10 minuutin Härkis-pasta ja vähän ruokapuhetta

 

Hei tammikuu, hyvien asioiden kuu, eikö? Vegaanihaaste pyörii taas ja vuoden alku on muutenkin hyvien muutosten aikaa. 

En osallistu tällä kertaa Vegaanihaasteeseen lähinnä siksi, että se meni minulta jotenkin ohi. Ajattelen, että sen sijaan voisin pitää ihan oman vegaanikuukauden taas pian. 

Minusta tämä vegaanius on ihana trendi. Meinasin vähän suutahtaa Nytin jutusta, jossa väitettiin vegaaniutta hyväosaisten esittämiseksi. Sitten en kuitenkaan jaksanut. Koska ihan sama, lisääntyykö vegaaniruoan tarjonta ja syöminen siksi, että se on nyt hip ja pop vai lisääkö yhä useampi ruokavalioonsa enemmän kasviksia eettisistä syistä. Toki on hieman ärsyttävää, että omat puhtaasti eettisistä ja ekologisista syistä tekemäni valinnat rinnastetaan ruokavaliolla hifistelyyn, mutta toisaalta ei sen niin väliä. Pääasia on, että kasvissyönti on nousussa. 

Sitä paitsi näitä toisenlaisiakin näkökulmia on, kuten uusimman Imagen juttu: Liha tottelee tofua. Se kertoo Berliiniin vegaanisen kuntosalin perustaneesta Joni Purmosesta, joka on tuon salin lisäksi ollut perustamassa myös Vegaaniliittoa ja Oikeutta eläimille -järjestöä. Lukekaa juttu, se on hyvä! Rakastan Imagea muutenkin. Se on niitä lohdullisia lehtiä, jotka saavat ajattelemaan, että: jee, joku tajuaa mua, joku muukin miettii näin. 

 

Kolmen kaverin vegaanijätskit: TYKKÄÄN.

 

Mutta palataan siihen Vegaanihaasteeseen. Oma ruokavalioni on tällä hetkellä ehkä 80-prosenttisesti vegaaninen. Silloin kun syön muuta kuin kasviksia, lautasellani on työpaikan kasvisruokaa (jonka kanssa olen luovuttanut, ei siitä tule vegaanista varmaan koskaan), joskus jotain hyvää juustoa tai vähän kalaa. 

Syön näin, koska yritän tehdä valintoja, jotka ovat hyväksi tälle maailmalle. Samalla pyrin olemaan hyvä ja lempeä myös itselleni. Vaikka vegaanius onkin mielestäni ihana asia, omaan elämääni sopii tällä hetkellä paremmin sallivampi ajatusmaailma. Kaikenlaisten muutosten keskellä en halua miettiä ruokaa liikaa, en kyllä muutenkaan halua. Luitteko Saaran mahtavan kirjoituksen? Lukekaa! Allekirjoitan suunnilleen kaiken siinä. Syön huoletta vaaleaa leipää, pastaa ja tällä viikolla olen tainnut joka ilta maistella Kolmen kaverin suklaa-karamelli-vegaanijätskiä suoraan purkista. Enkä tunne siitä mitään huonoa omatuntoa. Olen huolissani eläimistä ja maailmasta, en niinkään siitä, onko reisissäni selluliittia. 

 

Kasvisravintola Date + Kalen kulhoruoat kiinnostaisivat...

 

Ja kun pastasta tuli puhe, ajattelin jakaa teille yhden nopean, vegaanisen pastaruoan reseptin. Sen pääraaka-aine on pastan lisäksi Härkis, joka on kivan helposti saavutettava kasvisproteiini toisin kuin ilmeisen uhanalainen toverinsa Nyhtökaura. Kertokaa, jos kokeilette!

Nopea Härkis-pasta

1 paketti Härkistä
1 purkki Mutti-tomaattimurskaa
1 dl kaurakermaa
1 rkl punaviinietikkaa
3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
valkopippuria
suolaa
basilikaa
täysjyväpastaa

Laita pasta kiehumaan. Silppua valkosipulinkynnet ja kuullota niitä runsaassa öljyssä. Lisää Härkis ja paista, kunnes se on lämminnyt ja saanut makua valkosipuleista. Lisää tomaattimurska ja punaviinietikka. Keitä hetki. Sekoita lopuksi joukkoon kaurakerma ja mausteet. Anna hautua hetki ja valuta sillä välin pasta. Kippaa kastike pastan päälle ja koristele basilikalla. 

 

Lue myös:

Vähän liikaa, tarpeellinen kirja ja hyvä keitto

Uunibataatit tofulla ja cashew-pähkinöillä

Ihmiskoe: Hyvän olon kuukausi

 

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share

Kommentit

Jasunen

Olen tehnyt tällaista pastaa soijarouheesta, mutta taidampa siirtyä Härkikseen. :) Varmaan makunakin parempaa?

Anna Vihervaarasta

Juu on! Ja Härkis on niin paljon helpompaa valmistaa kuin soijarouhe, ei tartte kuin lämmittää.:)

Spf (Ei varmistettu)

Kuulostaa tutulta. Mä olen nyt ollut mukana vegaanihaasteessa ja ajattelin jatkaa n. 80% linjalla jatkossa. Olen ollut jo parikymmentä vuotta kasvissyöjä, mutta vegaanius tuntui aina liian haastavalta. Nyt olenkin huomannut että se on itse asiassa helppoa, mutta en halua siinäkään ryhtyä ihan ehdottomaksi. Pääosin vegaanista ruokaa ja sitten joustoa tarvittaessa, jos hurjasti tekee mieli jotain ei-vegaanista. Suuret linjat ovat ne jotka ratkaisevat. Taustalla on myös se, että tunnistan itsessäni taipumuksen ehdottomuuteen, enkä halua enää sille linjalle lähteä.

Anna Vihervaarasta

Luulen, että ehdottomuus tuhoaa monet hyvät asiat. Minussakin on tuo taipumus ehdottomuuteen, ja se ei tunnu tekevän kovin hyvää. Olen ihan samaa mieltä, että suuret linjat ratkaisevat. <3

Toinen Anna (Ei varmistettu) http://annallablogi.blogspot.fi

Täytyypäs ottaa testiin! Mä oon kokkailua Härkistä myös sellaisena lime-korianteri-kookosmaito -versiona, toimii sekin. Härkis on tosi jees, musta parempaa kuin nyhtökaura, mulle nyhtis, vaikka ovatkin tosi samankaltaisia.

T: toinen Anna

Anna Vihervaarasta

Oi, kuulostaa hyvältä! Pitää kokeilla.:P Mä en oikein tiedä, kumpi noista on parempaa. Molemmat hyviä, mutta Härkis helpommin saavutettavissa.:)

Kommentoi