Heijastuksista

Oletteko koskaan ajatelleet, että jotkut ihmiset ovat kuin peilejä – ja me olemme peilejä muille ihmisille?

Ehkä meille tärkeät ihmiset heijastavat kaikki jotain meistä. Ehkä tunnistamme heissä jotain itsestämme, ajatuksistamme tai unelmistamme. Ehkä he tavallaan ovat palasia sielustamme.

Eri ihmiset saavat meistä erilaisia puolia esiin ja heijastavat meistä eri asioita. Yhden kanssa on riehakas, toisen kanssa rauhallisempi, kolmannessa kiehtoo sama synkkyys, jonka on piilottanut jonnekin syvälle sisälleen. Ehkä rikkova rakkaus onkin osoitus omasta rikkinäisyydestämme. Ehkä juuri siksi rakastamme joskus sitä, mikä satuttaa.

Ja ehkä toiset ihmiset tuntuvat niin hyviltä, koska he saavat oman hyvän olomme esiin. Näyttävät, miten onnellinen voi olla. Ehkä he ovat onnen peilejä. Niitä jotka vahvistavat onnellista sutta sisällämme, heijastavat auringonsäteitä, kuvastavat onnea ja rauhaa. 

Mitä jos niitä kaikkein tärkeimpiä ihmisiä, varsinkin niitä pulmallisia, katsoisi kerran kuin kuvajaistaan? Miettisi, mitä omasta itsestä hän heijastaa ja miksi. Jos hän satuttaa, niin lähteekö kipu hänestä vai itsestä. Jos tekee onnelliseksi, mistä se johtuu.

Sitten voisi yrittää riisua pois ne kaikki ajatukset, odotukset, kivut ja unelmat, joita kantaa mukanaan ja jotka näkee heijastuksena.

Lopuksi voisi katsoa toista kunnolla. Nähdä hänet.

Share

Kommentit

Vilma Anni (Ei varmistettu)

Taas niin ihanan oivaltava postaus. Pidän todella paljon blogistasi Anna, ja toivon että saan lukea ajatuksiasi vielä pitkään!

Ihanaa joulunodotusta sinne! <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos Vilma Anni! On hirveän suloista saada tällaisia kommentteja.

Ihanaa joulunaikaa myös sinulle. <3

Kommentoi