Ladataan...
Always / Never

Lontoossa sää oli harmaa ja kylmä. Mulla oli kevättakki ja palelin ehkä enemmän kuin koko talven aikana Suomessa. Vaan ei se mitään, reissu oli silti hauska.

Tavallisen kameran lisäksi mulla oli mukana myös mun Fish Eye -lomo. Vielä en ole kehittänyt filmiä, mutta mulla on sellainen tunne, että taidanpa ottaa kyseisen kameran mukaan matkoille jatkossakin. Onhan siinä ihan oma jänittävä fiiliksensä, kun näkee kuvat vasta päiviä tai viikkoja myöhemmin matkan jälkeen - riippuen siis siitä, miten pian muistaa viedä filmin kehitettäväksi. Mun tapauksessa totuus lienee lähempänä viikkoja kuin päiviä.

Hostellimme sijaitsi Sohossa korttelin päässä Oxford Streetiltä. Kahden hengen hostellihuone oli pieni ja yllättävän viileä, mutta hyvin siisti. Hostellin yhteisiä tiloja tunnuttiin siivoavan ahkerasti. Ilmaista langatonta nettiä ei hostellissa ollut, mikä varmaan on harvinaista nykyään. Mutta enpä sitä osannut kaivatakaan. Aamiainen ei kuulunut hintaan, mutta sellaisen olisi saanut ostaa. Päädyttiin kuitenkin ostamaan aamupalatarvikkeet kaupasta ja tekemään aamiainen itse. Mun mielestä ruokaostoksilla käyminen ulkomailla on oikeasti kivaa. Olen edelleen vaikuttunut Marks & Spencerin valikoimista.

Kävimme matkan aikana mm. Notting Hillissä ihailemassa söpöjä taloja ja hengailemassa Portobello Roadilla, Camdenissa, ajelemassa busseilla, British Museumissa yhdessä monen muun turistin kera sekä tsekkailemassa näköaloja Primrose Hilliltä ja vähän kaupoissakin. Shoppailulomalle yöpaikamme sijainti olisi varmasti ollut ihanteellinen, mutta en oikein osannut keskittyä kauppoihin, kun oli niin paljon muutakin, mitä halusi nähdä. Tästä huolimatta onnistuin hamuamaan Primarkin järkyttävästä tungoksesta muutaman järkyttävän halvan paidan sekä Forever 21:stä shortsit, jotka varmaan olisivat olleet liian lyhyet 21-vuotiaalle minälleni... Hmm, ehkäpä kokoan Lontoosta vielä yhden, kuvapainotteisen postauksen. Siinä tosin ei tule olemaan kuvia ostoksistani. :D

 

Share

Ladataan...
Always / Never

Tämän takia vietin juuri pääsiäisen Lontoossa.

Sueden Alexandra Palacen keikka oli upea.

Se alkoi kolmella uudella biisillä, mutta yleisö tuntui pääsevän vauhtiin vasta vanhan matskun myötä. Olen tätä varmaan pohtinut ennenkin, mutta bändin näkeminen kotikentällään paikallisen yleisön edessä on kovin erilaista kuin Suomessa. Yleisö tuntui innostuvan vanhoista biiseistä ja b-puolista (tai tässä tapauksessa b-puolesta) eri tavalla.

Tosin näin bändin livenä Suomessa viimeksi vuonna 2002, joten muistikuvien tarkkuudestani voi olla montaa mieltä. (Ilosaaren eturivi never forget - eikun oikeesti, just äsken vasta muistin olleeni tuolloin (MELKEIN YKSITOISTA VUOTTA SITTEN!) eturivissä ja kurkotelleeni ja hipaissaani Brettiä kädellä olkapäähän tai johonkin. Iiih.)

Keikan jälkeen päähäni tuli ajatus siitä, että nyt kun rivejään ovat koonneet vanhoista ysäribrittirokpumpuista niin Blur, Pulp kuin Suedekin, niin ovatko nämä bändit verrattavissa kotimaassaan johonkin, mitä Suomessa olisivat vaikkapa Neljä Ruusua, Eppu Normaali tai Don Huonot? Kiinnostaisi tietää, suhtautuvatko britit näihin comebackeihin eri tavalla kuin minä, joka ikävoi männävuosien hienoja festarikeikkoja ja pahimpia fanitusaikojaan? 

En ottanut kameraa mukaan keikalle. Pelkäsin, että alkaisin liikaa metsästää hyviä kuvia ja että se veisi keskittymiseni keikkaan. Hyvä ratkaisu! Niin paljon kuin valokuvaamisesta pidänkin, niin hyvistä keikoista pidän vielä enemmän. Niinpä tätäkin postausta koristaa nyt pari youtubesta haettua videopätkää.

Ainakin yksi asia oli nyt merkittävästi eri tavalla verrattuna parin vuoden takaiseen O2-keikkaan. Se keikka loppui haikeisiin fiiliksiin. Tämän keikan jälkeen päällimmäisenä ajatuksena oli, että me nähdään vielä.

Sillä niin Brett sanoi ja minähän uskon.

***

+ Ylimääräinen vinkki Lontooseen matkaaville: Alexandra Palacen edestä avautuvat näkymät olivat todellakin näkemisen arvoiset. Saapuessamme keikkapaikalle oli jo pimeää, mutta kaupungin valot tekivät vaikutuksen. Olisi hauska käväistä siellä joskus päivänvalossakin. 

Share

Pages