Aikalisä

Ladataan...

Tehän tiedätte, että uskon intuitioon. Siihen, että kun kuuntelee omaa sisäistä viisauttaan, kaikki järjestyy parhain päin. Ehkä ei heti, mutta lopulta. Sillä intuitio tahtoo meille aina parasta. Polku sen parhaan luokse voi näyttää mutkaiselta, nousta välillä melkein pystysuoraksi tai tehdä u-käännöksen. Mutta se ei haittaa, sillä kun polku on oma, sen tietää johtavan sinne, minne pitääkin. Ja silloin on myös koko ajan jo perillä, koska silloin elää sitä elämää, jota tahtoo elää tai rakentaa sellaista. Siitä tunnistaa oman polkunsa.

Mutta entäs sitten, jos ei tiedä, mikä itselle on parasta? Jos on tilanteessa, jossa tunteet ja järki taistelevat niin kovaäänisesti, ettei niiden lisäksi kuule mitään muuta? Mistä silloin voi tietää?

Silloin ei ehkä voi. Silloin täytyy ehkä hengittää hetki. Ottaa aikalisä.

Kommenttiboksissa pohdittiin vähän aikaa sitten, mistä voi tietää, kannattaako suhteesta lähteä vai ei. Uskon, että sen kyllä tietää. Jos ei tiedä tai ei tahdo tietää, silloin ei ole valmis tekemään niin isoa päätöstä. Sillä ero on iso asia. Se on raastava asia. Sen kuuluu sattua. Ja jos on ollut pitkässä suhteessa, tunnemyllerryksen lisäksi joutuu kestämään ne kaikki käytännön asiat: jossain pitää asua, on hyvä olla sänky, jossa nukkua, astioitakin tarvitaan, entisestä kodista pitää päästä eroon, jne. Jotta sen kaiken jaksaisi, päätöksestä kannattaa olla varma. 

Sama logiikka pätee oikeastaan vähän kaikkeen. Jos ei tiedä, mitä tehdä, ei kannata tehdä mitään. Aikalisän paikka. Vastaus löytyy kyllä – sitten kun on valmis kuuntelemaan.

Sitä ennen voi kuitenkin tehdä jotain. Voi miettiä, mitä valinnoista seuraa. Tekeekö toinen niistä selkeästi onnettomaksi? Ja mitä menettää, jos valitsee vaihtoehdoista toisen? Koska aina kun valitsee, menettää jotain. Mikä valinnasta tekee niin vaikean? Ja kummassa suunnassa odottaa luultavasti enemmän onnea? 

Jos kyse on ihmisestä, miksi tahtoisi juuri hänet? Mitä sellaista hänessä on, jota kaipaa? Mitä hän antaa, mitä kukaan muu ei anna? 

Mutta ihan näin yksinkertaista tämä ei toki ole. Ihminen on kummallinen olento. Se, mikä tekee kenetkin onnelliseksi, on täysin tapauskohtaista. Kukaan muu ei voi tietää, mikä juuri sinulle on parasta. Ei, vaikka tarkoittaisi kuinka hyvää.

On yksi ihminen, joka joutuu kohtaamaan sen vaikean valinnan seuraukset ja elämään niiden kanssa. Sinä. Siksi kannattaa olla varma. Siksi kannattaa ottaa aikalisä, jos ei ole varma.

Puss.

Share

Kommentoi

Ladataan...