Epävarmuudesta ja vetovoimasta

Ladataan...

Olen miettinyt epävarmuutta, sitä, mitä se meissä aiheuttaa ja sitä, miten siihen voisi suhtautua. 

Ajattelen, että epävarmuus on läheistä sukua epätietoisuudelle ja epäonnistumisen pelolle, ennakoimattomalle tulevaisuudelle. Sille, ettemme tiedä, mikä meitä odottaa, emme saa vastausta johonkin kysymykseen, emme tiedä, mitä joku meistä ajattelee tai miten hän aikoo toimia, millaisen reaktion muissa tai jossain tilanteessa aiheutamme, millaista tulevaisuutta valinnoillamme itsellemme muokkaamme. Jonkun saa epävarmaksi menettämisen pelko, toinen pelkää mogaavansa, kolmas huolehtii tulevasta. Epävarmuus liittyy usein johonkin, jota ei ole vielä tapahtunut – ja jota ei välttämättä koskaan tapahdu. 

Vaikka epävarmuus on tavallaan järjetön tunne, sillä on hirveä voima. Se nakertaa rohkeutta, vie palan auringosta, siirtää ajatukset pois tästä hetkestä ja pahimmillaan vaikuttaa konkreettisesti elämäämme pelottelemalla meitä epäonnistumisella. Epävarmuus saattaa houkutella meidät elämään vain puoliksi, olemaan yrittämättä kunnolla, koska onnistuminen ei ole varmaa. Sillä mikä olisi raastavampaa kuin se, että antaa kaikkensa ja silti epäonnistuu?

Ehkä se, että ei anna kaikkeaan, ei joudu kohtaamaan riittämättömyyttään, mutta joutuu ikuisesti ajattelemaan: mitä jos. Mitä jos olisin yrittänyt täysillä, mitä jos olisin ollut rehellinen, mitä jos olisin kertonut tunteistani, mitä jos olisin luottanut, mitä jos olisin uskaltanut, mitä jos olisin ottanut riskin, mitä jos olisin antanut itseni rakastaa? Mitä jos. 

Minä ajattelen, että olisi kamalaa jättää jotain tekemättä, koska pelkää epäonnistuvansa. Ja ymmärtää sen.

Jos ei yritä, ei anna universumille mahdollisuutta, ei anna itselleen mahdollisuutta. Onko mitään syövyttävämpää kuin se, että jättää jotain taakseen yrittämättä kunnolla ja joutuu jatkamaan eteenpäin ajatellen, että tulevaisuus olisi voinut olla toisenlainen? Jos antaa kaikkensa, sitä tunnetta ei joudu kohtaamaan, koska silloin ei olisi voinut muuta. Silloin voi kävellä pois pää pystyssä ja selkä suorana tietäen, että jotain parempaa on edessä.

Epävarmuuteen liittyy usein toive jostain paremmasta, unelma. Kun tahtoo jotain kauhean kovasti, pelko siitä, ettei se toteudu, riittää synkistämään kauneimmankin päivän. Sillä vaikka unelmaa ei ole vielä menettänyt, eikä välttämättä koskaan menetäkään, on vaikea nauttia tästä hetkestä, kun ei tiedä onko huominen valoisa vai ei. Takerrumme niin helposti ajatukseen, että tuleva voi olla hyvä vain yhdenlaisena. Ja jos se ei ole hyvä, se on tietenkin ihan hirveä, eikös?

Niinhän se ei tietenkään ole, kyllä me sen tiedämme. Joskus on vain vähän raskasta uskoa elämän kepeyteen – tai siihen, että vaikka yksi unelma kariutuisi, pystyy silti takomaan oman onnensa jollain toisella tavalla.

Melkein mikä vain on nimittäin mahdollista, jos sitä uskaltaa tavoitella. Ja toisin päin. Jos ei usko itseensä ja uskalla asettaa itseään alttiiksi epäonnistumiselle, on melko vaikea avata uusia ovia. Rohkea ihminen päätyy usein jännittäviin paikkoihin ja rohkeaan seuraan, elämään sitä omanlaistaan elämää. Jos taas kovasti pelkää, päätyy helposti turvallisiin paikkoihin, turvalliseen seuraan. Lopulta kyse onkin ehkä siitä, mitä pelkää eniten ja mitä toivoo eniten. 

Kutsuttakoon sitä sitten vetovoiman laiksi, ystävälliseksi universumiksi tai hölmöksi uskoksi jonkinlaiseen elämän pohjavirtaan, väitän, että jokin omituinen voima tahtoo meille hyvää ja pyrkii antamaan meille sen, mitä tarvitsemme. Se antaa meille kaiken, jos sille vain antaa mahdollisuuden. Se tuo luoksemme oikeat ihmiset, työt ja rakkaudet, mutta myös monta pientä, kivaa juttua.

Niitä pieniä juttuja voi olla esimerkiksi kuormalava, jollaisen tarvitsin. Sanoin sen ääneen, meni vähän aikaa ja lava ilmestyi kotiovelleni.

Tai itämainen matto, josta haaveilin. Olin eilen Loviisassa kiertelemässä vanhoja taloja Paperikaupan Jennin ja Spökhusin Pin kanssa, ja erään aidan päälle oli levitetty kolme täydellistä, vanhaa mattoa. Nyt yksi niistä sulostuttaa makuuhuonettani. Ja niin edelleen, näitä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka, jos ryhtyy pohtimaan. 

Mikään tässä maailmassa ei ole varmaa, ja me vedämme puoleemme sitä, mitä tarvitsemme. Siksi epävarmuus on turhaa. Uskotteko?

PS Kuvat ovat sieltä Loviisasta. Jonain päivänä asun vielä vanhassa puutalossa. Ihan varmasti, koska uskon siihen ja annan sille mahdollisuuden. FYI.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

♡ so true.

Ja pssst. Ootko jonain mini-ihmisenä mun pään sisällä? Aivan kuin lukisit mun ajatuksia! Tänään olen meinaan ajatellut paljon juuri näitä juttuja. :)

Kiitos niin ihanasta blogistasi Anna. ♡

Terveisin Jeba ( puhelin sekoilee omiaan.. )

Anna Vihervaarasta

Hei ihana! 

En tunnustaudu meedioksi, mutta selvästi me ollaan hyvin samalla aallolla usein.:) Ja sekin on kauhean jännää, miten sitä hassusti vetää puoleensa tai hakeutuu samankaltaisten ihmisten seuraan, tiedätkö?

Kiitos sinulle, kun olet ja jaksat lukea! ♡

Paperikaupan tyttö

Ihana matto ja niin ihana kissa. En kestä miten söpö se olikaan <3

Anna Vihervaarasta

No aijaa! Mulle tuli kissakuume.;)

Ja onneksi ostin maton, se on ihan täydellinen. 1,5 viikon päästä sitten näet.♡

Paperikaupan tyttö

Ihanaa! Voin kuvitella, että se sopii täydellisesti! Sitten nähdään <3

Anna Vihervaarasta

Jee! Ja arvaas mitä aion tänään kaivaa esiin: puikot ja langat!;)

Paperikaupan tyttö

Jehei! Mäkin tein niin. Villatakki on toista hihaa ja napinläpiä vaille valmis ;)

EllaE
Ella Elers

<3 ! Olen tässä isojen päätösten äärellä ja hups vaan, tämmöisen tekstin päätit juuri nyt tuottaa :) Kiitos!

Anna Vihervaarasta

Mun elämään on myös mahtunut melkein liikaakin isoja päätöksiä lähiaikoina, se pistää ajattelemaan. 

Yleensä kaikki tuntuu kuitenkin järjestyvän, kun vain uskoo itseensä, tekee parhaansa, kuuntelee intuitiotaan ja muistaa kuinka kaunis maailma on ja miten paljon hyvää tänne mahtuu.

Kiitos sulle, kun jaksat lukea!♡

Enne/Casa-X (Ei varmistettu) http://casa-x.blogspot.fi/

Uskon tähän vetovoiman lakiin (tms.) vahvasti, se on toteutunut/toteutuu niin monessa kohtaa elämääni. Ikään kuin lähettäisi tilauksen maailmankaikkeuden nettikauppaan, jossa toimitusaikana juuri sopiva hetki :) Aloittaa voi vaikka kysymällä itseltään, että "jos joku asia olisi mahdollista, niin miten se olisi mahdollista?" ja ajatukset/energiat ovat jo matkalla oikeaan suuntaan. Toisaalta pitää myös olla tietoinen ja vastuussa haluamastaan ja sen toteutumisen seurauksista.

Eksyin valloittavaan blogiisi sattumalta, taidan tulla myös uudestaan! :)

Anna Vihervaarasta

Ihan sama täällä! Ja tuntuu, että vetovoiman laki toimii nimenomaan sinä oikeana hetkenä, joka ei välttämättä ole ihan se, jonka itse kuvittelisi parhaaksi. Eikä se toimi pakottamalla, vaan jotenkin jännän luonnollisesti. Ehkä kyse onkin siitä, että ne asiat, joita väkisin yritämme saada elämäämme eivät aina ole niitä meille oikeasti hyviä juttuja - tai sitten niiden aika ei ole niin nopeasti kuin itse toivoisi.

Kiva, että eksyit tänne! Tulen pian vastavierailulle.:)

Kommentoi

Ladataan...