Asioita, joita olen oppinut koirista ja koirilta

Nessi täytti maanantaina kahdeksan. Minulla on ollut oma koira niin kauan.

Koira, joka ihan pienenä, kahdeksanviikkoisena, ryömi piikkiöläisen aitan alta emonsa perässä ja huusi sylissäni ikäväänsä, kun ajoimme sieltä kotiin. Sitten se asettui olohuoneen lasipöydän alle, eikä hetkeen tykännyt kenestäkään. Pian se reipastui, järsi jalkalampun johdon poikki ja sai sähköiskun, nappasi sitten kiinni joulukuusen koristeesta, kiskaisi vähän ja kovempaa, kuusi tuli mukana.

1. Koira ei aina ymmärrä omaa parastaan. Pidä vaaralliset houkutukset poissa sen ulottuvilta.

Ostimme Nessille oman pedin. Se käytti kaksi yötä sen tuhoamiseen ja muutti sitten nukkumaan lattialle sängyn alle. 

2. Koira tarvitsee oman, turvallisen paikan. Mutta se voi olla sen mielestä jotain muuta kuin se designpeti, jonka sille hankit. Koira tietää, missä sen on hyvä.

Lähdimme tutustumaan ympäristöön. Pimeällä tiellä hihna luiskahti kädestä, ja pieni musta koira juoksi suoraan autotielle. En ehtinyt tehdä muuta kuin huutaa kauhusta. Se auto pysähtyi onneksi ajoissa, eikä pieni musta koira tajunnut, miten vähällä se oli.

3. Pidä kunnolla kiinni hihnasta. 

Lähellä kotiamme oli pelto täynnä koiria. Päästin Nessin vapaaksi, se juoksi tutustumaan niihin. Minä tutustuin niiden ihmisiin ja moniin, moniin heidän jälkeensä. Metrossa joku aina tulee silittämään ja alkaa jutella. Naapurit samoin. 

4. Koiran kanssa tutustuu muihin koirallisiin. Ja koirattomiin.

5. Kun koiralenkeillä pysähtyy juttelemaan niiden muiden koirallisten tai koirattomien kanssa, tulee asuinseudullaan tutuksi. Siitä tulee enemmän oma paikka, sinne tuntee kuuluvansa, koska tuntee niin monia ihmisiä sieltä.

Pienen Nessin mielestä hihna oli suunniteltu sen vetoleluksi, ihmisten lahkeet hampaiden teroitukseen, lapaset, jotta ne suussa voisi juosta karkuun. Riiviö. Vähän isomman Nessin mielestä kaikki kovaa ohi menevät asiat piti pysäyttää: hiihtäjät, pyöräilijät, juoksijat. Raivostuttava. Vielä vähän isomman Nessin mielestä agilitykenttä oli sen omaisuutta, muut olivat tunkeilijoita. Itse asiassa kaikki vieraat koirat olivat tunkeilijoita, joka paikassa. Hävettää. 

6. Koiran kanssa voi tulla ongelmia. Siihen voi mennä hermot. Se ei välttämättä tottele. 

Juusto. Nessin ikävuodet 1-2,5 kävelin ulkona aina taskut täynnä juustoa. Kun vastaan tuli pyörä, hiihtäjä, juoksija, koira, ”Ohi”, hihna ihan lyhyelle ja juustoa kehiin, jos ohitus sujui hyvin. Usein se ei sujunut. Puolentoista vuoden kuluttua olimme voiton puolella. 

7. Koiran kouluttaminen ei ole aina helppoa eikä nopeaa. Sen kanssa on oltava kärsivällinen, siihen on uskottava eikä sen kanssa saa koskaan luovuttaa. Se ei ehkä tottele, muttta sinä otit sen ja sen elämä on vastuullasi. Ja jonain päivänä se sitten totteleekin ja rakastat sitä ihan kamalasti, kun se on niin fiksu ja kiltti. (Tietenkin rakastit sitä myös riiviönä, silloin kun et ollut raivoissasi sille.)

Skeiteistä emme selviä vieläkään kunnialla. Kävellessämme pyörätien reunaa Nessi kääntyy aina välillä katsomaan taakseen kysyvästi: ”Annatko namia, vai teenkö jekun?” Sanon: ”Kaikista ei saa” ja jatkamme matkaa. Mutta jostain aina saa, Nessi tietää sen ja käyttäytyy.

8. Tajusin aika aikaisessa vaiheessa, että minulla ei ole luontaista auktoriteettia, enkä ole johdonmukainen. Molemmat huonoja huomioita, mitä tulee koiran kouluttamiseen. Siksi hylkäsin nopeasti myös koulutustavan, jossa korostetaan johtajuutta. 

Valitsin sen sijaan lahjonnan. Jos välttää kepposia, saa karkkia. Nessi on nykyisin hallinnassani 95 prosenttia ajasta. Tähän tulokseen olen päässyt johdonmukaisesti lahjomalla. 

 

 

Kun Nessi oli parivuotias, meille saapui Nana. Nessi tökki sitä kuonollaan, jääkö tuo pentu tänne, en taida tykätä. Sitten Nana parkkeerasi sen kylkeen kiinni. Nukahti siihen. Ja Nessi antoi sen nukkua.

9. Koira on laumaeläin. Se ei viihdy yksin. Se tarvitsee seuraa, koiria tai ihmisiä.

Ennen Nanaa kävimme välillä lenkillä erään collien kanssa. Ihmettelin sen omistajalle, miten se voi juosta vapaana pyörätiellä. Onpa hyvin koulutettu koira, Nessiä ei ikinä voisi päästää tässä vapaaksi, se lähtisi kilpasille pyörien kanssa. Omistaja sanoi: ”Se vain on tuollainen, ei se minnekään mene.” En uskonut. Sitten Nana saapui. Se on kävellyt kuusi vuotta puolen metrin päässä jalastani. Jollen pelkäisi sen juoksevan vahingossa auton alle, se voisi olla vapaana missä vain. 

10. Toiset koirat tottelevat luonnostaan, toiset eivät. Ne ovat eläimiä ja toimivat joissain tilanteissa pitkälti vaistojensa mukaan. Se on aika helpottava ajatus. Kaikki ei olekaan syytäsi. Olen kouluttanut Nessiä varmaan satoja tunteja enemmän kuin Nanaa, ja Nana tottelee paremmin. Se tekee mitä vain namista. Nessiä ei nami voisi vähempää kiinnostaa, jos näkyvillä on jotain kiinnostavampaa.

Nessi ja Nana ovat paimenkoiria. Se tekee niistä teräviä, ne reagoivat nopeasti. Ne ovat ystävällisiä, mutta eivät lauhkeita labradoreja. Niitä voi joissain paikoissa pitää vapaana, koska ne eivät karkaa. Ne on jalostettu paimentamaan, ei esimerkiksi ajamaan eläimiä takaa pitkiä matkoja. Nanalla ei juuri ole vaistoja jäljellä, mutta Nessi selän, hännän ja korvien asennosta tietää, mitä se aikoo seuraavaksi. Jos se alkaa painua matalaksi vaanien, tiedän, että sillä on pahat mielessä. 

11. Tunne koirasi ja opettele lukemaan sitä.

Nanalla on yksi viiraus: se haukkuu. Muuten se on maailman helpoin otus. Se on aina hyvällä tuulella, sitä saa halia, eikä se kauheasti vaadi mitään. 

Nessillä on luonnetta. Se on hyvin älykäs ja voimakastahtoinen ja joskus se murjottaa. Ulkona sitä pitää valvoa koko ajan, sisällä se on lempeä ja hellyydenkipeä. Ehkä vähän kuin minä monessa suhteessa.

12. Koirat ovat persoonia. 

Aamuruoka, aamulenkki, iltaruoka, iltalenkki, myöhäislenkki. Niillä on nälkä ja jano ja niiden pitää päästä ulos. Joudun ulos niiden mukana. Noin kahdeksi tunniksi jokaikinen päivä.

13. Koirat sitovat ja tarvitsevat. Ne vievät aikaa, ja spontaanille elämälle saa sanoa hyvästi. Niistä on vastuussa. Myös väsyneenä, kipeänä, huonolla säällä ja silloin, kun töiden jälkeen olisi kivat afterworkit tai viikonloppuna extempore Berliinin-reissu. 

Olen opettanut koirat kulkemaan julkisilla, vienyt niitä kahviloihin, viettänyt niiden kanssa yön laavussa, kierrättänyt ne Ahvenanmaan ympäri purjeveneessä.

14. Koirat voi ottaa aika moneen mukaan, jos vain viitsii ja kouluttaa ne kunnolla. 

Kun on koira, kotona on aina joku. 

15. Koirien kanssa ei ole koskaan yksinäinen.

On raikas syysaamu, aurinko leikittelee keltaisissa vaahteranlehdissä, meri kimmeltää vieressä. Vastaan tulee koira. Se ei tykkää meistä, rähjää. ”Mennään ohi”, kuiskaan Nessille, Nana seuraa kuiskaamattakin, kuten aina. Ne kävelevät ohi mallikkaasti, saavat namia, totta kai. 

On ilta, olen vähän surullinen, on jokin huoli. Nessi kiipeää varovasti sohvalle, vaikkei saisi. Painaa päänsä syliin. On siinä. Se tietää, milloin surettaa oikeasti, ymmärtää ja lohduttaa.

16. Koirat oppivat ja ymmärtävät. Ne kasvavat ja alkavat totella. Lohduttavat, pitävät huolta, rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet ja antavat kaikkensa. Niin sinunkin kuuluu: oppia niistä ja niiltä, ymmärtää ja antaa niiden olla koiria, kasvaa niiden mukana ja kouluttaa niitä. Lohduttaa huonoina päivinä, pitää huolta, rakastaa niitä sellaisina kuin ne ovat kaikkine viirauksineen, kantaa vastuusi ja tehdä parhaasi.

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Kommentit

TPan (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus! Koirat ❤️

Anna Vihervaarasta

Koirat on parhaita. <3

Kepaliini (Ei varmistettu)

&lt;3 Täällä päässä asuu 12v shibapappa, jonka kanssa onkin sitten kamppailtu yläasteikäisestä saakka että kuka määrää. Vaihtelevasti molemmat olleet pomoja :D Nappasin mukaani, kun muutin kotonta ja olen kyllä ominut nyt ihan omakseni eikä tarvitse enää taistella johtajuudestakaan. Vanha ja leppoisa, niin rakas.

Anna Vihervaarasta

Ystävälläni on shiba, joten voin kuvitella, miten vahva tahto sillä on.  <3

Rapsutuksia papalle!

Nettanen
Destination: Happiness

Olipa ihana teksti! Ja lohdullinen. Meidän Frida täyttää pian 2 ja välillä tuntuu, että se on aivan toivoton. Tuntuu, ettei se ole oppinut mitään tai että se on tahallaan unohtanut. Mutta ei auta kuin olla kärsivällinen. Opetella samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Palkita, kehua ja kannustaa. Onneksi iän myötä koirat myös vähän "pehmenevät", tämä meidän on kai vähän murrosikäinen vielä. Mutta ihanaa lukea, että teilläkin on ollut vähän hankalaa ja että nyt menee paremmin. Se antaa toivoa. Ja kaikessa hankaluudessaankin ne ovat silti aina niin rakkaita ja ihania. <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos! Se on toivoton vain vähän aikaa, niin Nessikin oli. <3 Ja niitä murrosikäkausia voi muuten tulla myös myöhemmin. Meillä Nessi aina reipastuu syksyllä. Ja sillä tarkoitan, että sillä on kauheasti energiaa, ja se jaksaa purkaa sitä kaikenlaisiin asioihin...kesällä on helpompaa, koska kumpikaan koirista ei oikein välitä lämpimästä säästä. Se pahin riiviövaihe kyllä menee ohi, pitää vain olla kärsivällinen. 

Ihanaa viikonloppua ja rapsutuksia Fridalle! <3 

MarikaJohannaP
Hey girl

Tää on niin ihana kirjoitus, mulla tuli vedet silmiin. Tuntuu niin tutulta, kaikki tästä :) <3. En vaihtaisi sekuntiakaan koirieni kanssa vietetystä ajasta pois.

Mmira (Ei varmistettu)

Tämä oli ihana kirjoitus ja myöskin lohdullinen. Virheitä sattuu ja kaikki ei ehkä mene aina ihan putkeen, mutta kunhan ei luovuta, niin ihan hyvä siitä tulee. Me haetaan parin viikon päästä ensimmäinen oma pentu kotiin, ja kokemusta koiran koulutuksesta on tällä hetkellä pyöreät nolla. Koirankoulutuskirjat saa pään vaan pahemmin pyörälle... Kasvattaja on onneksi antanut hyvät neuvot: käytä maalaisjärkeä ja opi sanomaan "ei". Oma neuvoni itselleni on "usko itseesi", pätee toki elämässä muutenkin, mutta on varmasti sovellettavissa myös koiran koulutukseen. Mukavaa päivää!

Anna Vihervaarasta

Kiitos! Meilläkin on ollut valtavasti apua kasvattajista ja muista kokeneista koirankouluttajista. Mielestäni oma neuvosi on kyllä ihan paras. Koirat ovat fiksuja otuksia ja oppivat kyllä, kunhan jaksaa olla kärsivällinen ja rakastaa niitä kaikista viirauksista huolimatta. <3

Ihanaa viikonloppua ja onnea pennusta!

Emma Wilde (Ei varmistettu) http://thewildethings.com

Vilma lähettää Nessille ja Nanalle hännänheilutuksia!

Vilma on ollut minulla 10 vuotta, ja vaikka hän on aika itsepäinen terrieriluonne, luemme toisiamme hyvin. Vilma tuli elämääni ollessani ylä-asteikäinen ja on ollut tukena kaikkien myrskyjen ajan :) Olen uskomattoman kiitollinen tuosta karvapallosta - vielä kun se oppisi olemaan syömättä joka ikistä pureskeltua purkkaa jonka löytää lenkkipolun varrelta...

Anna Vihervaarasta

Rapsutuksia Vilmalle! <3 Ja meilläkin imuroidaan maasta kaikkea täysin luvatta. :S 

Kommentoi