Hienoista asioista, pelottavista mahdollisuuksista ja omista unelmista

Ladataan...

Juuri nyt minua inspiroi ranskalainen luonnonkosmetiikka, tulipunainen, ja tuo lause: ”Every great thing starts out a little scary, doesn't it?”

Saku Tuominen jakaa ihmiset hyvän maksimoijiin ja pahan minimoijiin. Toinen haluaa turvata nykyhetken, toinen seikkailla ja etsiä unelmiaan, oli se sitten järkevää tai ei. Maailma on valtava ja pelottava, eikä seikkailijalle aina käy hyvin. Jos pysyy paikallaan, on luultavammin turvassa - mutta entä elossa?

Ja juuri se, eläminen, on kai se juttu, miksi täällä ollaan. 

Nykymaailmassa on hirveän helppo hukata itsensä kaikkeen materiaan, odotuksiin, siihen, miten pitäisi elää, mitä pitäisi tavoitella. Mutta entä jos se hieno auto, täysi vaatekaappi, unelmien puutalo tai edes merenrantaloft ja timantit sormessa eivät teekään onnelliseksi? Entä jos ne saatuaan huomaakin olevansa jumissa? On ehkä parempi itkeä cadillacissa kuin bussissa, mutta kaikkein parasta olisi, jos ei tarvitsisi itkeä ollenkaan.

En sano, että materian tavoitteleminen olisi pelkästään huono asia. Rakastan kauniita vaatteita, pehmeitä lakanoita ja esteettisiä tiloja. Minusta on myös melko kiva painaa kaasua ja tuntea, miten auto kiihtyy sekunneissa. Pidän asioista, joita rahalla saa. Mutta sitten on se mutta.

Ajaminen maisemareittiä musiikki täysillä on kyllä kivaa, mutta vielä enemmän rakastan juosta sitä maisemareittiä, musiikki täysillä. Ei se hyvä auto minua onnelliseksi tee. Minut tekee onnelliseksi vapauden tunne, tunne elämisestä, siitä että mitä vain voi tapahtua, minut tekee onnelliseksi musiikin rytmi ja kilometrien taittuminen. Tunne.

Toinen asia, joka ehkä tekee elämästä usein vähän monimutkaista, on valtava valintojen mahdollisuus. Ja se, miten ne valinnat pitäisi muka osata tehdä jo hyvin nuorena. 

Vuonna 2000 olin innoissani vähän kaikesta, en todellakaan tiennyt, mikä minusta tulee sitten isona, se tuntui kaukaiselta, päätös mahdottomalta. Olin hukassa kaikkien valintojen edessä. Tiesin vain kaipaavani jonnekin missä tähdet näyttävät taivaalla erilaisilta, jonnekin missä palmuissa humisee monsuuni, jonnekin missä odottaa seikkailu. Tahdoin nähdä maailman.

Vuonna 2006 seisoin rantabulevardilla, ympärilläni trooppinen pimeys. Katselin lahden toisella puolella kohoavien pilvenpiirtäjien valoja ja olin järjettömän onnellinen. Olin Hong Kongissa ja sain palkkaa siitä.

Viisi vuotta myöhemmin ajattelin, ettei haittaisi, vaikken koskaan enää näkisi niitä valoja, söisi pad thaita Bangkokissa, haistaisi katukeittiöiden pretzeleiden makeaa tuoksua New Yorkissa tai juoksisi kuudelta aamulla Central Parkissa. Oli aika vaihtaa.

Nyt tänään kaipaan taas kauas, mutta vain hetkeksi. Jonnekin pois räntäsateesta, jonnekin, missä aurinko paistaa, jonnekin missä näkee pilvet yläpuolelta, missä lakanat on silitetty ja aamiaisella on liikaa vaihtoehtoja. Sillä se ei enää ole elämääni. Vaihdoin, eikä maailma ole niin lähellä kuin ennen. Se ei haittaa, sillä se ei enää ole unelmani. Elin sen ja huomasin kaipaavani jotain muuta.

Omia unelmiaan on välillä hyvä tarkastella ja päivittää. Miettiä sitä, mikä on se oma, oikea unelma. Onko se olla ”prinsessa, joka kiipeää linnan torniin, avaa ikkunat ja huutaa kovalla äänellä alas laaksoon: 'Aloittakaa', ja juuri sillä hetkellä alkaa maailman hienoin ilotulitus.” Vai onko se hieno talo ja se, että ”ehtisi lukea hyvän kirjan.”

Sanon taas saman, minkä usein ennenkin. Me saamme yleensä sen, mitä oikein kovasti tahdomme. Tärkeää on, että tahtoo itselleen oikeita asioita eikä hukkaa niitä matkalla, jaksaa uskoa niihin ja itseensä. Sillä joku aina onnistuu siinä, mitä muut ovat pitäneet mahdottomana. 

Voin kertoa, että kukaan ei kannustanut minua vaihtamaan työpaikkaa ja ammattia lähes kolmikymppisenä. Älytöntähän se olikin, vaihtaa vakituinen, hyväpalkkainen työ superhyvine etuineen epävarmaan pätkätyöläisyyteen ja tonnin huonompaan palkkaan.

En ole katunut hetkeäkään, en myöskään sitä entistä elämääni. Sillä ilman sitä en olisi tässä, nyt, tällainen.

Kursivoidut lainaukset Saku Tuomisen Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä -kirjasta.

PS Gamarde on uusi ranskalainen luonnonkosmetiikkasarja, joka sopii herkälle iholle. Tuotteet valmistetaan ranskalaisessa pikkukylässä, ja ne ovat très chic. Melko ihania siis.

PPS The Villatakki olisi ollut valmis jo kauan, jos joku vain ompelisi taskut kiinni siihen. Inspiraatiota odotellessa.

Share

Kommentit

Nina Bille (Ei varmistettu) http://matkanvarrelta-nina.blogspot.dk/

Ihanan positiivisiä ja pohdiskelevia ajatuksia, Anna!
Minulla on sinulle mukava haaste, johon itse vastasin mietintämyssy päässä :)
Onnenhippuja ja ilonhetkiä tulevaan viikkoosi,
Nina

Anna Vihervaarasta

Kiitos Nina ja kiitos haasteesta.:)

Suloista viikkoa!<3

Ihana talo maalla (Ei varmistettu) http://ihanatalomaalla.blogspot.fi

Kuulostaa ihan mun elämältä, tuo että haluaa ensin kauas ja sitten huomaakin, että tämä vaihe olkoon nyt vähän hiljaisemmalla liekillä toistaiseksi. Sekin on kyllä onni jo sinänsä, jos älyää mitä haluaa tavoitella elämässään, koska kurssia voi olla kaikkien vaihtuvien houkutteiden keskellä vaikea pitää...

Anna Vihervaarasta

Minusta ehkä kaikkein tärkeintä on kuunnella itseään ja tehdä sitä, mikä siinä elämänvaiheessa inspiroi. Jos en olisi viettänyt viittä vuotta matkalaukkuelämää, kaipaisin ihan varmasti edelleen kauas. Ne olivat ihan mahtavia vuosia ja toivat minut tähän missä nyt olen, en vaihtaisi pois sekuntiakaan. Mutta nyt kun olen ne kokenut, en myöskään kaipaa niitä enää.

Unelmat muuttuvat, tärkeää on, ettei menetä taitoa unelmoida ja anna oikeiden, isojen haaveiden lässähtää järkeviksi, aikuisten unelmiksi. Kirjan lukeminen on ihan surkea unelma. :)

 

 

 

Sini ~ jotain sinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

Ihanan rohkeasti kirjoitettu! Ja todella hyvin. Unelmat tosiaan muuttuvat. Välillä mietin, kun saan jonkin mahtavan unelman, muuttukohan kohta tämäkin... :) Voi muuttua tai ainakin vähän muuttaa muotoaan, kehittyä. Olen hurjan helpottunut, etteivät tietyt unelmat ole toteutuneet. Ja miten hurjan tärkeää on se, että jaksaa uskoa unelmiinsa eikä menetä toivoaan, vaikka toteutuminen kestääkin. Tätä opettelen itse. Maailmankaikkeuden aikakäsitys on niin erilainen kuin meidän ;)

Itseäni taas on viime päivinä voimakkaasti puhutellut lause: "Don't die with your song still inside of you" Liittynee unelmiini.

Ihanaa ja unelmien täyteistä viikkoa!

Anna Vihervaarasta

Hei kaunokainen!

Luulen, että unelmat muuttuvat ja kehittyvät, kun itse muuttuu ja kehittyy, mutta ne tietyt unelmat eivät koskaan varsinaisesti katoa mihinkään. Ne ehkä elää, ja sitten niistä ei tarvitse enää unelmoida.

Tarkoitan, että kaukokaipuu ei koskaan katoa mun sisältäni minnekään, mutta nyt en enää unelmoi matkustavani työkseni. Enkä välttämättä muuttavani ulkomaille, mutta senkin olen jo kokenut. Unelmoin niistä kaukomaista nyt enemmän seikkailumielessä, mutta maailmaa on vieläkin hirmuisesti näkemättä.

Kaikkien unelmien ei ehkä ole tarkoituskaan toteutua. Ja ehkä toisissa kestää siksi, että se on meille hyväksi. Ehkä itsestään pitää oppia jotain sitä ennen, ehkä joku muu asia on koettava ensin. 

Yritän sanoa itselleni, että se minkä on tarkoitus tapahtua, se kyllä ihan varmasti tapahtuu. Välillä odottaminen on vain niin vaikeaa. Joskus myös pelkään, että taika katoaa, jos jokin asia ei tapahdu heti. Mutta silloinhan sen ei tietenkään ollut tarkoituskaan tapahtua.

Mitä tulee tähän: "Don't die with your song still inside of you", meinasin liittää myös sen tähän postaukseen. Samoin ajatuksen: "Don't die before you are dead." Aika samoilla aalloilla ollaan.;)

Oli muuten hurjan kiva nähdä, nähdään taas!:)

Ihanaa viikkoa!

Sini ~ jotain sinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

...niin mistähän johtuu se hirmuinen hätä, mikä välillä iskee, kun tuntuu siltä, että unelmien kanssa pitäisi nyt toimia ja jotain on tapahduttava :) Mulla on hetkittäin sellaista. Tänään esimerkiksi ;) Sitten kuitenkin kaikki ei ihan ole kohdillaan eikä aika ole järkevin, vaikka toisaalta on tunne, että nyt on ihan pakko toimia, että kohta on myöhäistä. Uskon just, että jotain on ehkä vielä opittava itsestään ja aika ei ole oikea, jos tunne on näin ristiriitainen.

Vähän sekavaa selitystä :D Olen nyt vähän liian ylikuormittunut ja väsynyt ja kaikki ideat unelmistakin väsyttävät. Tai mulle ainakin monesti iskee ihan kamala idea/unelmavyöry, joka melkein näännyttää.

Hyvä tuo hokema, että se minkä on tarkoitus tapahtua, ihan varmasti tapahtuu. Taidan ottaa sen itselleni tänään. Siispä ehkä me otetaan ihan rennosti vaan!

Ja kyllä, oli ihan tosi kiva lauantai! Nähdään :) Kivaa loppuviikkoa (eikös sitä voi jo niin sanoa)!

Anna Vihervaarasta

Mä oon luonteeltani vain todella kärsimätön ja nopea, haluaisin yleensäkin, että asiat tapahtuisivat heti eivätkä ehkä joskus myöhemmin. ;)

Tiedän ton tunteen, että pitää toimia, jottei ole kohta myöhäistä. Se liittynee kolmikymppisyyteen ja siihen, että tajuaa ettei ole enää ihan niin nuori. Vaikka nuoriahan me oikeasti ollaan ja se kiireen tuntu on itseluotu tunne. Se tapahtuu, minkä on tarkoitus tapahtua.

Muakin välillä rasittaa kaikki kivatkin asiat ja liian monet ideat. Tulee tunne, ettei mitenkään ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi eikä edes osaa päättää, mitä haluaisi eniten. Mutta ehkä silloin pitääkin puhaltaa peli poikki ja olla hetki ihan rauhassa.

Kirjoittelin tästä just eilen, mutten vielä saanut julkaistua. Ehkä tänään. Mulla ei ole kuvan kuvaa taaskaan.:)

Ehdottomasti nähdään.:) Ja ehkä ens kerralla otetaan vähän viiniä, mä oisin nyt jotenkin todella sen tarpeessa.

Lehdotar

Ihanaa pohdintaa, rivien välistä paistaa kiitollisuus.

On ollut hassua huomata, että ei niiden unelmien perässä tarvi ravata tukka hulmuten, yleensä ne tupsahtavat eteen silloin kuin niihin on valmis, kun ne eivät enää tunnu liian pelottavilta, vaan vain ihan pikkuisen.

Valon pilkahduksia loppuviikkosi!

Anna Vihervaarasta

Olet ihan oikeassa, olen tosi kiitollinen siitä kaikesta, minkä olen saanut kokea, niistä seikkailuista, jotka olen saanut elää. :)

Mäkin uskon siihen, että asiat tapahtuvat silloin, kun niihin on valmis. Vaikeus on siinä odottamisessa. Ammatinvaihdoksenikaan ei todellakaan käynyt hetkessä eikä todellakaan ollut helppoa. Mutta se tapahtui, kun en päästänyt unelmastani irti.

Ihanaa viikkoa, muista unelmoida!<3

Akvis (Ei varmistettu) http://villavalpuri.blogspot.fi

Hurmaavaa pohdintaa! Samoja asioita mietimme, kuuluneeko tähän ikään... Tilan tarve, riisuminen kaikesta turhasta, onnellisuuden luonteen häivähdyksenomainen ymmärtäminen, rajallisuuden pohtiminen...

On rohkeaa ja hienoa tehdä valinta, jonka olet tehnyt! Onnittelut siitä ja ihanaa maaliskuuta!

Anna Vihervaarasta

Kiitos Akvis!<3

Mä luulen, että on luonnollista aina välillä tehdä vähän tilannetsekkiä ja miettiä, mitä sitä nyt oikein haluaakaan. Mullakin on järkyttävä tilan ja ilman kaipuu tällä hetkellä ja jotenkin ne asiat, jotka inspiroivat vielä vähän aikaa sitten, varsinkin ne, joihin liittyy jotain materiaa, eivät innosta enää yhtään. Ehkä se liittyy myös siihen, että nyt, kolmikymppisenä, alkaa paremmin ymmärtää itseään ja sitä, mitä todella tahtoo ja mikä on vain ohimenevää ihastusta.

Suloisia päiviä!

 

akissfromthepast (Ei varmistettu) http://www.akissfromthepast.blogspot.com

Sullahan on kiva blogi! löysin tänne jotain sinistä-blogin kautta ^^
tykkään, täytyy lueskella noita sun vanhempiakin postauksiasi.
Mukavaa viikonvaihdetta!

Anna Vihervaarasta

Kiitos!:) Jotain sinistä onkin melkoisen ihana.

Tulen pian vastavierailulle, kivaa viikonloppua!

Riinanen
Onnenavaimia

Wau mikä silmiä avaava kirjoitus. Usein olen miettinyt syitä omaan toimintaani osaamatta pukea sitä sanoiksi. Miksi käytän rahaa ulkomaanmatkoihin, hyvään ruokaan ja itseni hemmotteluun, kun ne kaikki eurot voisi pistää vaikka eläkesäästötilille ja turvata tulevaisuutensa (itse en siis ole harkinnut hetkeäkään vaihtavani elämässäni niin tärkeitä asioita eläkesäästämiseen, mutta monien mielestä juuri niin minun tulisi toimia). Tuo pahan minimointi ja hyvän maksimointi selittää minulle itselleni niin monta asiaa. Nyt kun olen liittynyt asuntolainallisten "ankeaan" joukkoon, olen jo saanut kuulla kuinka ainakin matkustelu jääkin sitten kokonaan. Ravintolassa käymistäkin ja muutenkin elämästä nauttimista tulisi jatkossa välttää. Niska kyyryssä velkataakasta pitäisi vain surkutella kuinka on niin rahat tiukilla ja lainaa päällä. Nyt taisin jo livetä aiheesta, mutta ihana kirjoitus.

Anna Vihervaarasta

Moikka Riinanen!

Olen sitä mieltä, että kannattaa elää nyt, järjen rajoissa tietenkin. On ihan hyvä idea laittaa osa rahoista säästöön, mutta kituuttaminen esimerkiksi liian ison asuntolainan tähden tai siksi, että haluaa nauttia sitten eläkkeellä, ei ole minua varten. Oikeasti meillä on nimittäin vain tämä hetki, tulevasta ei tiedä kukaan.

Minulla on ollut asuntolaina suunnilleen 10 vuotta, enkä ole ikinä kokenut sen rajoittavan elämääni mitenkään. Sekin on aika lailla asennekysymys, pitäähän se vuokrakin maksaa. Sitä paitsi ainakin pääkaupunkiseudulla vuokrat huitelevat sellaisissa sfääreissä, että laina saattaa olla edullisempi vaihtoehto. Ja asunnon voi aina myydä.

Olen aina ajatellut, että elämän kuuluu olla kivaa. Miksei? Se, että joku toinen tekee ankeita ratkaisuja, ei tarkoita, että minun pitäisi. Yritän myös elää niin, että tunnen oikeasti olevani elossa. Paksu lompakko ei paljon lämmitä, jos se tarkoittaa, etten voi tehdä mielekästä työtä. Ja mikä olisi kamalampaa kuin omistaa niin hieno koti, ettei olisi rahaa enää tehdä muuta kuin istua siellä. :D

Ihanaa iltaa, kiitos kun kommentoit ja jaoit ajatuksesi! <3

 

Riinanen
Onnenavaimia

Allekirjoitan mielipiteesi siitä, että elämästä pitää nauttia! Tottakai on velvollisuuksia ja nauttimisenkin tulee tapahtua omien resurssien, niin taloudellisten kuin muidenkin, rajoissa. Välillä vain tuntuu, että joidenkin ihmisten mielestä elämästä nauttiminen on järkevän käytöksen vastakohta, mielestäni näin ei ole. Minulla on oikeus nauttia elämästäni omalla tavallani, kunhan huolehdin velvollisuuksistani. Onpa vapauttava tunne, kun sain kirjoituksesi ansiosta viimeinkin sanat ajatuksilleni.

Anna Vihervaarasta

Tiedän tuon tunteen. Enkä yhtään ymmärrä, miksi elämän läpi pitäisi irvistellä kauhean vakavana, miksei eläminen saisi olla kivaa ja kepeää? Olen ihan samaa mieltä siitä, että jokaisella on oikeus nauttia elämästään, kunhan ei ole piittaamaton, satuta muita tai unohda velvollisuuksiaan. 

Aivan ihana kuulla, että olet saanut kirjoituksestani näin paljon iloa. Blogimaailman yksi parhaita puolia onkin se, että täältä löytää samanhenkisiä ihmisiä, joita ei muuten ehkä koskaan kohtaisi. <3

Suosittelen muuten sitä Saku Tuomisen Hyvä elämä, lyhy oppimäärä -kirjaa. Sieltä löytyy aiheesta paljon lisää.

Suloista lauantaita!

 

Kommentoi

Ladataan...