Hus pois, perfektionisti

Aina välillä tulee hetkiä, joina olen vähän pettynyt itseeni. Niin kuin sinä päivänä, jona luovutin taistelun työpaikkaravintolaa vastaan ja lapoin lautaselleni soijarouhelasagnea, jossa oli maitoa. Tai silloin, kun tajusin, että ehkä juuri nyt ei ole sittenkään aika kirjoittaa kirjaa. Tai viime kesänä, kun puolimaratonihaaveeni jäivät yhteen lenkkiin.

Sisälläni asuu suorittaja, josta en pidä sitten yhtään. Sellainen toipuva perfektionisti, joka yleensä on nykyisin hiljaa, mutta silti joskus kuiskii: Jos et tee sitä täydellisesti, kannattaako tehdä lainkaan.

Mutta arvatkaa mitä? Kyllä kannattaa.

 

 

Eräs ihminen kysyi minulta kerran, että onko hän ihan huono kasvissyöjä, kun syö viikolla kasvisruokaa ja viikonloppuna lihaa.

No, hän on ihan yhtä paljon kasvissyöjä kuin minä olen vegaani. Mutta kuinka paljon parempi asia onkaan syödä lihaa kahtena päivänä viikossa kuin seitsemänä. Tai kuinka hienoa on se, että syön pääosin kasvisruokaa, vaikken noudata enää täysin vegaaniruokavaliota.

Onko meidän ihan pakko tunkea itsemme ja toisemme tiukkoihin muotteihin, jotka lopulta räjähtävät omaan ahtauteensa? Oikeasti minä olen nimittäin vegaaniruokaasuosiva-joskusluomujuustoajamuniaostava-työpaikankasvisruokaasyövä-satunnainensushinystävä. Tähän voisi vielä lisätä, että välttelen nahkatuotteita, mutta käytän nahkakenkiä, joita ostan vain tarpeeseen, turkiksille sanon ehdottoman ein, mutten oikein tiedä, mitä kaikista muovista valmistetuista keinokuiduistakaan pitäisi ajatella, ja liikun mieluiten pyörällä, mutta lentelen silti ympäri maailmaa. 

Menee vähän hankalaksi.

Olen vahvasti sitä mieltä, että moni hyvä juttu tuhoutuu liikaan ehdottomuuteen. Monelle olisi luultavasti paljon helpompaa suosia esimerkiksi kasvisruokaa, jos se ei tarkoittaisi, että samalla saa niskaansa määrittelyn, johon ei halua täysillä sitoutua. 

Ihmiset on ehkä helpompi sulattaa, kun heidät pystyy määrittelemään tarkasti. Mutta tarvitseeko meidän olla niin kovin helposti sulavia?

Koko tämän blogin elinkaaren ajan olen halunnut kertoa yhtä asiaa: on kaikkein parasta olla oma itsensä. Kenenkään ei tarvitse olla tietynlainen, eivätkä toiset asiat sulje toisiaan pois. Jos olet vähän ristiriitainen, niin sitten olet. Ja kuka edes on pätevä sanomaan, mikä on ristiriitaista ja mikä ei?

 

 

Minä olen tuon mutkikkaan ruokamääritelmän lisäksi ainakin kirjoittaja, joka miettii sekä elämän tarkoitusta että huulipunan väriä, lukee toisena päivänä Tovea ja toisena intoilee uudesta Harry Potterista, joka rakastaa luontoa ja metsiä ja merenrantoja, mutta myös kauniita vanhoja taloja, kaupunkeja ja kulttuuria, joka tahtoisi elää kestävästi ja ostaa sitten halpoja kukkahaalareita, joka uskoo vetovoimanlakiin ja maailmankaikkeuteen ja siihen, ettei mikään elämään kuuluva oikeasti mene sivu suun, ja silti pohtii, pitäisikö Tinder kuitenkin ladata takaisin puhelimeen. 

Tänään olen innoissani, että lähikauppaani on ilmestynyt kookos-soijavanukkaita ja vegaanista juustoa. Huomenna keitän ehkä aamiaiseksi luomukananmunan. Ja tuossa kuvassa syön punajuurihummusta ja siemennnäkkäriä.

Niinä päivinä, kun se toipuva perfektionisti on unohtanut ottaa lääkityksensä, sanon itselleni:

Et voi tehdä kuin parhaasi. Se on hyvä. Ja sen on riitettävä.

Emme voi olla muuta kuin olemme. 

Mutta sitä voimme olla pää pystyssä.

 

(Punajuurihummus by Sini: 200 g punajuuria (ei ole niin tarkkaa), purkki kikherneitä, 1 rkl tahinia, 1 valkosipulinkynsi, 1 tl juustokuminaa, reilu loraus oliiviöljyä, sitruunamehua, pippuria, suolaa. Keitä punajuuret kypsiksi. Surauta sekaisin kaikki ainekset. Lisää vettä tarvittaessa.)

 

Share

Kommentit

Jenskulainen (Ei varmistettu)

Ihana Anna! Miten hienosti taas puettu sanoiksi tämäkin asia!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä minun pitäisi kirjoittaa kylppärin peiliin:

Et voi tehdä kuin parhaasi. Se on hyvä. Ja sen on riitettävä.

Emme voi olla muuta kuin olemme.

Anna Vihervaarasta

Just näin. <3

AKK (Ei varmistettu)

Juuri tänään hakkasin töissä päätä seinään ja mietin, mikä on vikana, kun en saa muutamaa oppilasta ymmärtämään asioita. Kun tulin kotiin, luin tekstisin ja tajusin jälleen: teen niin paljon kuin pystyn mutta minä en voi kaataa tietoa heidän päähänsä vaan heidän on otettava vastuu itse. Tekstisi tuli siis jälleen kerran täysin oikeaan saumaan ja auttoi palaamaan "ruotuun" ahdistuksen ja itseruoskinnan parista. Kiitos! &lt;3

Anna Vihervaarasta

Ihana AKK. Ei ruoskita itseämme. <3

sailatuulia (Ei varmistettu) https://kohtisuora.wordpress.com/

Ihana kirjoitus, ja niin totta! Minussakin on pientä perfektionistin vikaa, ja olen ottanut mantrakseni lauseen "täydellinen on hyvän vihollinen". Mitä kaikkea jääkään tekemättä, jos hyväksyy vain täydellisen lopputuloksen! Sinua lainaten: emme voi olla muuta kuin olemme, ja se kyllä riittää &lt;3

Anna Vihervaarasta

Täydellinen on hyvän vihollinen on ihan parhaita mantroja, jotka tiedän. Se on täälläkin käytössä. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Juurikin näin! Pois liika ehdottomuus, tilalle lisää armollisuutta sekä itseä että muita kohtaan. Terveisin toinen, joka arpoo pitäisikö se Tinder sittenkin asentaa takaisin puhelimeen... (vaikka onkin tunnustanut itselleen ettei edes etsi rakkautta juuri nyt, ja että se on ihan okei)

Anna Vihervaarasta

Luulen, että jos miettii, että pitäisikö, niin ehkä ei pidä. Sitten kun tuntuu siltä, että niin haluaa tehdä, on aika ladata Tinder takaisin. Tai näin mä aion toimia.:)

Elsa P. (Ei varmistettu) http://elsa-p.blogspot.fi

Wau, Anna! Tuntui, että kirjoitus olisi kuin suoraan minulle. Kiitos. Upea teksti ja myös lohdullinen. &lt;3 Olet paras.

Anna Vihervaarasta

Kiitos Elsa. <3

naked truth

Mahtava kirjoitus! Oon kanssasi täysin samaa mieltä, jokainen saa olla juuri sellainen kun on, ilman mitään muotteja tai tarkkoja määritelmiä.

Anna Vihervaarasta

Todellakin. Pyritään siihen. <3

maariapaivinen (Ei varmistettu) http://www.maariapaivinen.com/blog

Näinhän se on. Ääripäitä riittää mutta kultainen keskitie on ehkä se kaikista kantavin.

Anna Vihervaarasta

Niin mäkin luulen. <3

KatjaV (Ei varmistettu)

Tiukkaa tekstiä, kiitos taas kerran! Ei lisättävää :)

Kokeilin tuota tahnaasi. Kikherneitä unohdin ostaa joten sekaan livahti sen sijaan mungopapuja, mutta maistui, ja vieläpä erittäin hyvältä. Testiryhmä Tampereelta suosittelee lämpimästi _o/

Anna Vihervaarasta

Kiitos Katja. <3

Se tahna on ihanaa!

Kommentoi