Elämäni sohvat ja yhden muodonmuutos siksi oikeaksi

Ladataan...

En ole ikinä omistanut sohvaa, josta olisin oikeasti pitänyt. Kaikki ne ovat olleet jotenkin vääränlaisia.

Ensimmäinen melkein minun sohvani oli eksäni ostama, moderni jättiläismäinen violetti samettisohva. Näin jälkikäteen ajatellen se oli varmaan aika mainio, mutta siihen aikaan halusin valkoisen nahkasohvan. 

Sellainen meille sitten tuli. Hirveän kallis designsohva sekin. Vähän sohvan jälkeen meille tuli myös koira – jota emme hennonneet ajaa sohvalta. Valkoinen nahkasohva ja koiran kynnet, tarvitseeko jatkaa? Ja jotenkin se sohva oli muutenkin kalsea. 

Valkoisen nahkasohvan jälkeen ihastuin maalaisromantiikkaan ja merelliseen Gant-tyyliin. Seuraava sohvamme oli tummansininen farkkuhenkinen divaanisohva. Sekin maksoi maltaita. Stailasin sen raidallisilla ja tähtikuvioisilla tyynyillä ja tykkäsin siitä noin kolme sekuntia. Sitten sininen alkoi ärsyttää ja piilotin sen vaaleanharmaiden pellavaverhojen alle. 

Kun muutin tänne, muuttokuormassani ei ollut sohvaa. Elämäni on myllerryksessä, eikä kodin rakentaminen kauheasti kiinnostanut. Ajoin isäni ja veljeni kanssa Ikeaan, ja palasimme sieltä harmaan Karlstad-sohvan kanssa. Se oli ihan kiva. En rakastanut sitä lainkaan.

 

Ennen. Kangas on epätasaisen värinen ja pinttynyt paikoin ruskeaksi, koska olen päästänyt koirat sohvalle. 

 

Olen haaveillut chesterfield-sohvasta ja howard-sohvasta. Myös sellaisesta sirosta rokokoo-henkisestä samettisohvasta, vaikka tiedän, että se olisi epämukava. Karlstad on aina tuntunut liian modernilta, liian skandinaaviselta, liian tylsältä, liian kylmältä.

Toisaalta se on aina ollut aika hyvä sohva. Mukava ja helppo ja muotokieleltään ajaton. Tuntui tyhmältä hankkiutua siitä eroon vain, koska se oli vähän väärän henkinen. 

Jossain vaiheessa sain ajatuksen. Auttaisiko uusi kangas? Ruotsalainen Bemz tekee uusia päällisiä Ikean sohviin, voisinko kokeilla sellaista. Ei tarvitsisi luopua hyvästä sohvasta ja saattaisin saada siitä mieleiseni. Onnistuisikohan tuo?

Kankaan valinta oli vähän kuin Tinder-deittailua: joistain tiesin jo netissä: not in a million years, toisista tuumasin nähtyämme livenä: ei jatkoon, muutamassa oli ehkä sitä jotain. Kysyin neuvoa kavereiltani ja eräänä iltana tein päätöksen. Minulle tulisi tummansiniharmaa samettisohva. 

Kolmen päivän päästä muistin, etten tykkää sinisestä.

Hädissäni meilasin perään: voisinko vaihtaa siniharmaan vaaleanharmaaksi? Voin. 

Kolme viikkoa myöhemmin Matkahuoltoon saapui paketti: uusi päällinen Bemziltä, Designers Guildin Zaragoza Vintage Velvet Zinc -kankaalla. 

En tiedä, mitä olin ajatellut. En mitään, luultavasti. Se on ongelmani välillä, toimin nopeasti, enkä mieti loppuun asti. 

Niin, kangas oli ihana. Mutta miten hitossa siitä tulee osa sohvaa? Tein sen, mihin alennun vain äärimmäisessä hädässä: katsoin ohjevideon. Jaahas. Sohva pitää PURKAA. Sohvan mukana tuli kai aikoinaan työkalukin. Mutta kuka sellaisia säilyttää?

Onneksi on naapureita. Sain jakoavaimen, käytin illan muttereiden aukaisemiseen ja revin kädet verillä vanhat päälliset pois ja uudet tilalle. En edes liioittele, käteni olivat naarmuilla seuraavana päivänä.

Ja nyt. Nyt meillä on SAMETTISOHVA. Siitä tuli paljon parempi kuin koskaan olisin uskonut. Se on vähän boheemi. Vähän ranskalainen ehkä. Ei lainkaan skandinaavinen. Pehmeä. Ylellinen. 

 

Jälkeen. Koirilta kielletty.

 

Ensimmäinen sohvani, josta pidän, jota rakastan.

Se vaati kymmenen vuotta ja aika monta väärää valintaa, mutta lopulta löysin sen oikean (tai tein sen oikean, paremminkin). Se on siis mahdollista, sen oikean saavuttaminen. Just saying. 

 

 

Lisää sisustusta:

Koti, kevät ja korppi

Makuuhuoneen päivitys

Kaikinpuolin hyvä matto

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Kommentit

raijairina

Ihana sohva! Voin vaan kuvitella, miten mukava tuohon pehmeälle sametille on käpertyä. <3 Ihanat tyynyt myös! :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos! Se onkin superpehmeä.<3

Havfruen (Ei varmistettu)

Rennon elegantti sohva!

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Onnea!

Mä olen oikeasti etsinyt koko elämäni täydellistä sohvaa. Nuorempana läysin ihanan samettisen retrolöhösohvan kirpparilta, mutta lopulta sen jouset hajosi ja koirat kuluttivat kankaan pinnat. Seitsemän vuotta kestäneen suhteeni aikana etsimme kokoajan täydellistä (hyvän näköinen ja hyvä olemiseen rennosti). Meillä oli vaihtelevia sohvia, joita saimme käytettyinä, mutta niissä oli aina jotakin vikaa. Vime kesänä löysimme hyvännäköisen ja tuntuisen Anttilan konkurssimyynnistä: Hakolan suomalaisen sohvan. Seuraavana päivän teimme eropäätöksen. Nyt tämä jo vähän jaksaa naurattaa. En edes itse istu sohvalla, koska keinutuoli on paras kipeälle selälleni. Olen myös joutunut peittämään sen tyynyillä ja kankailla kauttaaltaan, koska kissani haluaa raapia sen. Nyt tavoitteena on suojata sitä mahdollisesti vielä seitsemänkin vuotta ja toivoa, että silloin selkäkin olisi parempi, niin pääsisin siitä itsekin hyötymään.

Anna Vihervaarasta

Joo, ei ole helppoa täydellisen sohvan etsiminen.:D

Hakolat ovat ihania!<3 Mäkin peitän sohvan viltillä, kun en ole kotona. Luulen, että koirat käyvät nukkumassa sillä luvatta.

Tsemppiä selälle!

Kommentoi

Ladataan...