Erikoinen tekijä: Sanataideohjaaja

All work, no play

Päivi Haanpää on sanataideohjaaja, kirjallisuuskriitikko, luennoitsija, käsikirjoitusten arvioija, sparraaja ja vaikka mitä. Monipuolista työtään hän tekee freelancerina, niin kuin monet hänen alallaan. Miten hän on päätynyt hommaansa? Mikä siinä on parasta ja pahinta?

Tässä juttusarjassa esittelen erikoisen hyviä tekijöitä.

 

Kun tuntematon henkilö kysyy sinulta, mitä teet, miten vastaat?

Vakiovastaukseni on ”kaikenlaista, mikä liittyy kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen”. Useimmiten keskustelukumppanin ilme pysyy kysyvänä vastauksen jälkeenkin, jolloin annan joitain konkreettisempia esimerkkejä siitä, mitä nyt on työn alla. Käytän myös usein nimitystä sanataiteen sekatyöläinen, mutta sekin vaatii vähän avaamista.

Millainen koulutus sinulla on? Onko koulutustaustasi tuonut sinut ammattiisi, vai olisitko voinut päätyä tekemään myös jotain muuta? Entä olisiko hommaasi voinut päätyä jollain muulla taustalla?

Opiskelin ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuoden kirjoittamista Etelä-Pohjanmaan Opistossa ja sen jälkeen lähdin Tampereen yliopistoon pääaineenani Suomen kirjallisuus. Olen FM, ja minulla on myös aineenopettajan pätevyys. Koulutuksella on varmasti ollut merkitystä – tajusin vasta itse kirjoittajakoulutettavana ollessani, että kirjoittamistahan voi tosiaankin myös opettaa. Kirjallisuuden opinnot antoivat tietoja ja mahdollistivat omien kiinnostuksenkohteiden syvemmän tutkailun (tein mm. graduni sanataideoppaista). Tietenkin opinnot ovat myös tutustuttaneet saman alan ihmisiin, mikä on tärkeää.

Tällä koulutustaustalla olisin voinut päätyä myös muualle. Hankin itselleni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden, eli voisin olla myös vaikkapa yläkoulussa tai lukiossa opettamassa äikkää.

Ja toisaalta, hieman toisenlaisellakin koulutustaustalla voisi päätyä samankaltaisiin sanataiteen sekatöihin kuin minä nyt. Kulttuurituottajat, toimittajat, kirjailijat – heidän osaamistaan minäkin tarvitsen työssäni.

Teet työtäsi yrittäjänä. Miksi? Voisitko tehdä työtäsi myös palkansaajana ja jos niin missä ja miten?

Tiukasti ottaen en ole yrittäjä – minulla ei ole omaa yritystä. Osaan paikoista olen työsuhteessa esim. tuntiopettajana, ja osan työkeikoista laskutan osuuskunnan kautta. Mutta yrittäjämäistä tämä ehdottomasti on, eikä minulla ole pysyvää työsuhdetta minnekään.

Freelancerin elämä mahdollistaa monipuolisen työnkuvan. En halua pelkästään opettaa, pelkästään järjestää tapahtumia, pelkästään kirjoittaa, pelkästään kommentoida käsikirjoituksia. Tykkään tehdä monenlaista. Välillä on hyvä olla ihmisten parissa, välillä taas käpertyä läppärin ääreen. Pidän esiintymisestä ja reissaamisesta mutta pidän myös kotitoimistopäivistä, jolloin juon litroittain teetä ja laahustan polvipussihousuissa. Pidän siitä, että voin usein valita, milloin teen työni – päivällä, illalla, aamulla...

Toki free-elämä on myös melkeinpä pakkovalinta, jos haluaa tällä alalla itsensä elättää. Vakituisia työpaikkoja on niukasti. Olin neljä vuotta kuukausipalkaisena (ja tietenkin määräaikaisena) läänintaiteilijana ja tein melko lailla samoja töitä kuin nytkin – onneksi sain silloinkin vaikuttaa työnkuvaani. En ole ehdoton, voisin ajatella luopuvani freelancerin vapaudesta ja meneväni palkansaajaksi yhteen työpaikkaan – mutta saisi kyllä olla melkoisen kiinnostava ja monipuolinen työ, että tämän päihittäisi. (Toki kuukausittain samana pysyvä ja aina tiettynä päivänä tilille ilmestyvä palkka välillä kiinnostaa kovastikin, mutta...)

Kuvaile lyhyesti onnistunutta työpäivääsi.

Onnistuneeseen työpäivään kuuluu se, että työmäärä on kohtuullinen, ehdin tehdä päivän aikana sen mitä olen ajatellut (ja ehkä vähän vielä enemmänkin), muistan ja ehdin syödä lämpimän aterian, aikataulut pitävät ja innostun jostain (se ei yleensä ole kovin vaikeaa). Olennaista ja mainiota on sekin, että päivään kuuluu sellaista, mistä varmasti saa korvauksen (esim. kurssien suunnittelu tai esittelytekstien laatiminen eivät yleensä vielä tuo euroja tilille – ne saattavat johtaa siihen, mutta mitään varmuutta asiasta ei vielä tuossa vaiheessa läheskään aina ole).

Oletko harkinnut jotain muuta ammattia?

Enpä oikeastaan. Joskus leikittelen ajatuksella osa-aikaisesta kenkämyyjän pestistä – siitä saisi pienen perustulon, ja sen jälkeen ehtisi ja jaksaisi vielä tehdä kulttuurialan hommia. Mutta koskaan en ole ryhtynyt edistämään tätä ajatusta tosissani.

Mikä on vaikeinta yrittämisessä? 

Hinnoittelu on hankalaa. Joillain tahoilla (esim. kansalaisopistoilla) on valmiit palkkataulukot, joten siellä asiaa ei tarvitse miettiä. Mutta sitten tulee tilanteita, jolloin pyydetään tarjousta. On vaikeaa tasapainoilla, etsiä sitä kohtaa, jossa ei hinnoittele itseään ulos muttei myöskään myy osaamistaan liian halvalla. Olen myös sitä mieltä, että joskus kannattaa tehdä ns. hyväntekeväisyyskeikka, mutta sellaiset mietin aina tarkkaan.

Kerran eräältä kouluttajalta kysyttiin neuvoa oman työn hinnoitteluun. Hän vastasi, että kannattaa pyytää sen verran, ettei vituta tehdä sitä hommaa. Vastaus naurattaa edelleen, koska siinä on totuuden siemen.

Taide- ja kulttuurialan yksi jännä ongelma on se, että alaan liittyy usein intohimo ja työn ilo. Sitä seuraa vähän hassu harha siitä, ettei työstä tarvitsisi saada kummoistakaan korvausta, mikäli sen tekeminen on kivaa. Oma lähtökohtani on se, että haluan tehdä työtä, josta nautin – ja haluan myös saada korvauksen osaamisestani ja ajastani. Jos tilaaja arvostaa tekemääni työtä, hän myös ymmärtää, että siitä tulee maksaa. Työn ilo ei ole käypää valuuttaa ruokakaupassa tai pankissa, vaikka se elämänlaatua kohottaakin.

Milloin olet tyytyväisimmilläsi siitä, että olet vapaa agentti, etkä palkollinen?

Esimerkiksi tänä aamuna: tein tapani mukaan to do -listaa tällä viikolla hoidettavista asioista. Sitten pakkasin läppärin, muistikirjan ja pari romaania laukkuun ja lähdin muutamaksi päiväksi Tampereelle. Minun ei enää loppuviikosta tarvitse olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, vaan voin tehdä työni missä huvittaa. Vaikkapa miesystäväni keittiönpöydän ääressä, junassa, kahvilassa tai kirjastossa. Työpiste on helppo perustaa ja kollegoiden kanssa voi vaihtaa muutaman sanan facebookissa.

Pidän myös siitä, etten vielä tiedä, mitä vaikkapa ensi syksynä tapahtuu. Suunnitelmia toki on, mutta on erittäin todennäköistä, että ne vielä muuttuvat ja mukaan tulee jotain uutta, sellaista, mitä en ole vielä osannut ajatella. On pitkäkestoisia projekteja mutta on myös nopeita juttuja, jotka tulevat pikaisella aikataululla tai jotka kestävät vain lyhyen aikaa.

Millaisia uratavoitteita sinulla on?

Kunpa saisin pidettyä työnkuvani monipuolisena! Kirjoittaa, opettaa, esiintyä, organisoida. Ja toivon, että vastaan tulisi asioita, joita en ole vielä tehnyt. Että saisi kokeilla jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Ja että voisi hyödyntää jo haalimaansa osaamista ja kokemusta. Toisinaan mietiskelen tasapainoa erilaisten työtehtävien välillä, toisinaan tasapaino löytyykin hetkeksi. Ja proosallisesti toivon, että tulisin entistä paremmin toimeen näillä sekalaisilla töilläni. En kurota miljoonaomaisuuksiin, mutta sujuva arki on aina hyvä tavoite. Ja vähän kuohuviiniä silloin tällöin.

Miten nollaat?

Aina kannattaa lähteä pois kotoa. Mennä teatteriin, kahville ystävän kanssa, käydä taidenäyttelyssä, lähteä kävelylle. Netflix-maratonitkin ovat hyviä. Tai mekon ompeleminen. Lukeminenkin toimii, kunhan luettava ei liity töihin. Opettelen edelleen rauhoittamaan tiettyjä aikoja siten, etten esim. lue sähköposteja. Olen jopa viettänyt kokonaisia vapaita viikonloppuja!

Tehokkain nollaus on matka, vaikka pienikin. Se, että jättää sähköpostiin poissaoloviestin, että on jossain muualla kuin omassa kodissaan, omassa arjessaan, se, että kävelee vieraita katuja ja on vapaa poikkeamaan kutsuvan kahvilan, kirjakaupan, ravintolan tai soman puodin ovesta sisään eikä tarvitse katsoa kelloa tai kalenteria. Että kertoo itselleen, että maailma ei lopeta pyörimistään, vaikka minä olisinkin jonkin aikaa tekemättä töitä. Ja uskoo sen.

Bloginpitäjän ja sanataideohjaaja Päivin yhteys: Olen ollut Päivin vetämässä romaanipaja-koulutuksessa ja hänen ja Taija Tuomisen ohjaamalla kirjoittajaleirillä. Lisäksi olen ostanut Päiviltä arvion vielä julkaisemattomasta romaanikäsikirjoituksesta. Kiitos Päivi niistä ja kiitos All work, no play -blogiin osallistumisesta!

Kuva: Miida Sammale

Share

Kommentit

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos mielenkiintoisesta jutusta! Ja sanataideohjaaja, mikä titteli! Mäkin aloin nyt haluta sanataideohjaajaksi. :D

Cherry1
All work, no play

 Minäkin olen halunnut, ja jopa miettinyt kirjoittajaopintoja sen tueksi. On päheä nimike kyllä. 

Kiitos kiitoksista, aion jatkaa tätä juttusarjaa. Kiinnostavia tekijöitä saa vinkata.

Suvi K.
Sisunainen

Tosi mielenkiintoinen postaus! Odotan jo juttusarjan jatkoa. :))

Cherry1
All work, no play

Minuahan ei oikeastaan voi kiittää, vaan sanataideohjaajaa :) Mutta juttusarjassa tulossa ainakin videotuottaja, pätkätyöläinen, kustannustoimittaja ja paljon muuta.

Kommentoi