Hetket, joihin katosin

Joihinkin hetkiin kadottaa itsensä suloisesti. Tiedättekö ne?

Täällä on eräs ihmeellinen koivikko. Keväällä sen alla levittäytyy valkovuokkojen matto, kesällä maata peittää vihreänä huntuna aluskasvillisuus, nyt siellä tuoksuu imelästi pinkkien kukkien meri. Aina kun kävelen koivujen välistä kulkevaa polkua, hurmaannun vähän. Unohdan itseni ja näen vain ympäröivän kauneuden. 

Toisenlaisia valloittavia hetkiä ovat ne, joina poljen joskus yöllä kotiin, kadut ovat tyhjiä ja hiljaisia, kaupungin valot heijastuvat mereen, yö ympärillä on tumma ja salaperäinen. Kuulokkeissa soi hyvä biisi ja voisin polkea ikuisesti, en siinä hetkessä kaipaa mitään enkä ketään. Olen vapaa.

Usein iltaisin istun omituisessa mykkyrässä sohvalla, läppäri sylissä, teekuppi jossain käden ulottuvilla. Kirjoitan, suunnittelen, pinnailen, käsittelen kuvia. Tee jäähtyy, unohdan juoda sen, aika katoaa jonnekin ja valvon taas liian myöhään. Syvennyn sanoihin, kuviin ja ajatuksiin. Luon jotain tai ihastelen muiden luovuutta. Inspiroidun.

Joskus juoksen todella pitkän lenkin, lasken lujaa liian jyrkkää rinnettä, opettelen uuden taidon. Teen jotain, joka on fyysisesti tai henkisesti haastavaa ja johon en tiennyt pystyväni. Voitan itseni.

Sitten ovat ne liian harvinaiset hetket, jotka tekevät kaltaiselleni levottomalle ja nopealle tyypille todella hyvää. Ne hetket, joina kävelen polkua ja tunnen, kuinka metsän sydän rauhoittaa minutkin. Kuuntelen aaltojen loisketta ja annan niiden rytmin hidastaa oman sykkeeni. Makaan joogamatolla, venyttelen ja tunnen rauhaa.

Kauneus, vapaus, luovuus, itsensä voittaminen, rauha. Hyviä juttuja.

Ajattelen, että jos elämässä on jokin vähän toisin kuin toivoisi, sitä tunnetta ja asiaa ei kannata ruokkia. Paras tapa olla onnellinen on kääntää huomionsa siitä epämiellyttävyydestä johonkin ihanuuteen. Keskittyä kauneuteen. Kokea vapauden tunnetta. Voittaa itsensä. Inspiroitua. Rauhoittua. Mitä vain, kunhan se tekee onnelliseksi.

En tarkoita, että elämän pitäisi olla aina päivänpaistetta tai että synkkiä tunteita ei saisi tuntea. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä, niitä saa ja kuuluu olla. Kun hyväksyy ne ja oman hetkittäisen riittämättömyytensä, on itselleen armollinen.

Silti se, miten maailmaan ja kohtaamiinsa asioihin yleisesti ottaen suhtautuu, määrittää melko pitkälti sen, miltä elämä tuntuu. Raivostuttavaa, tiedän. Mutta kyse on asenteesta. Niistä hyvistä jutuista, ja niihin keskittymisestä. Ei ole mitään aikakonetta tulevaisuuteen, jossa kaikki on hyvin. Ei sitä tulevaisuuttakaan välttämättä ole. On vain nyt ja tässä. Yö ja päivä. Aurinko ja sade. Hymy ja kyyneleet. Hetki.

Leppoisaa viikonloppua murmelit! Minä aion maalata, kirjoittaa, kuvata, pinnailla, suunnitella, kävellä, joogata, lukea...tehdä kaikkea omasta mielestäni ihanaa siis. Tehkää tekin, jooko?

Puss!

Share

Kommentit

Hartiajännitys

Kiitos tästä! Tekstisi pelasti hälyisen matkan ruuhkabussissa. Pidän blogistasi kovasti muutenkin. Sinulla on rauhoittava tapa kirjoittaa.

Oman kotini lähellä kasvaa kovin samankaltainen koivikko: ehkä tuo sama, ehkä joku muu. Ihana paikka joka tapauksessa!

Anna Vihervaarasta

Kiitos sinulle, kun luit ja kommentoit. On aivan ihana saada tällaisia viestejä. <3

Tuo koivikko on ihmeellinen, siinä on jotain satumaista.

Suloista iltaa!

Annita, ei kirjautunut (Ei varmistettu)

Ihan mieletöntä, miten tuntuu, että tällaiset tekstisi osuvat aina juuri siihen hetkeen, kun niitä itse kaipaa eniten! Tuntui ihan superhyvältä lukea tätä, tuli hyvä mieli! :) Juuri tätä tarvitsin nyt, kiitos :)

Anna Vihervaarasta

Ehkä se on taas se vetovoiman laki?;) Vedämme puoleemme sitä, mitä tarvitsemme. Musta itsestäni tuntuu ainakin, että todella usein se menee juuri niin: elämä auttaa meitä jännästi eteenpäin. Ja on myös hassua, miten samankaltaiset tai samaan tapaan ajattelevat ihmiset usein hakeutuvat toistensa seuraan. Jotain hyvällä tavalla outoa siinä on.

Ja minä tarvitsin tälaista kommenttia. Kiitos siitä. <3

Sini | Jotain sinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

Ihanaa... arvaas miten monta kertaa kadotan itseni joihinkin paikkoihin ja hetkiin... ja se todellakin tekee hyvää! :) Tämä syksykin on siihen mitä parhain aika. Ihanan kauniita päiviä ja hetkiä sinne!

Anna Vihervaarasta

No älä! Se on ihan huippua, tekee kauhean hyvää levottomalle mielelle. 

Ihanaa viikkoa Siniseni, pian nähdään. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

"Ajattelen, että jos elämässä on jokin vähän toisin kuin toivoisi, sitä tunnetta ja asiaa ei kannata ruokkia." Joten eikö sitten vain kannattaisi olla tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen eikä kaivata muutosta. Silti sitä lähtee ruokkimaan..kuin alitajuisesti..ja sitä on vaikea pysäyttää.

:) en tiedä miksi takerruin nyt tuohon yksityiskohtaan. Sillä taisi olla jokin henkilökohtainen merkitys :) Kiitos ihanasta blogista!

Anna Vihervaarasta

Kannattaisi, juuri niin! Se ei vain ole aina niin helppoa, siksi kivoihin juttuihin syventyminen auttaa.:)

Kiitos sinulle, ihanaa kun olet siellä ruudun toisella puolella! <3

NJ (Ei varmistettu) http://entajosalkaisit.blogspot.fi/

Olet jälleen hyvin pukenut sanoiksi hetkiä ja tunteita. Itse pysähdyn välillä miettimään, millä lataan akkuni ja paneudun sitten juuri niihin asioihin. Teen tilaa niille pienille hetkille ja asioille, jotka antavat minulle voimaa ja luovat onnellisuutta.

Anna Vihervaarasta

Kiitos NJ!<3

Juuri nuo pienet hetket ja kivat asiat ovat oikeastaan ihan parhaita elämässä.

Suloista viikkoa sinulle!

Kommentoi