Halosta päähän

Olen viime aikoina saanut pari kertaa halosta päähän ihan kunnolla. Vertauskuvallisesti siis. Ihan kuin maailmankaikkeus olisi ärsyyntynyt kovapäisyyteeni ja ohjaisi siksi oikeaan suuntaan vähän rajummin.

Sillä ne kolaukset ovat tuntuneet pohjimmiltaan ystävällisiltä. Miten jääräpäisesti sitä joskus puskeekin päättämäänsä suuntaan ja yrittää pakottaa jotain tapahtumaan tai saada itsensä tuntemaan. Ja samalla koko ajan tietää sen:

Tämä ei ole oikein.

Sitten tulee se halko. Ja sen mukana helpotus. On hirveän vapauttavaa joutua päästämään irti jostakin, jonka yritti haluta elämäänsä.

Sama pätee menneisyyteen. Joskus sinne jääneet kaivatut ihmiset tai asiat eivät olekaan se, mitä kaipaa. Emme sure sitä, että jokin loppui. Vaan sitä mitä olisi voinut olla. Kun sitä ajatusta pyörittelee tarpeeksi kauan päässään, syntyy myytti. Jotain mitä ei ole koskaan ollut olemassakaan.

Siksi joskus on hyvä katsoa taaksepäin, vapaaehtoisesti tai pakotettuna. Kohdata se, mitä jokin tai joku oikeasti on. Myytit voivat murtua niin.

Ja sitten on taas vapaampi.

Uskon edelleen vahvasti, että jotkut asiat ja ihmiset kuuluu kohdata. Ei siksi, että ne tai he kuuluisivat osaksi elämää. Vaan siksi, että ymmärtäisi jotain itsestäan. Siksi, että osaisi seuraavan kerran valita oikein. Siksi, että vahvistuisi ja kasvaisi. Ja jos niin ei käy, on aina halko. Universumi on armoton kumauttelija.

Kaikkien yritysten, erehdysten, kumautusten ja oikeiden valintojen jälkeen luotan koko ajan enemmän intuitiooni. Aina kun se on epäillyt jotain, siihen on ollut syy. Monesti olen tiennyt totuuden ihan heti. En vain ole uskonut tietooni.

Oikean intuition tunnistaminen helpottuu, kun tuntee itsensä ja ymmärtää tunteitaan. Ei seuraa sitä, miltä pitäisi tuntua tai mitä tahtoisi tuntea, vaan sitä, miltä oikeasti tuntuu. (Vaikka sen myöntäminen olisikin raivostuttavaa.)

Olen oudosti kiitollinen näistä kumautuksista. Niistä on jäänyt ihmeen kepeä ja turvallinen olo.

Tiedän, etten enää pysty enkä voi kulkea kovin kauan väärään suuntaan. Olen tullut liian kauas.

Ja jos yritän, silloin kumahtaa.

Share

Kommentoi