostamassa miettien, että jos eivät kuuseen istu, niin kiinnittelen sitten pitkinpoikin kotia.

Aattona kynttilöiden kiinitys oli naurettavan helppoa - ei taistelua sotkeentuvien johtojen kanssa, ei kiristyviä johdonpätkiä, kun juuri sille yhdelle oksalle ehdottomasti tarvittavan kynttilän väli onkin inauksen liian pitkä. Nips-naps vain kun kiinnitimme kynttilät kuuseen ja napsautimme kaukosäätimellä valot päälle. Hitsi  miten helppoa oli asetella valot juuri haluamallamme tavalla!

Poltimme kynttilöitä keskimäärin aamukahdeksasta iltayhteentoista ja paristot kestivät hyvin. Viimeinen valo hyytyi tänä aamuna kun Loppiaisaskareena riisuimme kuusen ja pakkasimme koristeet odottamaan ensi joulua.

Koska valot osoittautuivat noin hyviksi, "uskaltaa" nyt sijoittaa ladattaviin paristoihinkin, toivottavasti kynttilät kestävät vielä monta tulevaa joulua!

Share

Pages