Ladataan...

Ajattelin kirjoittaa shoppailusta uudelleen, nyt kun olen "hieman" (lue: paljon) ehtinyt tutustumaan Ohion kauppavalikoimaan. Aikaisemman postauksen löydät täältä: http://www.lily.fi/blogit/amerikan-tuulia/shopping-ohio. Jos minulla on tylsää, lähden aika usein kaupoille pyörimään. Tykkään enemmän tavallisista ostoskeskuksista kuin Outleteista. Monesti valikoima on paljon kivempi tavallisissa ostoskeskuksissa ja niistäkin voi tehdä hyviä löytöjä alesta. Outleteissa osa vaatteista on tehty vain Outlettia varten ja jotkut tuntuvat huonompi laatuisilta kuin normaalisti. Urheiluvaatteita tykkään ostaa Outleteista, sillä ne ovat siellä paljon edullisempia. 

Lempikauppani täällä on ehdottomasti Francesca's. Sieltä löytyy aivan ihania mekkoja! Kaikki allaolevassa kuvassa olevat mekot ovat sieltä :)  Eivätkä ole hinnalla pilattuja! Muita lemppareita ovat mm. Dry Goods, Altar'd State, Banana Repulic, White House Black Market, Loft ja American Eagle. Kivoja kenkiä saa Aldosta ja Bassilta. Meikkikaupoista taas parhaimmat ovat kaikkien tuntema Sephora ja Ulta Beauty. Myös isot tavaratalot ovat kivoja, kuten Macy's, Nordstrom ja JCPenney. Outlettejen lisäksi löytyy muuten Outlet-kauppoja: Marshalls ja TJMaxx. Nämä myyvät  merkki- ja muita vaatteita sekä kosmetiikkaa ja kodintuotteita alennetuilla hinnoilla.

Täällä on muuten joissakin kaupoissa erikseen Petite ja Plus-koon osastot. Joskus olen nähnyt myös pitkille suunnatun osaston. Tälläisiä osastoja ei Suomessa yleensä näy. Petite-vaatteet on tarkoitettu lyhyille ihmisille, yleensä kai 160cm tai alle pituisille naisille. Minä olen 165cm pitkä ja regular-osasto on ollut sopiva. Kooista sen verran, että mielestäni nuoremmille tarkoitetuissa kaupoissa koot ovat pienempiä kuin aikuisemmille suunnatuissa kaupoissa. Esimerkiksi Francescalla käytän yleensä kokoa S tai M. Sen sijaan esim. Bananalla ja White House Black Marketilla (nämä ovat enemmän aikuisempaan tyyliin sopivia kauppoja) koot ovat mielestäni paljon isompia, ja S-koko saattaa jäädä isoksi.

Mekkojen lisäksi olen löytänyt kivat farkut American Eaglesta (kuva alla) :) American Eaglella on kiva farkkuvalikoima, löytyy korkeavyötäröisiä farkkuja, joista itse tykkään. Sen sijaan Levi's on ollut täällä pettymys. Tykkään todella paljon Suomesta ostetuista Leviksen farkuistani, mutta täällä valikoima on erilainen, enkä ole löytänyt kivoja farkkuja Levikseltä. 

Ladataan...

Moikka! Tänään on ihmetyksen aiheita osan 3 vuoro. Aikaisemmat löydät täältä: http://www.lily.fi/blogit/amerikan-tuulia/ihmetyksen-aiheita-amerikassa-osa-2http://www.lily.fi/blogit/amerikan-tuulia/ihmetyksen-aiheita-amerikassa.

Hotellin ateriat

Olemme olleet täällä jonkin verran hotelleissa ja kaikissa on ollut huono aamupala tai ei aamupalaa ollenkaan. Aamupalalta ei yleensä löydy oikein mitään tuoretta, joskus hieman nahistuneita hedelmiä. Myös leivät ovat todella kovia, eivät missään nimessä tuoreita. Sen sijaan pekonia ja munakokkelia usein löytyy ja vohvelitaikinaa ja rauta. Onneksi sentään yleensä on jugurttia.  Astioina on monessa paikassa pelkästään kertakäyttöastioita. 

Aamupalan lisäksi monissa hotelleissa on Social Hour, yleensä alkuillasta, noin kuuden aikaan. Tällöin on tarjolla pientä naposteltavaa (kuten vihanneksia ja kanankoipia) ja viiniä ja olutta. Kannattaa tosin olla hieman tarkkana näiden ruokien kanssa, sillä mieheni sai ruokamyrkytyksen todennäköisesti kanankoivista...

Alkoholi ja autoilu

Täällä rattijuopumusraja on hieman korkeampi kuin Suomessa, 0,8 promillea. Kerran näimme poliisiauton pysäyttäneen kuskin kävelemässä viivaa pitkin poliisien tarkkaillessa vieressä. Tätä leffoissa nähtävää kummallisuutta näköjään oikeasti tapahtuu täällä. Ehkä puhallutusta pidetään sitten yksityisyyttä rikkovana asiana. Täällä muuten poliisi ei pysäytä autoa, ellei aja ylinopeutta tai muuten riko liikennesääntöjä. Myöskään puhallutusratsioita ei ole. Sen sijaan avonaisen alkoholijuoman pitäminen autotta on kiellettyä ja siitä sakoitetaan. Eli myöskään takapenkkiläiset eivät saa alkoholia autossa nauttia. 

National dayt ja kampanjat

Täällä on joka päivä joku "National day". Satuin ostoskeskukseen sattumalta National Lipstick Daynä ja MAC antoi ilmaisia huulipunia! Valittavana oli 9 erilaista sävyä. Jonotimme mieheni kanssa minulle pari ilmaista punaa :) Jonokaan ei ollut paha, n.15min. Täytyykin alkaa pitää silmällä näitä National dayta ilmaisten tuotteiden takia, haha ;) Hiljaittain täällä oli myös National Chocolate Chip Cookie day ja pikaruokapaikoissa oli keksikampanjoita. 

Lyhyet treenit ja tavaroiden jättäminen lojumaan

Olen ihmetellyt joidenkin amerikkalaisten käytöstä taloyhtiömme salilla. Todella monet tekevät hyvin lyhyen treenin, n.10-15 minuuttia, aivan väärällä tekniikalla ja kaiken lisäksi jättävät painot tankoihin ja kaikki aivan hujan hajan. Tuo painojen jättäminen tankoon taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, sillä lähes aina edellinen on jättänyt painonsa tankoon, todella rasittavaa! Vaikka muuten pidän amerikkalaisia kohteliaina, tässä he eivät sitä selvästikkään ole. Crossfit-salilla meno on sen sijaan onneksi aivan toisenlainen, kaikki putsaavat ja vievät tavaransa paikoilleen ja auttavat muita. :)

Tälläiset ihmetykset tällä kertaa. Pian saankin ihmetellä suomalaisten tapoja, voi olla hieman vaikea tottua siihen, ettei kaupanmyyjä juttelekkaan mukavia, haha :)

Ladataan...

Ennen Amerikkaan muuttoa kävimme miehen työpaikan järjestämän ulkomaankomennusvalmennuksen. Valmennuksessa puhuttiin mm. kulttuurishokista, omasta persoonallisuustyypistä ja Amerikan tavoista. Viime viikolla meillä oli muutaman tunnin jatkokeskustelu. Puhimme taas kultuurishokista ja tulimme siihen tulokseen, ettei miehelle tai minulle ole kummallekkaan tullut kulttuurishokkia, ainakaan vielä. Minä olen asunut täällä nyt 2,5 kk ja mies jo 5,5 kk. 

Teoriassa ulkomaille muuttaja kokee kolme vaihetta: kuherruskuukauden, kulttuurishokin ja hyväksymisvaiheen (kuva alla). Minä en varsinaisesti ole huomannut itsessäni näitä vaihteita, tai sitten vaan olen ollut täällä liian vähän aikaa ja kulttuurishokki on vielä kokematta. Fiilikseni muuttaessa eivät olleen mitenkään hirveän riemukkaat ja eka viikko täällä olikin minulle kaikista ahdistavin. Lähtiessä jätin Suomeen perheen, ystävät, mukavan työpaikan ja työkaverit ja harrastukseni. Minua ahdisti se, että tylsistynkö täällä. Eka viikko täällä olikin ahdistava, sillä en ollut tottunut runsaaseen vapaa-aikaan ja tekemättömyyteen. Minulla ei myöskään ollut ekalla viikolla autoa, joten en päässyt liikkumaan mihinkään. Sitten tokalla viikolla sain auton, liityin crossfit-salille, kävin parilla kielikurssilla ja lähdin tutustumaan kauppoihin. Siitä asti on ollut ihan mukavaa. Tosin syksyllä Suomen reissun jälkeen kaipaisin jotain muutakin tekemistä, kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut. 

Amerikkalainen kulttuuri on toki erilainen kuin suomalainen ja jotkut asiat toimivat täällä paremmin ja jotkut taas Suomessa. En ole kuitenkaan ahdistunut tai ärsyyntynyt näistä eroavaisuuksista. Olen vain ajatellut, että täällä on erilaista ja sopeutunut asiaan sen kummempia miettimättä. Paljon eroavaisuuksia löytyy, kuten olette saaneet Amerikan ihmetyksiä - postauksista lukea (uusi on muuten taas pian tulossa ;). Mutta eivät nämä erot ovat minua kuitenkaan saaneet ärsyyntymään. Suurin osa oli etukäteen tiedossa; tiesin, ettei mihinkään pääse ilman autoa ja että työluvan saamisessa kestää, sillä byrokratia ottaa täällä aikansa. Tosin onhan se mahdollista, että olen vielä Honeymoon-vaiheessa ja tipahdan täältä jyrkästi alas piakkoin... Hope not! 

Mistä tykkään Amerikalaisessa kulttuurissa? Tykkään kohteliaasta käytöksestä, small-talkista ja siitä, että ollaan iloisia ja ystävällisiä. Otetaan muut ihmiset huomioon paremmin kuin Suomessa. Monesti olen kuullut ihmisten valittavat amerikkalaisten "How are you?" kysymyksestä, jolla ei oikeasti tarkoiteta mitään ja jota jotkut pitävät pinnallisena. Minä taas pidän siitä, se on amerikkalaisten tapa tervehtiä. Tykkään myös siitä, että kaikki on isoa: meidän isosta kämpästä, isoista parkkipaikoista ja sujuvasta liikenteestä. Täällä on paljon harrastusmahdollisuuksia, kuten liikuntaa ja kielikursseja. Täällä ei myöskään näy kaduilla kännisiä ihmisiä ja myös tupakoitia todella vähän. Ostoskeskuksissa ei hengaile epämääräisiä teinilaumoja. Täällä on myös todella siistiä, roskia ei kaduilla näy. 

Mistä sitten en pidä? Siitä, että täällä ei ole julkista liikennettä, vaan kaikkialle pitää aina mennä autolla. Etäisyydet ovat pitkiä ja autossa tulee oltua paljon. En myöskään pidä byrokratiasta, tosin täytyy kyllä myöntää, että ajokortin hankkiminen sujui näppärästi. Mutta en saa sosiaaliturvatunnusta ennen kuin saan työluvan ja työlupaa odotan edelleen. En saa pankkikorttia, koska minulla ei ole sosiaaliturvatunnusta. Muovijätettä on tulee valtavasti, sillä kaikki on yksittäispakattua ja esim. astiat hotellin aamupalalla usein. kertakäyttöisiä. Suomessa ollaan kyllä selvästi ekologisempia. Leipä ja juustot ovat täällä pahoja ja maitotuotevalikoima vähäisempi kuin Suomessa. Toisaalta tämä on tottumiskysymys :) Amerikkalaisiin on vaikea tutustua, tai päästä smalltalkkia pidemmälle. Tosin ei Suomessakaan tutustuminen helppoa ole. 

Tälläistä tällä kertaa, voisinkin joskus tehdä vielä kattavamman vertailupostauksen Suomen ja Amerikan kulttuurieroista. Tosiaan minä lähden lauantaina Suomeen ja lomalla blogin kirjoittaminen tuskin onnistuu. Pyrin kuitenkin ajastamaan muutaman postauksen tänne loman ajaksi, eli blogi ei hiljene täysin :)

Ladataan...

Tällä kertaa vähän tälläinen raha-aiheinen postaus, sillä aiheena on tippaus ja verot Amerikassa. Vaatekaupassa hintalapussa lukeva hinta ei ole hinta, jonka maksat kassalla vaatteesta. Myöskään ravintolassa annoksen hinta ei ole se lopullinen hinta, minkä maksat ruuasta. Vaatteisiin ja kaikkiin muihinkin ostoksiin, lukuunottomatta ruokaa ja lääkkeitä, lisätään verot kassalla. Verot lisätään myös ravintolalaskuun. Veroprosentin suuruus vaihtelee osavaltioittain, kaupungeittain ja piirikunnittain, sillä veroprosentti pitää sisällään kaikkien näiden verot. Täällä Columbuksessa veroprosentti on 7.5 %, mikä on varsin kohtuullinen (vertaa esim. Chicago 10.25 % ja New York 8.875 %). Nämä luvut ovat toisaalta matalia verrattuna Suomen ALViin, joka on 23 %. Pointtina tässä on se, että shoppailessa kannattaa aina varmistaa tuotteen lopullinen hinta. Muutaman kympin ostoksessa hintaa tuotteelle tulee lisää vain muutama dollari, mutta useamman sadan hintaisen tuotteen kohdalla verot ovat jo merkittäviä. 

Ravintolassa ruuan ja juoman hinnan päälle pitää veron lisäksi maksaa tippi. Täällä kohtuullinen tipin suuruus on n. 15% laskun summasta. Tarjoilijat tienaavat täällä tunnissa vain 4.15% ilman tippejä, joten heille tippi on merkittävä tulon lähde. Aluksi tippaaminen vähän ärsytti, mutta nyt siihen on jo tottunut. Käytännössä täällä on vain erilainen tapa merkitä hinta tuotteelle. Pikaruokaravintoloissa ei tarvitse tipata. Mielestäni täällä syöminen on pikaruokaravintoloita lukuunottamatta aikalailla Suomen hinnoissa kunhan huomio verot ja tipin. Vaikka tipit tuntuvat ärsyttäviltä, takaavat ne yleensä hyvän asiakaspalvelun. 

Ravintoloiden lisäksi pitää tipata mm. taksikuskeja ja kampaajia. Itse en ole vielä käynyt kampaajalla täällä, mutta ilmeisesti tipin suuruus on 20 %. Aika paljon! Myös esim. drinkeistä pitää tipata, ilmeisesti dollari per juoma. 

Tälläinen tietoisku tällä kertaa. Viikonloppu meillä meni oikein mukavasti, eilen kävimme huvipuistossa. :) Minun Suomen reissuni lähestyy, enää 5 päivää lähtöön!

 

Ladataan...

Elämää Amerikassa on nyt tasan kaksi kuukautta takana. Arki täällä on alkanut rullaamaan paremmin, kuin alunperin ajattelin. Ennen tänne muuttoa elämäni on ollut varsin kiireistä. Töiden jälkeen treenaamaan tai kavereita näkemään ja opiskeluaikana tein osa-aikatöitä opiskelun ja treenauksen lisäksi. En ole siis yhtään tottunut siihen, että ylimääräistä aikaa esim. sohvalla istuskeluun juurikaan olisi. Siksi etukäteen pelkäsin, että tylsistyisin täällä. Vapaa-aika on kuitenkin maittanut ja tylsääkään ei ole oikeastaan tullut.

Mistä minun päiväni sitten koostuvat? Heräilen ihmisten aikoihin, eli kahdeksan/yhdeksän aikoihin. Syön rauhassa aamupalan, katselen netflixiä tai surffailen netissä. Menen altaille, jos aurinko paistaa. Monesti käyn crossfitissa klo 12 tunnilla tai sitten illemmalla. Tai sitten menen kiertelemään kaupoille. Käyn myös kielikurssilla vähintään kerran viikossa. Lisäksi monesti lähden miehen mukaan Clevalandiin työmatkalle. Kokkaan, leivon ja teen käsitöitä. Minulla on myös täällä nyt kaksi suomalaista kaveria ja nään heitä välillä. Meillä on myös ollut täällä jo kahdesti vieraita, niin aika on mennyt heidän kanssaan. 

Suomen reissu lähestyy, lennän nimittäin jo ensi viikon lauantaina ja olen kolme viikkoa Suomessa. Ihanaa nähdä taas perhettä ja ystäviä. Hieman kyllä elättelen toiveita, että saisin työluvan pian sen jälkeen, kun palaan takaisin tänne. Vaikka olen ehdottomasti nauttinut ajastani täällä, täytyy silti jotain muutakin syksyksi keksiä. Jos ei töitä, niin sitten vapaaehtoistyötä tai opiskelua. Mieheni firma sponsoroi puolison ammatillista ylläpitämistä ja saan käydä koulutuksia/kursseja tietyllä summalla täällä ollessani. Tämä mahdollisuus täytyy ehdottomasti hyödyntää. Suunnitelmat syksyn suhteen ovat tosiaan vielä ihan auki, pitää Suomen reissun jälkeen pohtia, mitä alan tekemään. :) 

Alla muutamia kuvia elämästä täällä :)

 

Pages