Aavekaupunki

Kun kääntää auton nokan kohti Helsingin Laajasalon länsirantaa ja näppäilee navigaattoriin osoitteeksi Päätie, löytää pian itsensä bussin numero 88 päätepysäkiltä, kauniin omakotialueen keskeltä. Jos jatkaa vielä vähän eteenpäin, saapuu alueen laidalle ja näkee oikealle kaartuvan hiekkatien. Tie on suljettu puomilla. Se vie vanhaan aarniometsään. 

Metsän siimeksessä vastaan tulee tumma lampi, jonka pinnasta puut katselevat kuvajaistaan. Lammesta kohoaa sammaloitunut tukki ja vastarannalla ikivanha puulaituri muistuttaa entisajoista. Kerran, kauan sitten täällä ui ja souteli herrasväkeä, Helsingin kermaa, puhuttiin ruotsia. Heidän jälkeensä tulivat porvarit, sitten työläiset. Kaupunki kasvoi ympärillä, maailma muuttui, kieli vaihtui. 

Lammen länsipuolella avautuu meri, sitä ei näe, sen vain aistii. Jyrkät rantakalliot erottavat sen mantereesta. Kallioiden ja lammen väliin jää huviloita, mansardikattoisia kaunottaria, joiden ikkunat on isketty sisään. Niiden sisäänkäyntejä koristavat lasinsirpaleet, seiniä toiseen, uudempaan aikaan kuuluvat piirrokset. Näissä huviloissa juotiin kerran shampanjaa, kuunneltiin jazzia, uskottiin valkoiseen Suomeen. Ehkä. Tai tanssittiin, käytiin piknikeillä rantakallioilla, uitiin sinisessä Itämeressä ennen kuin bikineistä oli kuultukaan.

Se oli aikaa, jolloin tänne saavuttiin veneellä, maaseudulle, kauas kaupungista. Vuosikymmenet kuluivat, tuli 1950-luku ja liikemies Aarne J. Aarnio. Tehtiin kaavaehdotus, joka hylättiin. Tilalle asteli epävarmuus, unohdus. Vuosien vieriessä huvilat autioituivat, rapistuivat, jäivät muistomerkiksi kauan sitten päättyneestä aikakaudesta.

Nyt täällä on surumielistä, taianomaista. Voi kuvitella aaveiden kulkevan, liitävän kirkkaina öinä lammen pinnalla, suojelevan huvilavanhuksia.

Nyt tänne voi tulla retkelle, pakata reppuun korvapuusteja ja chai-teetä, vetää jalkaan kumpparit ja istua lahonneen uimakopin lattialla styroksialustan päällä. Täällä, Kruunuvuoressa, aavekaupungissa. 

 

Kruunuvuoren vieressä sijaitsee Laajasalon vanha öljysatama, jonka paikalle rakennetaan uusi Kruunuvuorenrannan asuinalue. Se lohkaisee varmaan osan tästäkin paikasta.Vieraile täällä siis NYT.

PS Lisäsin blogin nyt vihdoin Blogilistalle. Jos haluat seurata minua sitä kautta, blogi löytyy täältä.

Share

Kommentit

Souliina (Ei varmistettu) http://souliina.blogspot.fi/

Upeat kuvaus ja kuvat jälleen kerran. Tuonne pitäisi itsekkin joskus suunnata, nimenomaan kuvausretkelle sen verran mielenkiintoiset ovat maisemat.
Ihanaa sunnuntaita sinulle Anna!

Anna Vihervaarasta

Kiitos!:) Se on ihan mahtava paikka, kannattaa käydä ja todellakin ottaa kamera ja eväät mukaan. Lämpimämmällä säällä olisi voinut istuskella myös rantakallioilla ja katsella merelle.

Suloista sunnuntaita Souliina!

NJ (Ei varmistettu) http://entajosalkaisit.blogspot.fi/

Voi olen monet kerrat miettinyt, että tuollakin pitäisi käydä. Hyvin olet saanut vangittua alueen tunnelman! Harmi, että se on päässyt tuohon kuntoon, olisi niin upea sijainti. Kivaa sunnuntaita!

Anna Vihervaarasta

Käy, se on hieno paikka! Huviloihin voi kurkistella sisällekin. Ihan kauhean kauan retkeä ei kannata lykätä, koska monet huviloista ovat jo luhistuneet tai luhistumassa.

Ja koko Laajasalo on aivan ihana, oli hauska nähdä Helsinkiä taas vähän eri kulmasta vaihteeksi.:)

Ihanaa sunnuntaita!

Anne - Elämäni sanoina (Ei varmistettu) http://elamanisanoina.blogspot.fi/

Hei hienoja kuvia ja upea tunnelma! :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos Anne! Tuolla kannattaa ehdottomasti käydä, koiratkin tykkäsivät.:) Tosin huviloiden pihoissa on kamalasti lasinsiruja, eli varovainen saa olla. 

Ihanaa viikonloppua!

Thilda (Ei varmistettu) http://thildan.blogspot.fi/

Voi kun sinä osaat valita näitä sykähdyttäviä aiheita kerta toisensa jälkeen! Ja nuo kuvat! Etenkin ne kolme ensimmäistä ovat aivan ihania, lemppareitani! Kerran Hgin kaupunginmuseon kaupassa törmäsin Kruunuvuori-kirjaan ja se oli pakko ostaa siltä seisomalta! Rakastan vanhoja taloja, tunne on aina ollut minussa. Ja autiotalot ovat kiehtovia. Maalailet kauniisti mennyttä aikaa niiden liepeillä. Mahdatko tykätä vanhoista Suomi-Filmeistä?

Anna Vihervaarasta

Ihanaa, kun sanot noin! Näistä kommenteistasi tulee niin hyvä mieli.:)

Minäkin rakastan vanhoja taloja, unelmissani asun sellaisessa vanhassa pitsihuvilassa, jossa on vähän huvikumpumainen meininki. Vanhoissa taloissa on ihan erilaista tunnelmaa kuin uusissa, niillä on tarina ja niiden seinät ovat nähneet paljon.

En ole kauheasti katsonut Suomi-filmejä, mutta 1920-30-luku kiehtoo paljon. Tykkään esimerkiksi Kjell Westön Missä kuljimme kerran kirjan ja leffan maailmasta, ja Great Gatsbyt sun muut Downton Abbeyt uppoavat minuun ihan täysillä.:) Pidän myös kovasti tuon ajan visuaalisuudesta ja muodista.

Ihanaa sunnuntain jatkoa, meillä juodaan kohta talven ekat glögit!

Thilda (Ei varmistettu) http://thildan.blogspot.fi/

:) Minun yksi unelmani on Ruissalon joku ihana huvila, ja juuri se huvikumpumainen meininki! Niin, vanhoissa taloissa on sielu. Se on se henki, jonka jotkut aistivat ja toiset eivät. :) Kerran rakastuin täyttä päätä erääseen taloon, laitan sulle linkin siihen postaukseen jossa siitä kerron edellisessä blogissani: http://kesakko-thilda.blogspot.fi/2011/09/voiko-taloon-rakastua.html

Hmm, hassua kyllä mutta minunkin lempiaikani on 30-luku! Tykkään kyllä monista muistakin ajoista mutta se on lähinnä sydäntä. Great Gatsby ja DA uppoavat minuunkin täysillä! Myös Titanic ja monet muut menneen ajan kertomukset. :)

Anna Vihervaarasta

Kyllä taloon voi rakastua.:) Ja taloissa on ehdottomasti eroja, toiset viehättävät, toiset eivät, toisilla on se henki, toiset ovat vielä liian nuoria ollakseen persoonallisia.

Menneessä maailmassa on jotain kiehtovaa, tuntuu, että elämä soljui silloin vähän hitaammin. Ja tykkään kovasti tuon ajan estetiikasta!

Aurinkoa päivään!

Saara Hannele

No huhhuh, mikä paikka! Oikein mahan pohjasta otti tää teksti ja kuvat. Varsinkin toi toka kuva on jotenki ihana, semmoinen vähän mystinen.

Anna Vihervaarasta

Musta koko paikka oli tosi mystinen, jännällä tavalla salaperäinen ja surumielinen. Haluaisin käydä siellä joskus sumuisella säällä tai myrsky-yönä, olisi varmaan karmivaa.:)

Kivaa sunnuntai-iltaa!

annam_
anna k.

Olipa kivasti kirjoitettu ja kuvitettu juttu! Noin aavemaiseen paikkaan tuskin yksin ainakaan uskaltaisin mennä :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos Anna! Mä oikeastaan haluaisin mennä sinne joskus, kun olisi oikein aavemaista. En tosin yksin, joku raja.;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei Vihervaaran Anna, tänne minä eksyin ja ajattelin tulla toistekin, oli niin mielenkiintoinen matka Kruunuvuoren aavekaupunkiin. Täällä seikkailee Tuulia Turusta, terveisiä!

Anna Vihervaarasta

Hei Turun Tuulia,

kiva kun eksyit tänne!:) Kruunuvuoressa kannattaa piipahtaa Helsinki-visiitillä, se on aika maaginen paikka.

Toivottavasti viihdyt täällä Vihervaarassa, ihanaa iltaa!

Aisha J
Aisha

Tosi ihania kuvia! Sinulla on taito välittää tunnelma niin kuvien kuin tekstinkin kautta. :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos Aisha! Ihanaa, jos tykkäät. Yritän kovasti opetella paremmaksi valokuvaajaksi, joten on suloista saada tällaisia kommentteja. <3

Kivaa iltaa!

Paperikaupan tyttö

Tuon on kyllä paras retkipaikka, minkä tiedän. Joka kerta on uusi seikkailu, kun huvilat muuttavat muotoaan niin nopeasti. Aivan ihania kuvia!

Anna Vihervaarasta

No niin on! Samalla kertaa metsä, meri ja ne huvilat. En ollut aiemmin käynyt Kruunuvuoressa, mutta aion mennä toistekin.:)

Kivaa iltaa sulle!

Cheri (Ei varmistettu) http://autuasolo.blogspot.fi/

Vaikuttavan aavemaista. Asumattomissa taloissa on jotakin kovin surumielistä, hylkäämistä ja unohdusta.

Anna Vihervaarasta

Niin on. Minusta hylätyt talot ovat myös tavallaan aika kauniita. Lapsena leikimme aina yhdessä autiotalossa, se vasta olikin jännä paikka.

Aurinkoa teille ja rapsutuksia Nerolle!

jotainsinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

Vau, mikä tunnelma tuolla syksyllä! Huh! Todellakin aavemaista ja kuvat ovat upeita! Itse kävin pari vuotta sitten toukokuussa ja silloin oli ihan eri meininki. Käytiin taloissa sisälläkin kuvailemassa. Haluaisin käydä vielä uudestaan.

Mukavaa viikkoa!

Anna Vihervaarasta

Juu, se on ihan mieletön paikka! Tykkään tuosta aavemaisuudesta, oli jännä fiilis.:)

Me ei käyty sisällä, koska oli koirat mukana ja ympäristö täynnä lasinsiruja. Lisäksi monet huviloista olivat jo sortuneet. Ne eivät ehkä ole pystyssä enää kauan.

Ihanaa viikkoa sulle!

Anna Vihervaarasta

Kiitos Mia!

Jännää, mitä tarkoitat vihreän sävyillä? Mitä ne merkitsevät? Minua kiehtovat kauheasti tällaiset asiat ja ihmisten aurat, tosin en tiedä niistä paljoakaan.:)

 

Anna Vihervaarasta

Kiitos Mia, ihana kuulla, mitä sinulle jutuistani välittyy.:) Tämä on mielestäni tosi mielenkiintoista, kiehtovaa!

Tunnelmallista iltaa ja nautitaan marraskuusta!

PS Vapaa sielu olisi ihana olla!:)

riik
3h+kasvimaa

Ihana postaus ja NIIN kauniit kuvat.

Mutta mä en vaan voi käsittää, miten tuollaisella sijainnilla olevat huvilat ovat päässeet purkukuntoon! Jossain pohjoisessa sen vielä ymmärtää, kun ihmiset ovat muuttaneet työpaikkojen perässä etelään. Nuo talot olisivat tänä päivänä superarvokkaita, jos vaan olisivat kunnossa...

Surulliseksikin noita kuvia katsellessa tulee, etenkin kun itse kunnostaa tällaista 20-luvun lopun taloa.

Anna Vihervaarasta

Niinpä, itsekin haluaisin asua joskus vanhassa talossa, kaikkein mieluiten tuollaisessa puisessa huvilassa.

Ihmeellistä piittaamattomuutta sekä kaupungilta että alueen omistajalta. Kruunuvuoren osti siis 1950-luvulla eräs liikemies, joka halusi rakentaa paikalle asuinalueen. Hänen suunnitelmaansa ei kuitenkaan hyväksytty ja alue julistettiin rakennuskieltoon. Huvilat päästettiin rapistumaan, koska niiden kohtalosta ei ollut varmuutta. Ja nyt ne ovat suurimmaksi osaksi mennyttä. Olisi hauska nähdä, millaisia ne olivat silloin, kun niitä vielä hoidettiin ja alueella oli elämää.:)

Kommentoi