Internet- ja erityisesti blogimaailmaa aiemmin tuntematta aloitin blogini pariinkin epäonistuneeseen otteeseen erilaisilla epämääräisillä sivustoilla ja lopputulos on se, että nyt aloitan vielä kolmannen, toivotaan siis että tämä toimii.

Hiljaiseloa onkin tässä kestänyt pidemmän aikaa, syistä ei ainakaan pienimpänä se, ettei minulla ole ollut kotona kunnolla toimivaa internetyhteyttä. Kesä alkaa kääntyä syksyyn täälläkin ja kotiin paluu on pelottavan lähellä. 

Kun netti oli vihdoin kunnossa, tuli testattua hieman paikallista sairaanhoitoa, mutta asiat ovat kuitenkin hyvin nyt, ei siis mitään vakavaa. Lämpimästi suosittelen julkista puolta, yksityinen keskittyy ongelman löytämisen sijasta kivun hetkelliseen kadottamiseen ja rahastukseen. Myös pieniä ongelmia asunnon ja etenkin asunnon omistajan kanssa on ollut, hänen mielestään kun hän voi, milloin milläkin verukkeella, astella asuntoon aina kun huvittaa.

Viimeisimmän tarinani jälkeen on ehtinyt tapahtua siis vaikka mitä, on ollut sairaalaa, Barcelonaa, vesiputouksia ja – puistoja, Altea, Santa Pola ja mitähän vielä… Myös paluulento kotiin on ostettuna, ensi viikolla on se päivä kun tämä jakso päättyy ja paluu kotikulmille koittaa.

Espanjaa en edelleenkään puhu, pelkkää onnea ja ilotulitusta olo täällä ei ole ollut ja niistä kesäkolleista en kerro.

Barcelona ja Montserrat

Odotin ehkä liikaa. Ihana kaupunki oletettavasti, paljon nähtävää, koettavaa ja ostettavaa (jos on rikas, kuuluu esim. Bilgströmien perheeseen niin rahaa saattaa palaa), mutta joka puolella hyörivät turistilaumat tekivät visiitistä lähinnä raivostuttavan. Suosittelen valitsemaan siellä käydäkseen jonkun muun ajankohdan kuin heinäkuun. Gaudi on ollut aikamoinen kaveri taiteillessaan, ei sitä voi kun ihmetellä ja ihastella, sen mitä muiden väistelemiseltä ehtii.

Montserrat oli paikkana hieno, mutta lähestulkoon kahden tunnin matka viidellä eri kulkuvälineellä sai tunnelman hieman kiristymään... Poistulomatka tapahtui samaista reittiä, mutta sisälsi vielä muutaman kilometrin kävelyosuuden, joten sanotaanko nyt näin, että sellainen "let's go-meininki", kuten eräs tuntemamme matkaopas aina sanoo, jäi siltä reissulta puuttumaan.

Fonts del Algar

Mukavan viilentävä kokemus kuumalla säällä, vesi on jäätävän kylmää, mutta maisemat uskomattoman kauniit. Kun lähtee aamulla ajoissa, niin ehtii pois ennen kuin sekin paikka on täynnä.

Tabarcan saari

Tätä hehkutetaan, kaikkien Alicantessa kävijöiden tulisi täällä käydä. Syytä tai ei, kokemuksia olen kuullut kahdenlaisia. Itse pidin, kun alkupään turistiravintolat (joissa sekä ruoka & palvelu on parantamisen arvoista) oli ohitettu ja löytyi rauhallisempi, kivikkoinen ranta. Sukeltajille se on kuulemma hyvä paikka, vedenalaiset maisemat ovat kirkkaan veden ansiosta upeat. Oma sukellusyritykseni snorkkelin ja räpylöiden kanssa tapahtui toisaalla ja muistutti lähinnä tukehtumaisillaan olevaa eläintä. Kolmannen en-tiedä-miten–mun-pitää-hengittää-yrityksen jälkeen luovutin ja totesin että ei ne maisemat siellä veden alla varmaan ole edes näkemisen arvoiset tai jos ovat niin katson sitten kuvista…

Altea ja Santa Pola

Altea on kaunis pikkukaupunki, jossa helposti voisi kuvitella viettävänsä rentouttavan viikonloppuloman. Alue on ilmeisesti erityisesti hieman varakkaampien yksilöiden suosiossa ja helposti näkisin itsenikin siellä eläkepäiviä viettämässä. Sitä odotellessa siis.

Santa Pola ei ihan samalla tavalla sytyttänyt, pikkukaupunki mikä pikkukaupunki, mutta ainakaan yhden illan perusteella se ei minun sydäntäni varastanut.

Urheilusuoritukset

Kuten kaikki ehkä tietävät, ja sukellusyrityksenikin osoittaa, olen haka kaikenlaisissa joukkuepeleissä ja liikunnallisissa harrastuksissa, joka poikkeavat lenkkeilystä (=vihaan niitä koska olen todella huono). Aikaisemmin taisin kuitenkin kertoa, että menisin kokeilemaan lentopalloa, koska haluan edes yrittää. Kokeilemisen yrittämiseksi se nimenomaan jäikin.

Paikan päällä ollessani totesin että laji ei oikein minulle sovellu, etenkin jos muut pelaavat viikottain. Puoli tuntia jotain leikkiharjoituksia tehtyämme, palloon juurikaan koskematta ilmoitin, että valitettavasti minun pitää poistua, enkä aio tulla takaisin. Sen pituinen oli minun lentopalloilijan urani ja jatkoa ei seuraa enää ikinä.