Ladataan...
aMomentWithMe

Moikka. Instagramissa jo kerroinkin, että olin viime perjantaina POMPdeLUX vaatekutsuilla ja lupailin siitä teille hieman jakaa täällä blogissa.

Itselleni POMPdeLUX on suhteellisen uusi tuttavuus. Muutaman kerran olen käynyt ihailemassa vaatteita heidän nettisivuillaan, mutta nettishoppaaminen ei ole se omin juttu, mitä ainakin tulee lastenvaatteisiin. Koot yleensä vaihtelevat hieman valmistajasta riippuen ja on kiva päästä ihan käsituntumalta koskettelemaan materiaaleja yms. Myös palauttelun tuska, uudelleen pakkaamisineen ja lippuineen ja lappuineen aiheuttaa aina päänvaivaa. Siispä oli ihana tarttua tilaisuuteen kun ystäväni järjesti tämän viralliselta nimeltään Home Shopping-tilaisuuden.

Meitä oli noin kymmenen hengen naisporukka, mikä oli itsestäni hyvä määrä. Ensin esittelijä kertoi kevään mallistosta ja näytti meille uutuuksia ihanasti seteiksi yhdistellen. Tämän jälkeen pääsimme itse hypistelemään ja kiertelemään rekeille. Isommalla porukalla olisi varmasti päät kopissut, nytkin tuntui, että saatiin alennusmyyntien kaltaista hysteriaa aikaiseksi. Siinä lomassa oli myös ihana juoda kuppi kahvia ja herkutella pöydän antimilla.

POMPdeLUX on tanskalainen tuotemerkki, joka on saanut alkunsa kahden kotiäidin innostuksesta ja unelmasta vuonna 2006. Verkkokauppaan ja Home shoppin-tilaisuuksiin keskittyvä yritys on laajentunut jo yhdeksään maahan Euroopassa. Enkä ihmettele, ylisöpöjen vaatteiden lisäksi laatu on hyvää ja vaatteet uniikkeja mm. kaikki printit ovat itse suunniteltuja ja käsin piirrettyjä. Kevään uusi mallisto oli ensimmäistä kertaa laajennetussa vaatekoossa, aina 62cm 170cm saakka. Moni äiti löysikin itselleen vaatteita tuosta teineille suunnatusta mallistosta, jonka koot ovat 134-170cm.  Vaatekoot onkin jaettu kolmeen eri mallistoon LITTLE 62-92cm   JUNIOR 98-128cm   YOUNG 134-170cm.  Itselläni kiinnostus kohdistui tietenkin pienimpien mallistoon 62-92cm. Otinkin hieman kuvia sekä pienten tyttöjen, että poikien kevätmallistosta. 

Tyttöjen kevätmallisto huokui hempeyttä ja söpöyttä, rimpsuja unohtamatta. Kaikki mekot oli hurjan ihania, ja jäin vain harmittelemaan ettei ole ketään kelle niitä ostaa ja pukea. 

Poikien kevätmallisto oli reippaan ja raikkaan oloinen. Värimaailma oli hyvin sini,valko, harmaa painotteista, joka toikin tuulahduksen merihenkisyyttä. Tästä mallistosta ei ollut ongelmaa löytää kotiinvietävää. 

Käykää toki katsomassa kevään kuvasto tai muuten tutustumassa verkkokauppaan osoitteessa: http://www.pompdelux.com 

 

-Katri 

Share

Ladataan...
aMomentWithMe

Viikko taas takana ja aika palata blogin pariin kertoileen omia kuulumisia. Viikonlopun mummilareissu sujui hyvin ja saatiin mun miehen kanssa vähän levättyä ja on se vaan aina erilaista olla toisten luona pois pyykkikoneen ja sekamelskan keskeltä. Muutenkin viikko on sujunu mukavasti, pientä flunssaa täällä on vielä ilmassa,joten se on vähän rajoittanut vielä menemisiä. Me suomalaiset ollaan kyllä jänniä ihmisiä siinä suhteessa, että kysyttäessä Mitä kuuluu? Me vastataan lähes aina ihan hyvää. Ajatellaanko me jo valmiiksi, ettei sitä toista kiinnosta kuunnella kuitenkaan, ollaanko me niin sulkeutuneita, että sanat ihan ja hyvää jää täysin vaille suurempaa merkitystä vai eikö meille ikinä kuulu muuta kuin, ihan hyvää?  Tässä postauksessa pääset kurkistaan miltä mun "ihan hyvää" kuulostaa.

Päättäväisyyttä ja luovuutta, siinä kaksi tämän viikon avainsanaa. Aloitimme meidän pojalle unikoulun. Ideana on opettaa toinen nukahtamaan omaan sänkyyn. Tähän asti olen antanut hänen nukahtaa imetykseen, mutta nyt yhdeksän kuukauden jälkeen olisi kiva jos joku toinen voisi joskus laittaa pojan nukkumaan. Mennään makkariin, virkeystilasta riippuen joskus luetaan vielä iltasatu joskus aletaan suoraan syömään. Sen jälkeen kun toinen on viisi kertaa käynyt siinä tissillä, tehnyt meidän sängyssä muutamat kunniakierrokset ryömien, älissy ja syljeskellyt tuttia, tulee se hetki joka vaatii kaikista eniten tahdonvoimaa. Pinnasänkyyn ja itse käyn viereen istumaan. Sama meno on nyt kolmena iltana jatkunut myös pinnasängyssä vartin verran ja sitten tulee se väsy. Silmien hierontaa, peiton potkimista ja unen tulon vastaan taistelua. Ensimmäisenä iltana tähän koko operaatioon meni puolitoistatuntia, ajattelin että kai tämä on tän arvoista. Yläkerran naapurikin ehti jo jotain meille huutamaan kun annoin lapseni hieman itkeä sekä rauhoittelin parhaani mukaan. Ei olla naapurin kanssa sen jälkeen vielä törmätty. Toinen ilta oli menestys, koko homma oli paketissa puolessa tunnissa. Olin jo ihan voitonriemuissani, kunnes kolmas ilta oli jotain näiden kahden väliltä ja masennuin. Tänään vaan lisää päättäväisyyttä kehiin ja jatkamaan.

Luovuutta meidän kotiin ja tähän viikkoon on tuonut jäätävä sisustusvimma. Kaikki lähti meidän olohuoneen tapetointiprojektista. Käytiin hakeen tilaamamme uudet tapetit, malttamattomina revittiin lähes kaikki vanhat pois, sekä testattiin melkein kaikki meidän huonekalut uusille paikoille ja laitettiin takasin. Huoh, ihanaa ja kaoottista. Näissä projekteissa kyllä aina lopputulos palkitsee. Tää vaihe kun seinät ammottaa revityn tapetin kauneutta, huonekalut on siirretty seinän edestä pois, soviteltua niitä sinne tänne ja sit sen olkkarin ainoan vapaan pläntin täyttää sun lapsen lelut, niin sanoinko jo, että tää vaihe ei oo niitä mun lemppareita.

Omaa aikaa tähän viikkoon toi, kun Trendi tipahti postiluukusta. Jee! Nykyään on lähes mahdotonta marssia kahvinkeittimen luo, ottaa vähän hyvää välipalaa ja uppoutua lehden pariin suoraan siltä istumalta. Yleensä sinä iltana kun mulle on saapunut Trendi ja mun miehelle Erä-lehti, on meidän pikkusen nukkumaan mentyä melkein sanomatta selvää, että se ilta kulutetaan sohvanpohjalla omiin maailmoihin uppoutuneina. Ne hetket on vaan niin kultaa ja tervetulleita. Näin vauva-arjen keskellä se, ettei aina tarvi jutella ja voi vaan koomata ihan omissa ajatuksissa on tosi jees ja ihanan rentouttavaa. 

Trendin ohelle kävin tänään hakeen kirjastosta muutaman Vauva-lehden. Niistä saa hyvää vertaistukea silloin kun tulee se fiilis, että oonko ainoa äiti joka kokee tai tuntee näin tai läpikäy jotain juttua. Sen lisäksi, että mua kiinnosti kyseisen lehden lempeät uniopit, kiinnostuin myös toisten äitien tarinoista omista kehoistansa. Mulla on vuoden alusta asti ollut tavoitteena, että kun muksu täyttää vuoden, olen samoissa mitoissa kun ennen raskautta, lähinnä mun tavoitteena on ollut se sama vaakalukema kun ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Tämähän on siis hyvin realistinen tavoite ja tiedän äitejä jotka kukistaa raskauskilonsa jo muutamissa kuukausissa tai jättää ne kokonaan sinne sairaalaan. No ei tässä kaukana olla, muutama kilo pitäisi toukokuuksi kukistaa, mutta entä jos ei vaan kiinnosta. Mulla oli tosi hyvä startti, niinkuin 99% jotka aloittaa jotain uudenvuodenlupaus dieettejä tai  painonpudotuksia. Eilen puin yhdet mun tavotefarkuista päälle ja kyllähän se nappi kiinni meni. Farkut jotka on siis ollu viimeks mun päällä ennen kun vaihdoin mammafarkkuihin. Mutta täytyy sanoa että edes se ei palkinnut mua tai saanut mulle lisämotivaatiota niinkuin olin luullut. Viihdyn paljon paremmin niissä mun kokoa isommissa vaatteissa, joissa ei tarvitse vetää vatsaa sisään saadakseen nappia kiinni. Eikä se numero siinä vaa'assa kerro, että nyt on kroppa kuosissa, kyllä se on kokenut muutoksia vähän muutenkin raskauden aikana, mutta sillä kropalla olen tarjonnut 9kk ajan kodin mun rakkaalle pojalle. Jos se jättää pysyvästi muutaman kilon vyötäisilleni niin kestän sen, nautin elämästä ja otan kahvikuppini kaveriksi suklaata. 

Jos joskus saisin tytön haluaisin, että hänellä olisi äiti joka hyväksyy itsensä sellaisena kun on. Miten ikinä muuten opettaisin lapseni hyväksymään itsensä sellaisena kuin on? Tietysti tämä sama pätee jo poikani kohdalla, mutta niin se vain on, että suurin osa ulkonäköpaineista kohdistuu meihin tyttöihin ja naisiin. Tarvitaan paljon vahvoja naisia jotka on sinut itsensä kanssa. Lisää sellaisia naisia kuin Maria Veitola ja Hanna Sumari joita toisten mielipiteet eivät horjuta. Maria Veitola on kaunis, oman tyylin omaava persoona, enkä voi käsittää hänen ulkonäöstään heitettyjä kommentteja. Ja jos ikinä Hanna Sumarin ikäisenä olisin siinä kunnossa kuin hän on niin, kyllä kiitos. Katson jatkossakin Tanssii allien kanssa, vai miten se iltalehdet otsikointi meni.

Ollaan ylpeitä itsestämme, ja kannetaan itseämme rohkeasti, sekä rohkaistaan muita. Kannustetaan ja välitetään aidosti! Seuraavan kerran kun kysyt joltain, mitä kuuluu? Älä tyydy vastaukseen, ihan hyvää.

 

-Katri 

Share

Ladataan...
aMomentWithMe

Moikka, perjantai ja viikonloppu ovella! Perjantait on ihan mun lemppareita. Ollaan mun miehen kanssa molemmat tehty aina vuorotöitä, eikä perjantai ole edes tae alkavista vapaista, mutta jotenkin silloin on lupa vähän löffiä sohvalla ja herkutella ja nyt kun on vielä tuo Voice of Finland joka ainakin saa mun katseluaikani niin perjantai illan rentoilut on pelastettu. Tänään suunnataan myös mummilaan, mun miehen vanhempien luo ja saa vähän rentoutua lisää kun pojalla on peräänkatsojia. Meidän perheessä tää viikko on mennyt hieman nuhaisissa merkeissä. Alkaen meidän pojasta ja siirtyen mun mieheen.  Mä olen ainoa joka on vielä selvinnyt tästä melkein joka keväisestä riesasta ja sen takia mun kevät hybetys on varmaan niin kova. Oon ihan fiiliksissä että kevät on jo ovella. Tälläkin viikolla on ollut jo ihan mielettömän hienoja lenkkisäitä ja muutaman kerran oon joutunut jo laittamaan aurinkolasitkin päähän kun niin paistaa!  Keväällä rakastan myös sitä perinteistä kevätsiivousta, että revitään kaikki turha kaapeista alas ja heitetään meneen. Suurin siivous ja karsinta jotenkin aina kohdistuu meidän vaatekaappeihin ja taas kerran pitäisi varata kirpputoripöytä ja laittaa itselle turhat vaatteet kiertoon. Sen sijaan, että olisin vielä saanut mitään tän kaltaista aikaiseksi kävin hieman inspiroitumassa mun siskon vaatekaapilla. Onni on sisko jolla on PALJON vaatteita, paljon enemmän kuin sulla itsellä. Se on laiska viemään niitä kirpparille ja hinnoittelemaan, joten kuinka kätevää omistaa tälläinen sisko joka tulee ja tonkii eikä tarvi edes hinnoitella. Vaikka maksoin kyllä ihan näistä löydöistä tukeakseni siskoni seuraavia vaatehankintoja jotka voi joskus päätyä mulle. Vähän kun sijoittaisi rahastoon. 

 

Ensimmäisenä bongasin tämän ihanan hempeän vaaleanpunaisen paidan. Vaaleanpunainen ei ole koskaan lukeutunut niihin omiin lempiväreihin. Niin ihanilta ja söpöiltä kun ne aina näyttääkin, päälle puettaessa saa ne talvikalpean ihoni näyttämään entistäkin kalpeammalta ja tuo jokaisen pinnassa olevan verisuonen esille. Muutun itsekkin aina täysin katkaravun väriseksi. Tämän kevään trendiväreinä on kuitenkin nimenomaan pinkki ja vaaleanpunainen, joten päätin rohkaista mieleni ja nappasin tämän mukaan ja eipä tämä kokeilu paljon maksanut.

Minä farkkupaitojen uskollinen ystävä. Mun yks lemppari paidoista onkin mun farkkupaita, joka sopii aina joka tilanteeseen, etenkin se on täydellinen punaisen huulipunan kaverina ja tukka nutturalla, eikä kotiäidin make over.iin muuta tarvirakkaan. Tämä hauska uusi löytöni toimii yhtä takuuvarmasti. Meinasin jättää sen ensin matkasta muiden kirpparilöydöksi, mutta kokeiltuani päälle ihastuin täysin. Takuuvarmaa farkkua hauskalla twistillä. Toimii aina, eikä sen käyttöä tarvitse nolostella vaikka farkku ei olisi hetkeen esiintynytkään muotilehtien kuvissa. 

Nyt odotan kevät-takin käyttöönottoa entistä enemmän. Löysin tämän tuubihuivin, jonka väri vangitsi heti. Olen ollut jo pitkään hurahtanut kyseiseen väriin sisustusta myöden ja nyt sain sitä myös hieman lisää pukeutumiseen. Tämä huivi sopii niin kuvan takin pariksi kuin rennosti nahkatakinkin kaveriksi.

Mun uus luottopaita. Ajaton arjen pelastus, itseasiassa on mulla tälläkin hetkellä päällä. Yleensä en ole niin välittänyt puolihihaisista tai 3/4 hihoista. Vilukissana palelen niissä aina, ja kokoajana saa olla etsimässä sitä neuletakkia päälle. Kotiäitinä nää on kuiteskin aika käteviä. Kuuma tulee toisen perässä ryömiessä, eikä hihat ui koko ajan toisen ruoissa tai ole toisen suussa. Sitä jäin harmittelemaan ettei promod ole vielä löytänyt tänne Suomeen. 

 

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Toivottavasti löydätte omiin viikonlopun rientoihin ne omat luottovaatteenne tai teette uusia ihania löytöjä kevään uusista trendeistä. Sitten aina on ne ystävät ja siskot joiden vaatekaapilla käydä vieraileen. 

 

-Katri 

Share
Ladataan...

Ladataan...
aMomentWithMe

Moikka, lupailin viime postauksessa palailla reseptin kera ennen ystävänpäivää. Tänään ehtii vielä hyvin kauppaan ja miks ei vaikka huomen aamullakin. Leipominen kannattaa jättää itse ystävänpäivään. Sen verran helppo ja simppeli resepti on kyseessä, ettei leipominen vie kauan. Näin ystävänpäivävieraat saa ihanaa tuoretta ja hieman vielä lämmintä kakkua, tai sitten voi hemmotella vain sitä omaa kultaa suussa sulavalla suklaakakulla. Kakun kanssa suosittelen nokareen jäätelöä tai kermavaahtoa sekä punaisia ruusuja. Ruusujen ostosta annan täydet pisteet miehelleni! 

Resepti on alunperin bongattu Hans Välimäen Makujen salaisuus kirjasta. Ennen tätä olen kerran kokeillut tavallista mutakakkua laittamalla joukkoon maraboun appelsiinikrokantti suklaata. Silloin kakku sai paljon kehuja ja tiedän itsekkin, että suklaan ja appelsiinin suhde on lyömätön, joten yllätysvieraita odotellessa päätin kokeilla tätä simppeleistä simppeleintä suklaakakkua kun kaikki aineetkin sattui kaapista löytymään yhtä kananmunaa lukuunottamatta. 

 

AINEKSET:

200g voita

200g tummaasuklaata

200g tomusokeria

100g jauhoja

3kpl kananmunan keltuaista

3kpl kananmunan valkuaista 

1kpl appelsiinin kuori ja mehu

 

Tee näin / Hans Välimäki 

Voi, suklaa ja puolet sokerista sulatetaan kattilassa ja annetaan hieman jäähtyä. Joukkoon sekoitetaan jauhot, keltuaiset sekä appelsiinin raastettu kuori ja puristettu mehu. Loppu sokeri ja valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi ja nostellaan taikinan joukkoon.Taikina jaetaan annosvuokiin ja paistetaan 130 asteessa 25min jos teet yhden ison kakun annosvuokien sijaan paista 5-10min pidempään. 

Itse tein näin 

Voi, suklaa ja sokeri sulatetaan kattilassa ja annetaan hieman jäähtyä. Joukkoon sekoitetaan jauhot, kananmunat sekä appelsiinin raastettu kuori ja puristettu mehu. Itse tein kakun irtopohjavuokaan jonka halkaisija on 24cm. Suosittelen halkaisijaltaan hieman pienempää vuokaa jotta kakusta tulee edes normaalikorkuinen. Itsellä kakku jäi harmittavan matalaksi. Omasta uunista tuo 130 astetta on hieman haastava säätää joten paistoin 150 asteessa uunin alatasolla 20-25 minuuttia, riippuen kuinka löysän suklaakakun haluaa. 

  • Suklaan ei ole pakko olla appelsiinikrokanttisuklaata, itselläni sitä sattui olemaan 150g levy ja loput on normaalia tummaa leivontasuklaata
  • Voin sijaan käytin maidotonta margariinia, jota olin ostanut kaappiin allergiatapauksia varten
  • Oikaisin hieman kanamunien erottelussa ja kolmen sijaan käytin vain kaapista löytyneet kaksi, vähentämättä muita aineita
  • Parhaan kakun saat varmasti noudattamalla Hans Välimäen ohjeita, mutta ei tämä hieman oikopolkuja pitkin tehty kakkukaan hullumpaa ollut. 
  • Muista nokare jäätelöä tai kermavaahtoa.

Hyvää ystävänpäivää kaikille! 

Katri 

 

Share
Ladataan...

Pages