Being normal – or rather not

Ladataan...

 

”My darling girl, when are you going to realize that being ”normal” isn't necessarily a virtue? It sometimes rather denotes a lack of courage.”

Tai kuten Meryl Streep sen sanoi:

”What makes you different or weird – that's your strength.”

Yritin pitkään elää sillä tavalla, mitä ihmiset ympärilläni pitivät viisaana. Melko heikoin tuloksin, kuten on varmasti käynyt ilmi. Yritin survoa itseäni erilaisiin muotteihin ja tavoitella yleisesti hyväksyttyjä asioita. Ja sainkin ne kaikki: vakityön, pitkän suhteen, rivitalon, katumaasturin (joo, tiedän...), pari koiraa ja pian varmaan olisin saanut lapsiakin. 

No sitten kuitenkin päätin elää toisin. Sain nimittäin myös sen ortoreksian, ahdistuksen ja pahan tyhjyyden tunteen. Kaikki oli hyvin, mutta mikään ei tuntunut miltään. Lopulta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ymmärtää, mitä todella haluan. 

Te tiedätte senkin, mitä sitten tapahtui. Vaihdoin työpaikkaa ja alaa, sillä en vain ollut hyvä enkä varsinkaan onnellinen lentoemäntä. Se oli kaikkea muuta kuin helppoa. Monena epätoivoisena hetkenä yritin puhua järkeä päähäni: enkö todellakaan voisi olla tyytyväinen lentoemäntänä? En voinut.

Ja lopulta sain ensimmäisen toimittajan työni. Sen, josta maksettiin tonni vähemmän kuin lentämisestä.

Se työ kai muutti elämäni. Kun onnistuu jossain vaikeassa ja kestää monia, monia, monia epäonnistumisia sitä tavoitellessaan, löytää sisältään vahvuutta. Tajusin, että voin todella elää toisin kuin olen elänyt. 

No sitten perustin blogin, erosin, vaihdoin omistusrivarin vuokrakaksioon, aloin koirien yksinhuoltajaksi, hankin katumaasturin tilalle pyörän, särjin sydämeni ainakin kerran ja tutustuin siinä matkalla vaikka kehen.  

Ja nyt olen tässä. 

Ja nyt kaikki on hyvin.

Tyhjyys on poissa suunnilleen 363 päivää vuodesta. Se on mielestäni aika hyvä saavutus. 

Salaisuus oli etsiä minut sieltä muiden silmissä täydellisen elämän kulisseista ja tajuta, että olin siinä elämässä outolintu. Tajusin, etten tahdo elää vaaleassa maalaisromanttisessa rivarissa ja käydä töissä virkapuvussa jokainen suortuva paikoillaan. Tahdoin boheemiin värikkääseen paikkaan, tukka sekaisin ja sydän elämästä soikeana. Minut toi tähän se, että seurasin outouttani: haluani kirjoittaa, kertoa tarinoita ja etsiä syvää yhteyttä ihmisiin ja tähän maailmaan.

Sillä tiellä olen edelleen. Etsimässä. 

Ja tänään elämä on keskeneräistä. Ja jännää. Ja outoa. Ja ihanaa.

 

Ensimmäinen lainaus Aunt Frances, Practical Magic (eli Pinterestistä)

 

Silloin, kun rysäytin elämäni:

Mistä tässä kaikessa on kyse?

Day 1

Parhaista ihmisistä, yksinäisyydestä ja puutarhajuhlista

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Kommentit

Mia K.

Tunnistan ihan kaiken tuosta tekstistäsi! Miten huonosti voinkaan, kun yritin olla "normisti" ja sopia näihin "rakennettuihin valmiisiin rakenteisiin"! Voin todella huonosti. Oli kyllä todella lähellä,  etten enää edes olisi nyt tässä :)) Olen itse aina hyväksynyt toiset, sellaisenaan kuin he ovat. Ehkäpä odotin, (turhaan) että automaattisesti myös minut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen. No ei. Koska, pitikin oppia että antaa luvan itselleen olla ensin, ja hyväksyä se. Sitten vasta asiat muuttuivat! 

Vaikka olen ns aina kirjoitellut, ja rakastan sitä, en todellisuudessa osaa sitä!! Ja, se on ihan fine! Tärkeintä oli itse ymmärtää, ettei mun tarvii ollakaan mikään aleksiskivi etc ;))). Kun taas tiedän, että osaan puhua! Se on se mun juttu ♡ 

Ihmisistä jaksan ihmetellä heitä kaikkia, koska liian monet eivät näe, kuinka ihmeellisiä he ovatkaan! Liian moni uskoo vielä liikaa muiden mielipiteitä. Mutta, hyvä pointti on se, että nyt myös heräillään niihin omiin unelmoituihin haaveisiin, ja aletaan yrittämään, mitä ikinä se onkaan ☆

Ihana teksti! Kiitos!

Anna Vihervaarasta

Niin viisasti kirjoitettu, Mia. <3

Ja tässä maailmassa kannattaa mun mielestä tehdä just sitä, mistä tykkää ja mikä saa sydämen lyömään nopeammin. Ei sillä ole väliä, mitä muut siitä ajattelevat. Pääasia on, mitä itse ajattelee. Tai näin mä uskon.

Millie's
LAISKA SUNNUNTAI

Ihana teksti, jälleen kerran. :) 

Anna Vihervaarasta

Kiitos Millie! <3

ElizabethRinne

Sulla on harvinainen taito kirjoittaa niin koskettavasti kaikesta. 
Niin, että lukija on ihan lumoissa tekstiisi.

Upea ja tärkeä teksti jälleen kerran.

Kiitos, kun olet <3

 

http://www.fashionpoetry.eu

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana Elizabeth. <3 Tämä blogi ei olisi mitään ilman teitä lukijoita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten rohkaiseva teksti! Ihana, kuinka rehellisesti kirjoitat. Kiitos muistutuksesta elää oman näköistä elämää! :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos. <3 Yritän muistutella tätä tasaisin väliajoin itsellenikin, se nimittäin unohtuu helposti.

Ollaan rohkeita ja eletään unelmat todeksi!

ChristinaChaneleon
Chaneleon

Ihana teksti! Olen niin paljon pohtinut viime aikoina näitä valintoja ja sitä, mitä niistä teen vain muita miellyttääkseni ja mitä itsestäni lähtöisin. 

Etsin vielä paikkaani, mutta toivon, että uskallan ottaa tarvittavat askeleet oikeaan suuntaan. :)

Anna Vihervaarasta

Varmasti uskallat. <3 Mulle vaikeinta oli ymmärtää, mitä oikein haluan. Kun lopulta tajusin sen, on ollut helpompi kulkea siihen omaan suuntaan. Eikä kerralla tarvitse ottaa isoja askeleita. Riittää, kun ottaa ensin yhden, sitten toisen. Ja pian onkin jo pitkällä omalla tiellään.

Itsekin olen tuon läpikäynyt, ja vielä muutama jyrkkä mäki olisi kiivettävänä ainakin uran suhteen. Kun on niin pitkään koittanut kieltää itseään, on aika raskasta seurata pullanmurusia takaisin minuutensa luo. Muiden silmiin vaikutti varmasti kahjolta karata ulkomaille, jättää se ihan kiva tyyppi sekä uusi kaunis koti. Lopulta kävellä valtava ympyrä ja palata täysin samaan kaupunkiin. Mutta mikään ei ole samalla tavalla. Ihan kiva on vaihtunut Oikeaan.

Ennen tunsin onnea, kun onnistuin. Nyt tunnen onnea, koska olen onnellinen.

Anna Vihervaarasta

Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tärkeintä on, että kulkee sitä omaa tietään. Uskon, että silloin asiat vähitellen loksahtelevat paikoilleen. Ja silloin on helppo olla onnellinen. <3

Enfant Terrible

<3 

celine
journey

<33333333 Ihana teksti, Anna! Vaikutat niin ihastuttavalta ja viisaalta. 

Anna Vihervaarasta

Kiitos Celine. <3 Haha, joku sanoi, että viisas on se, joka on tehnyt kaikki mahdolliset mogat. :D Sillä tiellä edelleen...

evepaa
Messy mind

Ymmärrän hyvin. Oma tieni tähän pisteeseen on ollut vaikea. On pitänyt osata myöntää itselle olevansa jotakin muuta kuin muut - ja itsekin - ovat odottaneet. Tie on vielä kesken, mutta alku on erittäin hyvä.

Miten sait ensimmäisen toimittajan työsi?

Anna Vihervaarasta

Ihanaa, että olet omalla tielläsi!<3

Sain ensimmäisen toimittajan työni niin, että ensin opiskelin journalismia lentoemännän työn ohessa, sitten kirjoitin ensin ilmaiseksi ja myöhemmin palkkiota vastaan freelancerina edelleen täyspäiväisen lentoemännän työn ohessa. Sitä kesti about kaksi vuotta, ja hain samalla koko ajan toimittajan töitä. Teki monta kertaa mieli luovuttaa, mutta en luovuttanut. Sitten eräässä lehdessä, johon olin kirjoittanut, aukesi osa-aikainen toimittajan paikka. Hain sitä. En saanut. Työhön palkattu toimittaja kuitenkin lähti pestistä koeajalla. Silloin minulle soitettiin ja kysyttiin, olenko vielä kiinnostunut. Olin. Irtisanouduin Finskiltä ja aloitin työt siinä lehdessä. 

Eli sain ensimmäisen työni niin, että tein tosi paljon töitä, en suostunut luovuttamaan ja otin aika ison taloudellisen riskin vaihtamalla vakityöni osa-aikaiseen toimittajuuteen.

 

laurat0n (Ei varmistettu) https://asmalladventure.eu/

Luen tätä ja kyyneleet valuu silmistä. Olen helpottunut, joku muukin on uskaltanut valinnut sen oman tiensä. Niin pitkään mietin sitä, miksi minun tieni on ollut niin erilainen kuin muiden. Miksi minulla ei ole sitä taloa, miestä, lasta, koiraa, vakiduunia ja kaikkea sitä, mitä niin monella ympärilläni tuntuu olevan. Sitten eräänä päivänä heräsin siihen, että se ei ole minua varten ja sepä vasta onkin okei. Maailmassa on niin paljon muuta, josta minä tulen onnelliseksi. Ollaan me, ollaan onnellisia!

Anna Vihervaarasta

No sepä vasta todella onkin okei! <3 Maailmassa kannattaa tavoitella just sitä, mistä itse tulee onnelliseksi. Sitähän ei kukaan muu voi tietää eikä määrittää. Eikä toinen tapa elää ole toista huonompi, kunhan vain elää täysillä sitä omaa versiotaan ja on onnellinen. 

Ollaan me, ollaan onnellisia. Ihanasti sanottu!

Anna Vihervaarasta

Minullakin, vielä vähän yli vuosi sitten, oli pitkä parisuhde, juuri ostettu rivarin pätkä, ihan kiva duuni, kaksi koiraa ja juurikin se katumaasturi :D.

Apua!:D Kuinka samanlainen voi kahden ihmisen tarina olla - ja mitä se meistä kertookaan. Nyt kun sen sanoit, niin on todella vähän outoa, että suuri osa ihmisistä elää samalla kaavalla. Meitä on kuitenkin niin moneksi ja olemme lopulta niin erilaisia, uniikkeja jokainen.

Ihanaa, että olet päätynyt onnelliseen paikkaan. Tosin en tiedä minne muualle voisi päätyä, jos kuuntelee sydäntään. Silloin lopulta kaikki on kuitenkin hyvin, oli se miten oli. 

Kiitos kun kommentoit ja tsemppiä alanvaihtoon!

sailatuulia (Ei varmistettu) https://kohtisuora.wordpress.com/

Ihana kirjoitus Anna! Olen itse kahlannut ihan samoissa pohdinnoissa. Vuosi sitten minulla oli vakityö, pitkä parisuhde, omistusasunto ja kaikki siten kuin asioiden yleensä "pitäisi" olla. Mutta ei se tuntunut oikealta. Tunsin koko ajan eläväni jonkun muun elämää.

Nyt minulla ei ole pitkää parisuhdetta tai yhteistä asuntoa. Sinkkuboksissani olen tuntenut itseni kokonaisemmaksi kuin vuosiin. Työpaikka ei ole vaihtunut vielä, mutta senkin vaihtaminen kuplii takaraivossa.

Rohkaisevaa lukea, että muillakin on ollut samankaltaisia kokemuksia tai pohdintoja :)

Anna Vihervaarasta

Tiedän niin sen, kun tuntee elävänsä jonkun toisen elämää. Been there, done that. 

Mäkin olen täällä kaksiossa kokonaisempi kuin ikinä siinä rivarissa. Ei se ole seinistä kiinni, vaikka joskus varmaan kuvittelin, että olisi.:D

Ihanaa kevättä ja kiitos, kun kommentoit!<3

miiajohanna
miiajohanna

Rakas Anna. Kuulostaa niin tutulta. Meilläkin oli kaksio Lauttasaaressa. Oltiin kihloissa. Olin paljon töissä, unelmieni työssä. Kunnes mieli murtui. Nyt asun yksin. Olen työkokeilussa. Eronnut. Jo kahdesti. Yritän rakentaa elämääni ja mielenterveyttäni uudestaan. Olet inspiroiva. Uskon kaiken tapahtuvan syystä, mieli ei myöskään murru syyttä. Kuormaa, lastia on kertynyt liian pitkältä ajalta. Tässä suunnistetaan itsekin kohti tasapainoisempaa, onnellisempaa ja täydempää elämää. Rakastavia ajatuksia, ❤

Anna Vihervaarasta

Miia. <3 Mäkin uskon, että kaikella on jokin tarkoitus. Ja lopulta asioilla on tapana järjestyä. Lisäksi ajattelen nykyisin, ettei elämän kuulu olla suoraviivainen matka pisteestä a pisteeseen b. Enemmänkin se on kokoelma hetkiä, kohtaamisia, ihmisiä, valintoja, rakkauksia, seikkailuja...ja jossain niiden keskellä, niitä eläessään, oppii vähitellen löytämään itsensä. Ja ehkä tarkoituksensa täällä. 

Voimaa ihana. <3

miiajohanna
miiajohanna

ISO kiitos! Mieli ei romahtele turhaan. <3

mirvaannamarian.indiedays.com (Ei varmistettu) http://mirvaannamarian.indiedays.com

I-ha-na kirjoitus &lt;3 Ihmisten pitäis tehdä enemmän tätä, meitä on ohjattu liikaa siihen omistusasunto, lapset, koira ja maasturi -muottiin, jossa siivotaan torstaisin ja tehdään kävelylenkkejä sunnuntaisin.

Onhan se monien haave ja varmasti toisille ihanteellinen tilanne, mut mullekaan se ei sopinut.

Anna Vihervaarasta

Todellakin. <3 Tärkeintä on tehdä niin, kuin itsestä tuntuu oikealta. Elää itselleen hyvää elämää. 

Kommentoi

Ladataan...