Kirjojen kauneudesta
Ladataan...
Kysyn ujosti: jospa joku lukija tarttuisi syöttiin ja kertoisi millainen on hänestä kaunis kirja. Kirjoitan opparia aiheesta ja vaikka siinä enemmän pohdinkin omaa käsitystäni kauneudesta, niin ajattelin kysästä sitä täälläkin. Ehkä myös ruudun toisella puolella on tyyppejä, jotka ovat samalla tavalla kuin minä hieman hullaantuneet kirjoihin kauniina esineinä.
Kauneushan on jokaisen katsojan silmissä, mutta mitä asioita kauniissa kirjoissa näette? Ei pelkästään kansi, vaikka se onkin ensimmäinen asia joka kirjahyllyssä iskee silmään. Kauneutta on myös materiaali, kirjan koko ja malli, väri, paperi, typografia, kuvitus/kuvat, väljä tila, sidontamenetelmät... mitä nyt tulee mieleen. Toimiva kokonaisuus.
Kuvat: http://www.kauneinkirja.fi/kaunokirjallisuus/, http://www.kauneinkirja.fi/arkisto/2006/kirjavaliot_sivu1.htm
Kommentit
Typografia on tosi tärkeää ja pistekoko! Mutta en tykkää turhasta kikkailusta, boldauksista ja eri fonteilla "tietoisesti" leikittelystä...
Joo, sama juttu. Toimiva ja selkeä typografia on todella tärkeää (myös fontit jotka sopivat toisiinsa, ei todellakaan liian montaa eri fonttia), mutta samoin myös tyhjä tila, väljyys. Inhoon kun jossain kirjoissa on liikaa tekstiä ahdettuna samalle sivulle.
Minä taas en tykkää siitä, jos kirjan sivuille on jätetty ihan naurettava määrä ylimääräistä tilaa tai jos fontti on liian iso. Toisaalta, pidänkin pitkistä kirjoista (: Enempi tekstiä on siinä tapauksessa parempi juttu, ja jos saan käsiini paksun kirjan, jossa sivuilla on tyhjää tilaa ihan turhaan, tunnen oloni vähän huijatuksi. Runokirjoissa tietty ihan eri juttu, mutta niitä en sitten lue ollenkaan.
Kansikuva on itselleni aika tärkeä juttu. Joskus (tyyliin 9-vuotiaana), kun sain lahjaksi ensimmäisen Harry Potterin, kieltäydyin lukemasta sitä ties kuinka kauan, koska kannet olivat niin törkeän näköiset. Paha tapa tuo, kirjojen arvioiminen kannen perusteella, todennäköisesti jää moni hieno lukukokemus välistä, kun poimin kirjoja kansien perusteella kirjaston hyllyltä. Kirjan sisällöllä harvemmin on mitään tekemistä kannen kanssa... No, minkäs teet.
Minulle kauniimpi on myös sellainen keltasivuinen kirja, kuin ihan kirkkaanvalkoiset sivut. (Sen verran ehkä lukihäiriötä, että jyrkkä kontrasti on silmille liikaa.) Luettu kirja on jollain tapaa hyvin kaunis, kaikkine kulumineen, mutta ihan uuden kirjan tuoksua ei voita moni!
Toivottavasti oli jotain apua tästä! (:
Joo, sama juttu minulla: olisi jäänyt moni kirja lukematta pelkästään kannen perusteella. Otetaan esimerkiksi Nicole Kraussin Rakkauden historian suomalainen kirjankansi:
Minusta kovin, kovin kökkö. Toisaalta ei se alkuperäisellä kielelläkään tehty kirjankansi kovin hieno ole, harmi! Kirja on nimittäin ihan todella ihana. Mutta se onkin sitten ihan eri juttu.
Joskus muistaakseni Nytissä oli juttu suomalaisista ja ruotsalaisista pokkareiden kansista. Jostain syystä jutun viimeeksi mainitun kirjan kannet olivat paljon hienompia kuin suomalaiset, mutta sitä en mitenkään allekirjoita. Tiedän monia todella taitavia ja lahjakkaita suomalaisia tekijöitä. Suomessa tehdään todella kauniita kirjankansia, kuvituksia, taittoa.
Tässä oman opparini kirjoitushommelissa ongelmana on vielä se, että en ole vielä osannut rajata minkälaisia kirjojen ulkoasuja analysoin. Kauniita kirjoja on niin paljon. Ja eri päivänä saattaa joku "överi" kansi olla todella hieno, toisena yksinkertainen ja pelkistetty.
Kiitos jo vastanneille, mielläni lukisin näitä lisääkin! Ja vielä: en minäkään pidä liian suuresta pistekoosta tai turhasta tyhjästä tilasta esim. romaaneissa. Mutta jossain esim. ammatti- tai tiedekirjoissa tyhjä tila tekee helpommaksi lukea ja hahmottaa luettu asia. Taidekirjat myös asia erikseen.
Hauska aihe! En kovinkaan usein kiinnitä huomiota kirjojen kauneuteen, siis muutoin kuin kansien suhteen. Mutta en pidä siitä kun uuden luvun ensimmäisen lauseen ensimmäinen sana tai kirjain on jotenkin koristeltu kiekuroin tms. Ja siitä taas pidän että uusi alku alkaa noin puolestavälistä sivua (mistäköhän nämäkin mieltymykset tulevat?). Liian iso fontti häiritsee myös. Ja yksi mitä olen aina miettinyt on että ulkomaisten kirjojen pokkarien kannet ovat kyllä yleensä paljon parempia kuin suomalaisten, jostain syystä, ja niiden materiaali on ihana pehmeää että mukautuvat käteen ja näyttävät luetuilta. Niin ja elokuvakansia en voi sietää. Ehkä sittenkin olen kiinnittänyt huomiota ;)
Kauniita kansia on paljon, ihme kyllä pienillä kustantamoilla useammin, tässä yksi suosikkini, haluaisin tämän tauluksi seinälle:
ps. Juuri noin, Rakkauden historia on ihana ja kansi kauhea.
En jostain syystä saa kuvaa tuohon, mutta se olisi ollut Claudie Gallayn Tyrskyt.
Laitoin sun puolesta. Tykkään itsekkin. (Onko kirjakin hyvä?)
Minäkään en pidä koukeroisista alkukirjaimista, mutta kuitenkin jossain tapauksissa siitä, että eka kirjain jotenkin erottuu ekassa kappaleessa. Ilmavuus kappaleen alussa on kanssa kaunista. Ja sama: inhoan elokuvakansia. Ihan kuin kirja olisi tehty elokuvasta. Usein kirja on muutenkin aina parempi. The Hours on ehkä yksi poikkeus, molemmat ovat hyviä. Mutta nyt menen ihan sivupoluille. Ehkä munkin pitää alkaa kirjoittamaan tänne enemmän vaan kirjoista. Kunhan opparilta kerkeäisin.
Kirja on pakahduttavan hyvä, omalla lempikirjalistallani ehdottomasti top-viidessä. Ja kansi on sille aivan täydellinen.
Ja niin, kirja on aina parempi. The Hours oli elokuvanakin tosi hyvä, mutta kirjana vielä parempi. Kirjoitin itekin tästä aiheesta juuri kun kävin katsomassa Poikani Kevin - elokuvan, joka pohjautuu yhteen lempikirjoistani, ja joudun pettymään vaikkei elokuva huono ollutkaan.
Sivupolut on vain hyvästä :)
Heti kun pääsen kouluhommista, niin otan Tyrskyt "työn alle". Kesä, puistot, eväät ja kirjat <3
Oon puhunut samaa tuosta poikani Kevin-kirjasta ja elokuvasta...en tiedä uskallanko elokuvaa nähdä, usein niin pettynyt olo. Ehkä.
Kommentoi