Aikuisuudesta

Ladataan...

Kaikki on aika hyvin. Ei ole paljon sanottavaa. On aurinkoa, tuulta, meren suolainen vesi aivan tuossa vieressä.

On kaksi kirjaa, jotka aloitin. Toinen kertoo lohikäärmeistä. Toinen maailmasta, jossa tämä nyt tuntemamme on entinen. Toinen jää kesken. Toista en malta lopettaa.

Jossain välissä, päivien, kuukausien, vuosien rymistellessä eteenpäin, kasvoin kai vahingossa aikuiseksi. Sellaiseksi, joka haluaa löytää tarinoista jotain erilaista. Jotain lohikäärmeitä enemmän. Jotain, jota ei ehkä itse osaisi kuvitella tai jotain, joka saa tuntemaan, ajattelemaan ja ymmärtämään lisää.

Se aikuinen jättää kirjat kesken, jos siltä tuntuu. Herää aamuisin hitaasti. Juo vähän kahvia, paahtaa leipää. Meikkaa rauhassa, koska se on kivaa ja valmistaa uuteen päivään. Riitti unen ja todellisuuden välissä. Siksi tarpeellinen. Siksi ihana.

Kävelee pitkin rantoja rauhassa, antaa tuulen sekoittaa pään ja hiukset. Saapuu töihin vähän myöhemmin. Ajattelee, että jos illat ovat kauniita ja aamut unisia, miksi muuttaa niitä.

Sillä on joskus kukkapanta päässä ja siniset kynnet. On kai vähän rento. Tai ainakin rennompi kuin ennen.

Se tietää, että aikuisuus ei ole vakavaa eikä tylsää. Aikuisuus on vastuunottamista itsestään ja elämästään. Ja vastuun kanssa kulkee vapaus. Kun on itse vastuussa ja vastuussa ennen kaikkea itselleen, on myös vapaa elämään, kuten tahtoo – tai ainakin vapaa yrittämään sitä.

Jossain välissä se aikuiseksi kasvanut tyyppi oppi päästämään irti. Antamaan asioiden mennä. Se päätti, ettei kaikkea tarvitse tehdä täydellisesti, ei edes hyvin. Hyväksyi, ettei ole lainkaan täydellinen eikä halua yrittää olla. Mutta on silti riittävä. Paras itsensä. Kukaan muu ei voi olla samanlainen.

Se aikuinen ymmärsi, ettei muita voi muuttaa, voi muuttaa vain itseään. Ettei takertuminen auta, se vain tukahduttaa. Kaikki. Kaiken. Maailmaa ei voi määrätä. Vain sen, miten siihen suhtautuu, voi päättää. Senkin voi päättää, että on sitä, mitä on. Voi päättää, miten tahtoisi elää ja tavoitella sitä sitten.

Nyt on matalalla roikkuvia pilviä, myrskytuulia ja taivasta vasten lentäviä lokkeja juuri ennen auringon katoamista iltaan. On omista eriäviä mielipiteitä, erilaisia tapoja elää ja suhtautua maailmaan, mutta mitä siitä. On paljon kauneutta ja elämä elettävänä. Vähän kiire. Ja hyvä niin.  

Toivottavasti teilläkin.

Pus.

Share

Kommentit

Mia K.

Ookko lukenut Kaija Juurikkalaa? :) Sieltä löytää enemmän ;)

mm Varjojen Taika, Askeleita, Äiti, Sielu ei nuku

Anna Vihervaarasta

Hmm, en. Kiitos vinkistä.:)

Pau
P.S C'est moi!

Piti vain tulla sanomaan, että pidän sun kirjoitustyylistä, ihanan hengittävää ja rauhallista! Jatka samaan malliin, täällä on yksi lukija lisää :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos Pau! Ihana kuulla, että tykkäät. <3

AKK (Ei varmistettu)

Onko toinen Emmi Itärannan Teemestarin kirja? Luin sen alkuvuodesta ja tykkäsin todella.

Anna Vihervaarasta

On! Se on ihan huippu! Tuhoaa mun yöunet tällä hetkellä.:)

Kommentoi

Ladataan...