Ladataan...
Ananas ja Kookos

Kookos rakastaa kirjoja. Vaikka meno muuten on hyvin vauhdikasta ja äänekästä, kirjoja luettaessa ikiliikkuja rauhoittuu ja keskittyy täysillä. Jokailtaiseen rutiiniin kuuluu iltasatuna kirja tai pari.

Sekä vanhempien että Kookoksen suosikkeihin kuuluvat Sanna Pelliccionin Onni-kirjat. Kookoksella on Onni-pojan mahtava matka ja Onni-pojan kierrätyskirja. Jälkimmäinen saa täydet pisteet äidiltä. Tosi kivalla tavalla kerrottu kierrätyksestä normaalina osana arkea. Molemmissa kuvitus on myös sekä lapsen että aikuisen mieleen. Lapsi bongailee tuttuja asioita kuvista ja äiti ihailee suloisia piirroksia, sympaattisia tapettikuoseja myöten.

Palasimme taas pienen tauon jälkeen Onni-kirjojen pariin ja luimme Onni-pojan kierrätyskirjan pitkästä aikaa. Ensimmäistä kertaa näin Kookoksen silminnähden inspiroituvan kirjasta! Kirjassa Onni rakentaa tyhjästä pahvilaatikosta merirosvolaivan ja Kookos halusi tehdä itselleen samanlaisen. Sanatarkasti hän siteerasi kirjaa: "Tarvitaan sakset, tussi ja teippiä."

Merirosvolaivaksi löytyi vanha Ikean muuttolaatikko. Ja koska Onninkin merirosvolaivassa on tärkeässä osassa sumutorvi, piti sellainen tietenkin saada Kookoksenkin laivaan. Onneksi Isi oli juuri syönyt Pringlesejä.

Laivassa istuessaan kapteeni huutaa kovaan ääneen: "Sumutorvi huutaa tuuuu, sumutorvi huutaa tuuuu!"

Laivaan on täytynyt saada kyytiin molemmat pikkusiskot vuorotellen. Välillä laiva on lastattu täyteen leluja ja laivassa on syöty leikisti kalakeittoa, niin kuin Onni.

 

Share

Ladataan...
Ananas ja Kookos

Muistatteko vielä lapsuudesta Kristiina Louhen Aino-kirjat?

Itse tykkäsin tosi paljon lapsena Ainoista ja näköjään toimii myös nykyajan lapsiin. Kirjastosta on lainattu varmaan jo kaikki Aino-kirjat kertaalleen ja kierros voidaan aloittaa alusta.

Aamuisin Kookos läpsyttelee omasta huoneestaan herättämään meitä ja käy matkalla hakemassa kirjahyllystä yleensä juuri Aino-kirjan ja kiipeää viereen lukemaan "Nainoa".

Suloiset kuvat vetoavat niin äitiin kuin lapseenkin. Esimerkiksi kirjassa Aino ja Pakkasen Poika on vauva piirretty söpön realistisesti takaraivokaljua myöten. Kookos eläytyy hahmojen ilmeisiin ja tarinaan täysillä. Kun Ainoa itkettää, tulee lukijallekin paha mieli. Ja kun isä nostaa Ainon ilmaan sanoen "nyt minä syön sinut" ja Aino kikattaa, alkaa joka kerta lukijakin kihertää ja möyrii isin syliin ja odottaa samanlaista kyytiä.

Äitien on helppo samaistua kirjaan Ainon äiti on vihainen. Päänsärky, kiukuttelevat lapset, kodin sotkut, ja lopulta illalla harmitus huonosta päivästä ja nukkumaanmenohalaukset.

Tällä hetkellä on luettu kovasti Aino ja Pakkasen Poika -kirjaa, jossa Ainon äiti tulee sairaalasta kotiin pienen huutavan Nyytin kanssa. Kookos on innoissaan kirjan "vaaauva":sta, samoin kuin äidin mahassa olevista vauvoista. Pian kohdattavasta todellisuudesta en tiedä.

 

"Sorsaäitikin on tullut esittelemään poikasiaan. Kesätuuli on lempeä eikä mikään maistu paremmalta kuin kurkkuvoileipä ja retkipullon mehu."

(Kristiina Louhi: Ainon vuosi)

 

Kuvat: Tammi ja Adlibris.com

 

 

Share