Ladataan...

 

Laukku on pakattu. Kyyyyyllä se kiinni menee...

Huomenna lähdetään puoliltapäivin ajelemaan ystävättären kanssa  kohti Imatraa, huoneen saamme kolmen jälkeen ja illalle ei ole muuta kirjattua ohjelmaa kuin tutustuminen muuhun ryhmään ja päivällinen.

Omatoimisesti päätettyä lisäohjelmaa sunnuntaille ovat säästä riippuvainen ulkoiluosio, puljaus kylpylän puolella, pari lasillista kuohuvaa ja runsaasti täysin tyhjänpäiväistä höpötystä.

Loppuviikon toimintorunko näyttää seuraavanlaiselta:

Vähänkö on ihana päästä rentoutumaan.

Share

Ladataan...

En osta, en osta, en osta...

Voi kun kiva tuo!

Oi tuollaista vois olla kiva kokeilla.

Noista saisi hienon amppelitsydeemin.

Ruukkuvadelma!

Tomaattiperuna!

Ooh, tuollasia liljoja en olekaan kokeillut!

HEI; ÄLÄ OTA SITÄ KUVASTOA! ANNA TAKAISIN! MIE VAIN KATSON! NO EN TILAA MITÄÄN; EN EN; IHAN VAAN SELAILEN!

Ai et uso? Mikset uso?

Share
Ladataan...

Ladataan...

Latasin aamulla iTunesista joulukuussa 2016 julkaistun Rolling Stonesin Blue & Lonesome-levyn.

Ja se soi ja soi ja soi ja soi.

Olen fanittanut Rollareita jostain 11-vuotiaasta asti ja vaikka tämä jossain vaiheessa lähes palvontaa lähennellyt rakkaus ehkä vähän jääviyttää heidän levyjään kehumaan, niin pakkohan se on todeta, että

Saatanan kova levy!

Kaikki levyn biisit ovat vanhoja bluesklassikoita ja vanhat herrat antavan kyytiä siihen malliin, että hiki tulee kuunnellessakin. Ei mitään kikkailuja - basso kuljettaa biisejä vakaasti, kitarat innostuvat välillä revittelemään, mutta muodostavat juovuttavan rungon menolle , rumpukomppi antaa sydämelle uuden rytmin, Jaggerin huuliharppuilu pistää alavatsassa väreilemään ja laulussa on, pardon my French, munaa.

Tätä levyä ei voi laittaa soimaan autossa, koska löytäisin varmaan itseni Utsjoelta ajettuani musiikin mukana kykenemättä pysähtymään.

Ride 'Em On Down!

Share

Ladataan...

Ei, tämä postaus ei pohdiskele miesten peniksen koon vaikutusta seksin nautittavuuteen.

Aloin miettiä vaatekokoja järjestellessäni makuuhuoneen hengarikaappia, kun taas kerran ihastelin äitini vaatekaapista pelastamiani 60- ja 70-luvun asuja.

Kokolapuissa lukee 38 ja 40 mutta jos niitä sovittaisivat nykyisellä mitoituksella tuon kokoisissa vaatteissa kulkevat, niin haaveiksi jää mahtuminen. Itse pidin noita asuja ollessani kokoa 34/36 (175cm, 53kg) ja silloinkin esim. pitkä mekko kinnasi rintamuksesta.

Kaapistani löytyy farkkuja kokoskaalalla 29" - 34"(kolmeneloset on kyllä pojalta anastetut), 36 koon paidat ovat sulassa sovussa kaapissa 44 koon kavereidensa kanssa, t-paidat voivat olla ihan mitä tahansa S-koon ja XL-koon välillä ja hameiden & mekkojen kokokirjo on vielä sekavampi!

Ja kaikki noista erilaisilla kokolapuilla varustetuista vaatteista istuvat minulle yhtä hyvin.

Olenko minä tosi taitava jojolaihduttelija vai missä vastaus?

Taitava ehkä olenkin, mutta en noin hyvä. Syy on siinä, että lähes jokaisella vaatevalmistajalla tuntuu olevan aivan omat mittataulukot vaatekokojen suhteen!

Tästä seuraa ärsyttävä tosiseikka, että vaateostoksille mennessä rekistä on otettava vähintään pari kokoa molempiin suuntiin, siitä "omasta koosta".

T O D E L L A  Ä R S Y T T Ä V Ä Ä !

Tottahan sitä on jo hieman oppinut, että todennaäköisesti valmistajalta A sopii koko 38 ja valmistajalta B sopii koko 40, mutta kas, jos valmistajalla C onkin kivan näköinen vaate tarjolla, niin siinäpä taas etsit oikean koon.

Tämä kokosekamelska vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin!

Viisikymmentä täytettyäni päätin, että pysyn 38/40 kokoisena ainakin nyt eläkeikään asti ja tuossa mitassa olenkin mittataulukoiden mukaan (paitsi jos olen viettänyt esim. hiihtolomaviikon syöden ja juoden vähintään 3000 kaloria päivässä - pientä turvotusta kropassa, allergista pöhöä varmaan?) pysynyt.
Joten miettikääpä sitä henkistä iskua ja kärsimystä, kun koko joka ylleni istuisi onkin 44, L tai peräti XL? Tai jos farkkujen osto vaatiikiin tuumakokoa 34 sen tutun 30 sijaan?
Kauppaan jäävät (menen kotiin ja tilaan nettikaupasta niin ei tarvitse julkisella paikalla itseään häpäistä).
 

Tiedän ja tiedostan, että eri valmistajien koot ovat erilaisia, ja että vartalon malli vaikuttaa vaatteen mallin vaatimaan kokoon ja ja ja...

Tunnustan: periaatteessa ylettömän itsetunnon omaavaksi naiseksi minulla on jonkinlainen henkinen lukko, ostaa suurempia vaatteita, joiden koko on suurempi kuin itselleni asettama luku. Pahinta on, että muutaman hetken tuollaisen 34"-sovituksen jälkeen näen peilistä muodottoman, lihavan naisen, vaikka vartti aikaisemmin olen hymy huulilla ihaillut itseäni ja kroppaani peilistä. Ärtyneenä ohitan kahvilan, missä olin suunnitellut nauttivani jotain herkkua, käyn kaupasta riisikakkuja ja tislattua vettä päättäen että en ikinä enää syö mitään.

Onneksi parantuakseni harhasta voin kotiin palattuani kaivaa kaapista sen 36-kokoisen kesämekon, pukea sen päälleni ja avata jäätelöpurkin...

Mutta silti: VAATEVALMISTAJAT TEHKÄÄ YHTEISTYÖTÄ JA PYSYKÄÄ MITOISSANNE!!

 

 

Share

Ladataan...

Lauantaina tuli täyteen 23 vuotta siitä illasta, kun Tillikassa pelasimme Noppapeliä ja Turjake heitti että mennäänkö kihloihin?

Jälkikasvu kuskasi meidät keskustaan ja päädyimme herkuttelemaan Nepalilaisen ruoan ääreen Mount Ganeshiin. Ihan järisyttävän hyvää ruokaa! Ja tulisuutta saa oman sietonsa mukaan, joten minäkin pääsin nauttimaan makuelämyksiä vajavaisella aistikyvylläni.

Alkuruokana jaoimme Vegetables Pakauda eli friteeratut kasvikset. Ainakin papuja, kukkakaalia ja herneitä löytyi fritistä. Tulinen kastike on the side, namnam.

Mies joutui vaihtamaan alkuperäisen valintansa, koska sen kastikkeessa olikin pähkinää, mutta Ganesh Special Tandoor Mix oli runsas ja makoisa: lammasta, kanaa, jättikatkarapuja, sipulia ja paprikaa. Sain yhden katkaravun annoksesta luimittua itselleni, kun oikein kerjäävästi tuijotin...

Itse päädyin valitsemaan "kolmen chilin"Chicken Karahin, Kanan rintapaloja, tandoori masala, korianteri-sipuli-chili-ketchuppikastikkeessa ja voi että se olikin hyvää! Tarjoilija varoitti annoksen olevan tulinen, mutta ensi kerralla pyydän vielä astetta tulisemman version. Chilin sietokykyni on tässä vuoden mittaan kasvanut varsin vahvaksi.
Mutta mausteisuus oli pehmeäntulista, ei korventavaa tai väkevää. Suosittelen!

Jälkiruokaa käytiin nauttimassa kolmessa eri baarissa. Jälkiruoka minun tapauksessani oli aina Bailey´s likööriä...

Hyvä puoli täysi-ikäisissä lapsissa on se, että lupaamalla auton käyttöön seuraavalla viikolla, ne hakevat kevyesti humaltuneet vanhempansa kotiin eikä tarvitse tuhlata rahaa taksiin.

Sunnuntai kuluikin rattoisasti mittaillen seiniä, petsaillen hyllylevyjä ja rikitellen niitä keittiön seinälle.
Jos en ole aikaisemmin maininnut, niin minähän tykkään Muumimukeista...

Osa mukeista on käytössä koko ajan, mutta osaa olen säilyttänyt kaapeissa ja jo kauan haikaillut niitä ihailtavakseni seinälle. Haave toteutui nyt.

Kävimme laiskoina sahauttamassa hyllylevyt mittoihinsa valmiiksi - kesällä olisimme varmaan tehneet tämän osion itse, mutta ajatus sirkkelien virittelystä tai sahaamisesta keittiössä herätti laiskan siivojan sielustani ritisevän pirteästi.
Halvalla saimme sahauksen, koska söpöinen mies, joka homman hoisi oli myös Barcelona-fani ja huomattuaan kannustuskaulahuivin saimme reilut alennukset!

Itselle jäi vain viimeistelytyöt ja nehän hoituivat siististi keskellä eteistä (matto on onneksi niin tumma, ettei siinä pienet petsiroiskeet erotu).

Valmis lopputulos näyttää näin hienolle.

Valitettavasti kaikki mukit eivät seinälle vieläkään sopineet, joten lisävirittelyjä joutuu kehittelemään.

Mutta siihen asti voin aamukahvilla ihailla mukirivistöäni ja tietysti tuostahan on helppo nappasta juuri sen oikean fiiliksen mukainen muki käyttöönkin, jos niikseen tulee.
Paitsi että nuo tikkaat on kyllä aivan liian rumat ollakseen tuossa koko ajan siltä varalta että ylemmiltä hyllyiltä yksilön haluaisin...

Share

Ladataan...

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Maija Vilkkumaa: Nainen katolla

Pidän tosi paljon muusikko Maija Vilkkumaasta, mutta vielä luettuanikin hänen esikoisromaaninsa  en ole aivan varma pidänkö kirjailija Vilkkumaasta.

Pieniä lapsia, parisuhteita, menestystä ja sen kaipuuta, nelikymppinen tai kaksikymppinen eläjä, samat murheet ja epävarmuus siitä onko elämä sitä mitä just tahtoo.

Maijan biisien kultaama tekstitaituruus näkyy kirjassakin, mutta...

 

Share

Ladataan...

Vaikka olen tähän joskus jo tainnut vastaillakin, niin hypätään junaan täälläkin, eli 9 faktaa minusta:

1) Pystyn kelaamaan juuri käymääni keskustelua sanasta sanaan taaksepäin. Eli jos vaikka hälyssä en kuule tai saa selvää kanssaihmisten kommenteista keskustelun tiimellyksessä, pystyn hiljentämään pääni ja "kelaamaan" nauhaa epäselvään kohtaan sekä vähän kuin kuuntelemaan sen uusiksi ja olen taas kartalla.

2) En pidä löysistä vaatteista. Joku traumahan tämänkin on aiheuttanut, mutta niin se vain on.

3) Jos en pidä jostakusta, on minulle todella vaikeaa katsoa häntä silmiin. Normaalisti suorastaan tuijotan kanssaihmisiäni heille puhuessani tai heitä kuunnellessani, mutta jos seurassa on tyyppi, jonka koen epämiellyttäväksi tai ärsyttäväksi, alan pälyillä seiniä ja kattoa. Vaatii ponnistuksia käyttäytyä normaalisti joissakin tilanteissa.

4) Inhoan tolkuttomasti olutta. Yäk. Yäk. Ja vielä kerran yäk.

5) Olen käyttänyt eriparisukkia jo ennen Robinin syntymää. Ja pukenut myös lapset samalla mentaliteetilla heidän syntymästään (-95 ja -97) asti. Koska kyllästyin sukkamonsteriin ja siihen, että aina oli toinen sukka hukassa. Vähemmän stressiä ja enemmän väriä :D

6) Juon kahvini ja teeni vain ja ainoastaan rasvattoman maidon kanssa. Jo kevytmaito tekee juomasta iljettävän makuista, kerma pistää jo yökkimään.

7) Nukun parhaiten yksin. Tai edes yksinnukkumisen illuusion kanssa (meillä on 2m leveä sänky).

8) En ole loistava missään, mutta yleensä vähintään hyvä kaikessa mitä teen.

9) Minulla on hankala tapa alkaa hymyillä tai nauraa, kun tilanne menee itselleni tarpeeksi vaikeaksi,  käytökseni surullisen tapahtuman äärellä  tai riitatilanteessa ei aina ole siis normien mukaisesti sopivaa.

Share

Ladataan...

Vaikka periaatteessa kaikki on elämässäni nyt ihan ok, mitä nyt ei ole töitä ja vähän tuo terveyskin reistailee, niin fiilikset ovat olleet matalahkot.
Lueskelin juuri artikkelin, missä todettiin vaihdevuosien laskevan aivojen serotoniinitasoa ja siitä syytä voi nainen tuntea itsensä alavireiseksi. Että sekin riemunpuolittaja vielä tähän saatanan ikääntymiseen ympätty. Kivakiva.

Vastatoimia tarvitaan että elämä taas kirkastuisi ja niitähän hitto vie kalenteriin kehitin oikein kaksin kappalein:

viikolla 12 lähden ystävättären kanssa Hyvinvointilomalle Imatran kylpylään: arkiviikko täysihoidossa, vapaa kylpylän ja kuntosalin käyttö, ohjattua jumppaa, keilailua, karaokea, nokipannukahveja...jo on kumma jos ei ala suupielet kääntyä yläviistoon!

ja jos kylpylöinnin jälkeen jää vielä jotain kaihertamaan, niin pääsiäisen jälkeen lennän viideksi päiväksi ystävättären luo Brysseliin. Luvassa tuntikausien höpötyssessioita, hyvää ruokaa, viiniä, piiiiitkiä kävelyretkiä, shoppailua...

Eli minähän kieltäydyn pitkään pohjamudissa möyrimästä!

Valoa päin sanoi Mummo kun kellariin putosi.

 

 

Share

Ladataan...

Vaikka pitäisit Naistenpäivää ennenkaikkea taas yhtenä markkinamiesten boostaamana ostaosta-päivänä, niin teepä tänään poikkeus.

Ei, älä odota ruusua, suklaata tai mitään muutakaan huomioimista läheisiltäsi tai kulmakauppiaalta vaan toimi itse.

Naisena.

Ajattele tänään vain hyviä ja kauniita ajatuksia elinpiirisi naisista.
Sano jotain kaunista tai ystävällistä ympärilläsi oleville naisille, niin tutuille kuin ventovieraille.
Katso peiliin ja ole itsellesi rakastava ja armollinen.

Edes tänään. Naistenpäivänä.

 

 

 

Share

Ladataan...

 Aurinko on jo useampaan otteeseen heloittanut siihen malliin, että suojaisessa paikassa päässyt nautiskelemaan peräti auringonottohetkiä.

Minä hulluna psoriaatikko tietysti grillaan itseäni aina kun sille vain mahdollisuus ilmenee. Näin keväällä joudun kuitenkin välttelemään terävimpiä säteitä kiitos lumen vahvistavan heijastuksen - lapsuusajan aurinkoyliherkkyys alkaa oirehtimaan jos liikaa innostun tähän aikaan vuodesta.

Vaikka nykyään infoa ihon suojaamisestakin tulee joka tuutista, ei asiaa ehkä kuitenkaan osaa ottaa kauhean vakavasti.
Herkästi päätyy ajattelemaan , että eihän nyt meillä täällä Suomessa ole korkeita UV-säteilypäiviä kuin tosi harvoin tai enhän minä arkielämässä ottamalla ota aurinkoa ja onhan mulla meikkivoiteessa suoja.

Ja sitten kun aurinkoa ottamalla ottaa, niin usein se aurinkosuoja jää iholle laittamatta, koska niin harvoin Suomessa saa kunnon paisteesta nauttia, niin silloin kuin onnistaa, pitää siitä nauttia kunnolla!

Periaatteessa homma on kuitenkin, vähän kärjistäen, saman tasoista Venäläistä rulettia kuin seksin harrastaminen tuntemattoman kanssa ilman kondomia.

Ihosyöpä johtuu lähes aina auringon UV-säteilystä ja jopa 95% niistä voitaisiin estää oikeanlaisella suojautumisella. Ja paras tapa on viihtyä poissa paahteesta. Mutta kuka meistä kestäisi talven jälkeen istua varjossa?
Ehei, en minä ainakaan!

Vaikka se paras suoja saavutetaan vaatetuksella ja varjossa oleilulla, voi itseään suojata myös voiteilla. Voiteet eivät kuitenkaan estä UV-säteilyn vaikutuksia ihoon, palamista niillä voi ehkäistä, mutta siitä huolimatta niitä ei tulisi käyttää itsensä grillausajan pidentämiseen.

Auringolta kannattaa suojautua kun UV-indeksi ylittää 3.  Suomessa UV-indeksi ei yleensä ylitä kuutosta ja niinkin korkeana se on vain harvoin. Täältä näet säteilyinfon.

Suojavoiteita on kahdenlaisia: "Kemiallisesti vaikuttavat voiteet (25 erilaista kemikaalia) absorboivat säteilyä itseensä, fysikaalisesti vaikuttavat aineet (mm. sinkkioksidi ja titaanidioksidi) muodostavat iholle kalvon, joka heijastaa säteitä pois. Aurinkovoide sisältää yleensä useita eri aurinkosuojakemikaaleja, jolloin saavutetaan laajempi suoja sekä UVB- että UVA-säteitä vastaan."(Terve.fi)

Voiteita pitää muistaa käyttää runsaasti ja myös lisätä auringossaoleskelun aikana parin-kolmen tunnin välein ja myös  uimisen jälkeen vaikka purnukassa lukisikin vedenkestävä.

Silti, vaikka kaikesta tästä pitäisikin huolen, voi jotain alkaa iholla tapahtua ja itsestään löytää yllättävän luomen tai oudon karhentuman.
Luomien ja muutenkin ihonsa tutkailu (muutenkin kuin vain kasvojen ;)) kannattaa ja jos joku alkaa mietityttämään kannattaa käydä näyttämässä ihoaan sairaanhoitajalle, joka voi katsoa luomi-/ihomuutosta dermatoskoopilla joka paljastaa läiskän "syvimmän olemuksen".
Myös syöpäjärjestöt suorittavat luomitsekkauksia ja siinä samalla katsovat halutessa koko kehonkin. Näin on jatkossa helpompi itse pitää silmällä mahdollisia muutoksia.

Ai mistäkö tämä purkaus?

No kun viime viikolla kävin ihopolilla psoriasiksen takia ja Kelan lausuntoa varten lääkäri tutki ihoni senttisentiltä hän löysi korvanlehdestä karhentuman, jota itse olin pitänyt vain kukkaanpuhkeavana psoriläiskänä...

Erikoistuva lääkäri pyysi paikalle Erikoislääkärin ja yhdessä he tutkiskelivat korvanlehteäni todetakseen sitten, että tässäpä taitaa olla ns. aurinkokeratoosi eli aktiininen keratoori: 
"Aktiininen keratoosi on ihovaurio, jonka aiheuttaa altistuminen tavallisesti auringosta lähtöisin olevalle ultraviolettisäteilylle (UV). Aktiininen keratoosi luokitellaan ihosyövän esiasteeksi."

Kerrankin Google ei pistänyt kiljumaan "MINULLA ON LEPRA!" ja vaipumaan epätoivon alhoon, kädet vapisten testamenttia ja hoitotahtoa kirjaamaan.

Terveyskirjasto kertoo näin: Arviolta noin joka neljäs aurinkokeratoosi paranee itsestään. Aurinkokeratoosi voi vuosien kuluessa edetä ihon pintasyöväksi (Bowenin tauti) ja edelleen ihon okasolusyöväksi. Riski yksittäisen aurinkokeratoosin muuttumisesta okasolusyöväksi on kuitenkin pieni. Aurinkokeratoosi etenee okasolusyöväksi sitä todennäköisemmin, mitä enemmän iholla on aurinkokeratooseja ja mitä vaikeampi niissä oleva okasolujen kypsymishäiriö on.

Minun tapauksessani molemmat lääkärit vakuuttivat kilvan, että ei huolta, huomattiin ajoissa ja tämä laji ei muutenkaan tuppaa lähettelemään etäpesäkkeitä jne. Eli on hoidettavissa joko jäädyttämisellä tai sit nipsnaps-leikkauksella.
Ja koska on pieni mahdollisuus, että läiskä onkin joku muu ihon häiriö, sain reseptin tosi tujuun kortisoniliuokseen, millä nyt töppään läiskää kuukauden päivät. Jos se ei katoa, niin pääsen ihopolille jäädytykseen heti kun soitan.

Mutta herättipä tämä taas kerran.

Kesä tulee, nautitaan auringosta. Turvallisesti!

 

PS: ja kovasti lohdutti, kun ei tämän läiskän kanssa heitetty taas ikäkysymystä kehiin, niinkuin lasiaisen irtoamisessa. Syynä todennäköisesti runsas auringonotto ja blondi iho + aurinkoyliherkkyyskin kuulema vaikuttaa alttiuteen. Hah!

 

Share

Pages