30+ vaatekaappi

Ladataan...

 

Kaikki alkoi pari kolme vuotta sitten.

Muistan, kun palasin kesälomalta töihin Kreikasta ostamassani punaisessa kukikkaassa mekossa. Valkoiseksi kalkittujen talojen lomassa kirkkaansinisen taivaan alla se oli tuntunut juuri oikealta. Mutta astuessani sisään työpaikalleni modernisti sisustettuun lasitaloon, taika haihtui. Helma oli liian lyhyt, kukkakuosi liian söpö ja hihat liian tyttömäiset.

Ehkä silloin aloin ymmärtää.

Tuo mekko oli ihan minua. Parikymppistä minua. Vaikka kehoni oli samankokoinen kuin aina ennenkin, en silti enää mahtunut siihen. Se puristi ja hiosti ja sai minut tuntemaan itseni vähän typeräksi. Se oli nuorempi kuin minä olin. 

Ehkä vuodet näkyvät näin. Parikymppisenä on kepeä ja hauska ja hurja. Kaikki on vielä edessä, ura on alussa tai jossain sumun peitossa, silloin bailaa aamukuuteen ja nukkuu onnellisena vaikka lattialla, jollei parempaa majapaikkaa löydy. Lattioiden lisäksi vietin tuohon aikaan kerran yöni manchesterilaisen opiskelija-asuntolan käytävällä kahden tuolin varassa ja nukuin Chiang Maissa hirveän likaisella patjalla huoneessa, jossa ei ollut mitään muuta (paitsi ehkä torakoita). Jalassani oli trikookankaasta valmistetut haaremihousut, varpaani pilkottivat muovisandaaleista ja toppi oli ihan varmasti tosi värikäs. Silloin söpö kukkamekko oli minua.

 

 

Kolmikymppisenä on usein jo löytänyt paikkansa elämässä tai tietää, minne on menossa. Kun tietää, kuka on ja mitä elämäänsä haluaa, osaa päästää tai työntää menemään ne asiat, jotka eivät enää siihen mahdu. Niin pelimiehet, vanhat ajatusmallit kuin haaremihousutkin. 

Toinen kolmikymppisyyden ihanuus on se, että lattiat ovat ainakin minun kohdallani vaihtuneet kunnon hotelleihin. Silloin on nimittäin oppinut, mikä itselle sopii. 

Olen lueskellut lähiaikoina Kon Maria ja käynyt vaatekaappiani läpi miettien, mistä siellä oikeasti pidän, mitä sieltä puuttuu ja mikä siellä on väärin. Olen kantanut ullakolle säkeittäin vaatteita ja poistanut lähes kaiken söpön ja hempeänvärisen (jossa tunnen itseni kiltiksi tytöksi, en aikuiseksi naiseksi), mustat yläosat joissa on pieni kaula-aukko (ja jotka saavat minut näyttämään Adam's Familyn hahmolta), sen kaksi numeroa liian suuren tulppaanihameen, joka oli pakko saada (ja joka ei yllättäen pienentynytkään käytössä), löysät lantiolle laskeutuvat yläosat (jotka ovat huonoin mahdollinen valinta vartalolleni) ja lähes kaikki housuni (koska pidän enemmän hameista).

Jätin yhdet mustat pillifarkut ja yhdet siniset revityt farkut. Muutaman mekon, muutaman hameen, muutaman harmaan neuleen, pari valkoista kauluspaitaa, kamelinvärisen villakangastakin, jättimäisen villahuivin, ikivanhan farkkutakin, farkkupaidan, silkkikimonon, kukkahaalarin ja muutaman ohuemman paidan. 

Ensin ajattelin, että onpa kauheasti vaatteita, joista en pidä.

Sitten ajattelin, että onpa hyvä, että omistan vain kolme laukkua.

Sen jälkeen ajattelin, että surkean monta kenkäparia kiertoon.

Lopuksi ajattelin, että tuntuupa kevyeltä.

Kaiken tämän jälkeen laadin listan vaatteista, jotka tarvitsen kevääksi ja kesäksi:

Kevättakki, keväthuivi, kaksi kesämekkoa, pitkä hame, kamelinväriset nilkkurit, pari laadukasta valkoista t-paitaa, pari tanktoppia. 

Olen nimittäin keksinyt, mikä on kolmikymppisen vaatekaapin salaisuus: suunnitelma. En enää vaeltele kauppoihin ja nappaa mukaani sitä, mikä juuri sinä päivänä sattuu miellyttämään. Vaeltelen niihin mielessäni kevättakki, keväthuivi, kaksi kesämekkoa, pitkä hame, kamelinväriset nilkkurit, pari laadukasta valkoista t-paitaa, pari tanktoppia. 

 

 

Vastustan ajatusta, että tietyssä iässä pitäisi pukeutua tietyllä tavalla. Ei lainkaan tarvitse. Tärkeintä on pukeutua niin kuin itse tahtoo. Minä vain olen mieltynyt selkeisiin linjoihin, kauniisti laskeutuviin materiaaleihin ja tietynlaiseen ajattomuuteen.

En usko, että vaatekaappi koskaan tulee valmiiksi. Mutta kun sen rakentaa harkiten, ei tarvitse koko ajan olla ostamassa jotain lisää.

Koska miten paljon kauniista vaatteista pidänkin, minun on pakko myöntää totuus ja oma vastuuni siinä: 

Tämä planeetta ei kestä tätä kulutusta. Hikipajat sortuvat. Ihmiset ja eläimet kärsivät.

Vain koska minun täytyy saada uutta.

Siksi tarvitaan suunnitelma. Ja sitten kun löydän jotain listaltani, voin ostaa sen hyvällä omallatunnolla ja nauttia siitä paljon kauemmin kuin yhden sesongin.

Siihen minä pyrin. Sellainen on kolmikymppinen vaatekaappini.

 

 

(Tämä Suomessa kudottu kevättakki löytyi viikonloppuna R/H:sta. Vaeltelin sinne lista mielessäni.)

Share

Kommentit

M.
Avec Mari

Hyviä ajatuksia ja varmasti toimiva pukeutumisfilosofia! Kävin itsekin juuri vaatekaappiani läpi ja vitsi miten vapauttava fiilis päästä eroon kaikesta "turhasta". Mielen lisäksi myös kukkaro kiittää kirpparirahoista ja järkevämmästä kuluttamisesta. Tykkään!

Anna Vihervaarasta

Todellakin! Tuo kukkaropuoli ihan unohtui, vaikka on tärkeä pointti.:)

Rêverie

Kaunis kirjoitus - ja niin totta! Osittain myös meille parikymppisille. Paitsi että harvalla on tässä iässä varaa ostaa laadukasta ja kotimaista, vaikka mieli kovasti tekisikin. Mutta ehkä vielä joskus... :) 

P.S. Ihana takki!

Anna Vihervaarasta

Juu ehdottomasti koskee montaa parikymppistäkin tämä. Oma tyylini (ja suuntani) oli vain tuohon aikaan vielä aika hukassa. 

Ja kiitos! Se, että voi ostaa laadukasta kotimaista on ehdottomasti kolmikymppisyyden etuja. Mutta parikymppisyydessä on omat kivat puolensa.:)

Aisha J
Aisha

Kuulostaapa tutulta! Itselläni on samanlainen projekti menossa vaatekaappini ja päänuppini kanssa. :)

Anna Vihervaarasta

Hei mahtavaa! Tsemppiä projektiin.:)

Marianne / STAY FRESH (Ei varmistettu) http://m-stay-fresh.blogspot.fi/

Tosi ihana postaus ja niin hyviä ajatuksia! Täällä ollaan saman projektin ääressä vaikka parikymppinen ollaankin, ehkä tää on mun ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen...) ikäkriisi kun pitäisi alkaa pikku hiljaa näyttämään fiksulta ja aikuiselta. Tai ainakin edes omalta itseltään eikä just sitä, että on vaatekaupoissa vaan repäisty matkaan juttuja jotka sinä päivänä näyttää kivalle :D Oon heittänyt ronskilla kädellä vaatekaapista paljon pois ja alkanut hahmottaa sitä mitä haluan tyylin osalta, oikea suunta täällä siis! :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos.<3 Eihän se ikä oikeasti ole merkitsevä, vaan se, mitä tyyliltään haluaa. Oikea suunta on tärkeintä.

Jeba
Tuuliajolla

Mulla on ollut tällainen projekti meneillään siitä lähtien kun tulin äidiksi, eli jo yli kolme vuotta. :)

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Tuo on muuten täysin totta, että näin vanhempana vaatekaupasta ostaa vain oikeasti tarpeeseen, eikä vaan sen vuoksi, että mieli tekee jotain uutta. Tajusin vasta tekstiä lukiessasi, että olen toiminut tällä tavalla jo todella pitkän aikaa ja se on toiminut todella hyvin. :)

Lasten vaatteiden suhteen olen myös äärimmäisen tarkka ja käytän paljon kirpputoreilta ostettuja vaatteita ja jos ostan kaupasta uutena, pyrin ostamaan helppoja ota 3 maksa 2 - diilejä, sillä näin saa mun mielestä lapsille edullisesti hyviä perusvaatteita.

Hutejakin toki joskus tulee, mutta onneksi äärimmäisen harvoin. Kirjoitin hetki sitten omasta keväisestä hankintalistastani ja itselleni haluaisin löytää kauniit herrainkengät, tytölle kengät ja pojalle kurahousut. Ja nämä kaikki tulisivat niin tarpeeseen! :)

Anna Vihervaarasta

Ehkä tämä on sellainen projekti, joka ei koskaan ihan täysin valmistu?:) Ja huteja varmasti tulee aina silloin tällöin, sehän on vai inhimillistä.

Ihanaa iltaa Jeba!

Thilda (Ei varmistettu) http://thildan.blogspot.fi/

Voi että, tää oli hyvä juttu! Mulla taitaa olla ikuinen vaatekaappiprojekti käynnissä... kävin juuri anopin edesmenneen ystävättären vaatteista penkomassa mieleiseni ja samalla otin naapurilleni pari säkillistä ja pidimme oikein hauskan mannekiini-iltapäivän viime viikolla. Suurin osa vaatteistani on UFFilta tai Sjödeniltä... tai sitten vintagea.

Ongelma on se etten millään malttaisi tehdä niin ronskeja päätöksiä poistojen suhteen kuin pitäisi! Sitä paitsi kaapeissa on "sitten kun laihdun"-vaatteita joista suurin osa ihanaa 60-luvun vintagea. Ei niistä pysty luopumaan! Mutta olen toki vähän luopunutkin, ihan oikeasti. :)

Muuten; tuossa parfyymi-postauksessa oli kolme tosi kiinnostavaa tuoksua, joita koetin eilen etsiä Treen liikkeistä, huonolla menestyksellä. Saanko siis kysyä mistä olet hankkinut ne Chanelit (molemmat kiinnostaa) ja sitten sen Byredonin Mojave Ghostin? Uudet tuoksut kiinnostaa aina... :D

Anna Vihervaarasta

Kiitos Thilda. <3

Minä olen oikeastaan aika hyvä luopumaan. Ongelma on se, että ostan liikaa uutta harkitsematta kunnolla. Mutta nyt olen päättänyt tehdä parannuksen.

Chaneleita ei välttämättä löydy Suomesta lainkaan.:S Mutta Byredoa myy  http://shop.petitstlouis.fi. Ainoana Suomessa, luulen.

Mari H (Ei varmistettu) http://marihblog.com/

Mulla on menossa nyt myös vaatekaapin siivous ja uusinta. Aika tuskastuttavaa atm, koska en omista mitään paitoja. Kituutan vanhoilla, kunhan ehdin joskus kauppaan.

Mulla olis pari ylimäärästä maksihametta - tumman harmaa, joku vaalee beige tai muuten vaan epäpuhdas valkonen plus syksyksi ja jouluksi punainen.

Anna Vihervaarasta

No mutta sittenhän on ihanaa, kun vihdoin ehdit sinne kauppaan.:) Ja ehkä tämä vaatekaapin siivous ja uudistaminen on asia, jossa kuuluukin vähän kestää.

Aditu
MILF journal

Juuri tänään hirveässä siivousvimmassa törmäsin tähän ikäkysymykseen, kaapin perukoilta lähti pois ihania juttuja joita käytin parikymppisenä, mutta joita en voisi kuvitellakaan laittavani enää päälleni. Kai niistä siis on pakko luopua. :)

Anna Vihervaarasta

Tiedän tunteen. <3

Anna & Aatos (Ei varmistettu)

Puit sanoiksi sen, minkä minäkin (viime vuonna kolmekymppistynyt) olen huomannut. Melkoisesti olen vaatteita laittanut UFF:iin siksi, että vaikka olen edelleenkin mekkotyttö, joka pitää kukkakuoseista ja hauskoista printeistä, eivät lyhyet helmat enää istu minulle enkä halua pukeutua yhtä lapsekkaasti kuin lapseni. Tämä mielessä kohti kesämekkoje karsimisista, kiitos!

Anna Vihervaarasta

Eihän kukkakuoseissa mitään vikaa ole. Minäkin tykkään niistä toisinaan, ostin juuri kukkahaalarinkin. Ehkä se on lähinnä sellainen liika söpöys, jota olen alkanut vierastaa.

Tsemppiä karsimiseen!

Elsa P. (Ei varmistettu) http://elsa-p.blogspot.fi/

Ihana postaus! Olen itsekin hieman pohtinut kaappini sisältöä ja tyylini muuttumista... Se on niin hassua ja samalla niin luonnollista, etteivät jotkut entiset lempivaatteet enää tunnukaan omilta. :-)
Upea tuo ostamasi takki!

Ihanaa ja levollista viikonloppua! xx

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana Elsa. <3 Ja kivaa viikonloppua!

möttis (Ei varmistettu)

Tässä kohtaa täytyy vinkata 30++ vaatekaapin salaisuus: luotto-ompelija. Omani löytyi keskustakorttelin sisäpihalta huhupuheiden perusteella. Lyhentää farkut kahdeksalla eurolla, vaihtaa vetskarin kympillä (+vetoketju), kaventaa mekon viidellätoista, villakangastakin kolmella kympillä.

Vihdoin voin ostaa second handina niitä aarteita, jotka ovat vähän väärän kokoisia. Tai pikkuvikaisia. Plussia: kotimaisen työn tukeminen, kierrätys, se tunne kun vaate istuu päällesi kuin hansikas.

Anna Vihervaarasta

Oi, luotto-ompelija kuulostaa ihanalta! Keksisin heti käyttöä.:)

Roosa
Mangomalen

Tosi hyvä postaus!

Sen lisäisin kyllä omalla kohdallani, että pieni vaatejemma on hyvä olla: vaikka kaunis matkalaukku, jossa on vaatteita, joita ei tee juuri silloin mieli käyttää, mutta joista on hyvä fiilis. Sitä on hyvä mennä penkomaan päivinä, kun tekee mieli jotain uutta! Olin ennen hullun kova karsimaan ja vaatteet minimissä, mutta jos on ihan liian vähän, olo tuntuu tylsältä, ei lainkaan innostuneelta! Plus vaikka maku olisi vakiintunut, silläkin on kausia. Vahvaa graafisuutta voikin seurata kaipuu kukkamekkoon kesän tultua, ja kun sen on jemmannut nätisti, se tuntuu ihan uudelta.

 

Pus!

Anna Vihervaarasta

Vaatejemma, täydellistä! Juu, liian karsittu ja tylsä vaatekaappi ei saa olla, eihän siitä mitään tulisi. Keksin heti pari vaatetta, jotka piilotan jemmaan.

Kiitos ideasta ihana! Pus!<3

T-100
(G)ROUND ZERO

Toivottavasti ei kovin tahditon kysymys, mutta minkä kokoinen sinun R/H -takkisi on? En pääse itse sovittamaan takkia, mutta olen katsellut sitä niiiiiiiiiin pitkään (ainakin kaksi viikkoa, haha!), että joutunen piakkoin nettikaupan kanssa tekemisiin. Lähinnä siis kiinnostaa kuinka hyvin koko vastaa totuttua. Ja itseäni olen lohduttanut kotimaisen tuotteen hinnan aiheuttaman päänsäryn tiimoilta sillä, että minulla ei ole vielä koskaan ollut kevättakkia ja olen jo 32-vuotias. ;)

Anna Vihervaarasta

Ei ole yhtään tahditon.:)

Takki on kokoa M. Mielestäni mitoitus on aika tiukka. Olen 172 cm ja käytän yleensä 36-38-kokoisia vaatteita. Tästäkin se S kyllä mahtuu päälle, mutta näytti omaan makuuni turhan kireältä.

Selvästi kevättakin aika.;)

Spf (Ei varmistettu)

Minäkin olen pohdiskellut viime kuukausina paljon vaatekaappiani, osin KonMarin innoittamana. Vaatekarsintaa tosin tuntuu hankaloittavan se, että tyylini vaihtelee mielialan mukaan. Haaveilen siitä, että minulla olisi selkeä ja seesteisen kokonaisuuden sisältävä vaatekaappi, jossa ei olisi mitään turhaa ja kaikki kävisi yhteen toistensa kanssa, mutta oikeasti en vain taida olla sellainen tyyppi. Niinpä minäkin olen hyödyntänyt tuota vaatejemma-ideaa, että voin sitten kaivella kivoja juttuja myöhemmin esiin, kun ne taas innostavat. Lisäksi olen huomannut, että en myöskään enää oikein sovi vanhaan tyyliini, mutta tapa katsella kaupoissa entisen tyylin mukaisia vaatteita on yllättävän syvälle juurtunut. Usein huomaan ihailevani jotakin vaatetta, mutta havahtuvani sitten siihen, etten enää kuitenkaan käyttäisi kyseisenkaltaista vaatetta. Oikeasti käytän nykyään eniten yksinkertaisia ja selkeitä vaatteita, mutta jostain syystä en oikein osaa ostaa sellaisia.

Anna Vihervaarasta

Ymmärrän hyvin, omakin tyylini vaihtelee vähän päivän mukaan. Tai oikeastaan se menee ehkä niin, että tyylini sisään mahtuu paljon niitä selkeitä ja yksinkertaisia vaatteita, mutta myös vähän näyttävämpiä ja värikkäitä vaatteita. 

Alan innostua tuosta vaatejemmasta koko ajan enemmän! :)

Kommentoi

Ladataan...