Ihmiskoe: Hyvän olon kuukausi

Ladataan...

”We are not only the tellers of our stories, we are the stories themselves.”

Minulla on kaksi toivetta elämälle:

1. että itse saisin elää sitä täysillä ja voida hyvin.

2. että muu maailma voisi myös hyvin ja että minä tekisin täällä enemmän hyvää kuin pahaa.

Päätin siksi elää kuukauden mahdollisimman hyvin. Ja sillä tarkoitan hyvin fyysisen minäni, henkisen minäni ja maailman kannalta. Hyvinvointi on mielestäni kokonaisuus, jolla ei ole juuri mitään tekemistä proteiinirahkojen tai rasvaprosenttien kanssa. Se on sitä, että tuntee olonsa hyväksi suuren osan ajastaan ja pärjää itsensä kanssa myös niinä huonoina päivinä ja hetkinä.

Ajattelen myös, että henkinen hyvinvointi (ja sitä kautta fyysinenkin) paranee, kun elää niin kuin uskoo oikeaksi. Ja ajattelen – niin ärsyttävän kirkasotsaiselta kuin se kuulostaakin – että jos jotenkin onnistuu tekemään jollekin muulle hyvää, tulee itse onnellisemmaksi.

En ole syönyt lihaa kymmeneen vuoteen paria yksittäistä repsahdusta lukuun ottamatta. En syönyt sitä myöskään yläasteella enkä lukiossa, mutta sen jälkeen olin muutaman vuoden sekasyöjä. Sitten lopetin taas, lopullisesti tällä kertaa. En ole kaivannut sitä juuri koskaan. En myöskään ole voinut huonommin ilman sitä, päinvastoin:

1. lopetettuani lihansyönnin laihduin itsestään ja pysyvästi noin neljä kiloa.

2. kun ennen olin jatkuvasti flunssassa, niin viimeisten neljän vuoden aikana olen ollut yhden päivän kipeänä poissa töistä.

Kalan kanssa olen jojotellut vuosia. Olen syönyt sitä välillä, toisinaan en. Ollut päättämätön. En ole tahtonut määritellä suhdettani siihen. Mutta: jos nykyisenlainen kalastus jatkuu, maailmassa ei ole vuonna 2048 yhtään kalaa. * Tästä faktasta en pidä. En myöskään siitä, että kalaa ryöstökalastetaan siimoilla, jotka ulottuisivat merenpinnasta avaruuteen saakka.***

Hankalaksi suhteeni kalaan tekee se, että ajattelen että kestävästi pyydetyn kalan (mitä se nyt sitten onkin) ja jopa riistalihan syöminen saattaa olla eettisempää kuin tehotuotettujen maitotuotteiden ja kananmunien syöminen. On siis vähän outoa, etten syö riistaa, mutta käytän maitotuotteita ja kananmunia.

Varsinkin, kun maitorasva on oikeasti pahaksi. Se tukkii verisuonet ja lihottaa. Mutta jos ei käytä maitoa, mistä saa kalsiumia? Ainakin kikherneistä, persiljasta, soijapavuista, manteleista, seesaminsiemenistä ja merilevistä. Kaikista enemmän kuin maidosta.**

Melkein kaikki maitotuotteet on helppo korvata kasvisvalmisteilla. Olen jo vuosia käyttänyt kasvismaitoja, -jugurtteja ja -kermoja. Yhden voittanutta ei kuitenkaan ole.

Olen perustellut juustoa sillä, että se ei ole kuollut eläin. Ikävämpi fakta on, että jotta voisi olla juustoa, pitää olla maitoa. Jotta voisi olla maitoa, pitää olla vasikoita...

Juusto on täysin kytköksissä lihantuotantoon sekä eläinten kaltoin kohteluun, ja sen ekologinen jalanjälki on hirmuinen. Karjankasvatus tuhoaa ympäristöä 40 prosenttia enemmän kuin kaikki maailman liikenne yhteensä. Se on suurin syy ilmastonmuutokseen. Yhden hampurilaispihvin tuottamiseen tarvitaan neljän tunnin suihkun vesimäärä. Maailmassa teurastetaan vuodessa 60 miljardia eläintä. * & ***

En erityisesti pidä ehdottomuuksista enkä varsinkaan asketismista. Mutta rakastan luontoa ja eläimiä. Olen pohtinut oikeaa tapaa syödä jo pitkään ja epäillyt, että minkään tehotuotetun asian syöminen ei ole hyväksi. En myöskään usko, että luomu on varsinaisesti vastaus. Ei niilläkään eläimillä hyvin mene, ja jos eläintuotteita käytetään nykyiseen malliin, niin huonostihan tälle maailmalle käy. Olenkin leikitellyt ajatuksella kasvissyönnistä ja samalla pelännyt, että jos päätän ryhtyä siihen, tapahtuu jokin seuraavista:

a. itsekurini ei riitä

b. tulee kauhea nälkä

c. minusta tulee hylkiö

Jotta asia selviäisi, päätin tehdä pienen ihmiskokeen. Karsin kuukaudeksi ruokavaliostani kaikki eläinperäiset tuotteet paitsi hunajan ja tarkkailen, mitä kasvisruokavalio tekee minulle ja elämälleni. Samalla yritän selvittää, miten oikein haluan syödä: vegaanisesti, lakto-ovo-vegetaarisesti vai vain syötäväksi kasvatettuja ja tehotuotettuja eläintuotteita vältellen.

Kerron teille kuukauden kuluttua repsahdinko, raivostuinko, nälkiinnyinkö. Tuliko hyvä olo, näkyykö se jossain, vai kävikö mitään. Ja miten selvisin sosiaalisten ympyröideni närkästyksestä ja lihansyöjäsukulaisista – vai selvisinkö. Minulle vaikeinta ei nimittäin tule olemaan muisto juuston mausta vaan pettymyksen ja epämukavuuden tuottaminen muille ihmisille. Rikon sitä ruoan jakamisen tuottamaa yhteisöllistä kokemusta vastaan, jota Michael Pollan kutsuu table fellowshipiksi ja josta Jonathan Safran Foer kirjoittaa:

”It's a classic dilemma: How much I value creating a socially comfortable situation, and how much do I value acting socially responsible?”

Mummuni teki ihanaa lihamakaronilaatikkoa. Siihen liittyi pelkkiä hyviä muistoja, kaikki ne ateriat suuren haagalaisen pöydän ympärillä, lämpöä ja hyvää oloa. Mummun kuoltua vaihdoin jauhelihan soijarouheeseen. Ei se ihan sama asia ole, mutta kuten Foerkin kirjoittaa: me olemme tarinamme. Ehkä mahdolliset lapsenlapseni saavat samanlaisen hyvän olon kokemuksen uudesta lohturuoastani: soijarouhe-tomaatti-kookospadasta. Luulen, että jos mummuni syntyisi tänään, hän hyväksyisi. 

Tämä kuukausi tulee väkisinkin kääntämään ruokavalioni terveellisempään suuntaan. Luovun sen suurimmasta ongelmasta eli juustosta ja samalla joudun kieltäytymään monista houkutuksista: karkista (liivate), maitosuklaasta ja valmiista leivonnaisista. Se tuskin on minulle pahaksi. Mutta on mahdollista, että tulen nälkäiseksi ja vihaiseksi.

Postailen Instagramiin oivalluksiani ja ruokakuvia (pääsenpähän hyödyntämään ruokakuvaus-workshopin ohjeita) ja ehkä kirjoitan tännekin jotain.

Tukijoukkoni ovat vahvat: Elina Innasen Vegaanin keittiössä, Voi Hyvin -lehden Vege, Paul, Stella & Mary McCartneyn Kasvisruokamaanantai ja Alicia Silverstonen The Kind Diet. Lisäksi muistutuksena toimikoon jo siteerattu Jonathan Safran Foerin Eating Animals. Se on kiihkoton tietokirja, joka pureutuu eläinten tehotuotantoon faktojen lisäksi filosofiselta ja yhteisölliseltä kannalta ja antaa puheenvuoron myös tuottajille.

”Whether I sit at the global table, with my family or with my conscience, the factory farm, for me, doesn't merely appear unreasonable. To accept the factory farm feels inhuman. To accept the factory farm – to feed the food it produces to my family, to support it with my money – would make me less myself, less my grandmother's grandson, less my son's father.

This is what my grandmother meant when she said,

if nothing matters, there's nothing to save.”

Vähän rankempi aihe tänään. Voikaa hyvin, murmelit. <3

PS Kiitos inspiraatiosta Roosa!

-----

* Paul, Stella & Mary McCartney: Kasvisruokamaanantai

** Alicia Silverstone: The Kind Diet

*** Jonathan Safran Foer: Eating Animals

Alun lainaus: Jonathan Safran Foer

Share

Kommentit

Pau
P.S C'est moi!

hei todella hyvä aihe ja kirjoitus! Itse en ole kasvissyöjä, mutta mennyt siihen suuntaan jo aika vahvasti jo jonkin aikaa. Lihaa syön todella vähän ja harvoin, syön kasvispainotteisesti, en syö lehmänmaitotuotteista kuin oikeastaan juustoa (josta on kovin vaikea luopua!!), käytän muita maitotuotteita, kuten mantelimaitoa ja soijatuotteita, ja pyrin saamaan proteiinit ja vitamiinit ensisijaisesti kasviksista. Kuitenkin välillä tuntuu, että se on todella hankalaa. Muutaman kerran on tullut kroppaan heikko olo, kun tuntuu ettei ole saanut välttämättä tarpeeksi proteiinia tai hiilihydraatteja. Treenaan neljä kertaa viikossa balettia ja sen kyllä treeneissä huomaa, jos ei ole kunnolla syönyt. Kuulisin mielelläni sun kokeilusta lisää täällä, jos vaikka saisin enemmän vielä hyviä vinkkejä ja infoa ja ehkä innostusta aloittaa oma kokeilukuukausi! :)

Anna Vihervaarasta

Tiedän tuon heikon olon. Omalla kohdallani luulen sen kuitenkin johtuvan enemmän rasvan kuin proteiinin tai hiilareiden puutteesta. Kävin joskus alkukesästä ravintoneuvonnassa, ja siellä selvisi, että syön ihan liian vähän hyvää rasvaa, vaikka en mitenkään ole vältellyt sitä. Sen jälkeen olen lisännyt joka päivä salaattiin kunnolla oliiviöljyä ja pähkinöitä/siemeniä, ja se on auttanut. Tänäänkin ihmettelin, että miten en ollut nälkäinen koko lopputyöpäivänä, vaikka söin lounaaksi vain tofu-pähkinäsalaatin.

Mutta helppoa tämä ei kyllä ole, se on ihan totta. :) Olen silti varma, että kasvisruokavaliosta voi saada lähes kaiken tarvittavan (- b12-vitamiini), kun sen tekee oikein. En tietenkään vielä osaa sitä, joten nyt tuntuu, että pitääkin ehkä pureutua tähän asiaan ihan juuria myöten ja kysyä apua asiantuntijoilta. Kerron varmasti täällä kaiken, minkä saan selville! Ja hurjasti tsemppiä, jos päätät kokeilla vegeilyä. <3

Pau
P.S C'est moi!

Juu, täytyy kyllä muista tuo hyvien rasvojen saanti. Joskus otin aamuisin oliiviöljyä tai kookosöljyä lusikallisen ja lisäilen kyllä salaattiin aina oliiviöljyä, mutta muuten taitaa jäädä vähän vähille. Pähkinöitäkin yritän aina muistaa napostella. Mutta kirjoittele ihmeessä tänne, täällä on ainakin yksi innokas lukija :) Ja kiitos tsempeistä, olen jonkin aikaa jo haudutellut asiaa, joten eiköhän tässä vois sitäkin kokeilla! :)

Anna Vihervaarasta

Kirjoitan! Tämä haaste on herättänyt hurjasti ajatuksia jo tähän mennessä. Ja vielä kolme viikkoa edessä.:)

Ja kerro, jos päätät ryhtyä haasteeseen!

Kieltämättä tärkeä aihe. Itse lakto-ovo-vegetaristina olen usein ihmetellyt, kuinka harva oikeastaan edes tietää, mitä suuhunsa laittaa: esimerkiksi liivatteen alkuperä on useille täysi mysteeri. Itse haluan ainakin tietää, mitä syön. Kasvissyöjänä toinen ihmetyksen aihe tuohon samaiseen liivatteeseen liittyen on myös se, että esim. kahviloissa/konditorioissa henkilökunnalla ei juuri koskaan ole harmainta haisuakaan kysyttäessä, sisältääkö heidän myymänsä kakkupala liivatetta. Vastauksena on harmittavan usein vain tuskastunut päänrapsuttelu ja "en osaa sanoa" tai parhaimmassa tapauksessa sentään "voin käydä kysymässä", mikä se on jo edistystä. Mielestäni tulisi olla vähimmäisvaatimus, että tuotteen myyjä tietää myymänsä elintarvikkeen ainesosat.

Anna Vihervaarasta

Totta. Itse ajattelen, että moni kyllä tietää, mutta mieluummin unohtaa. Epäilen, että moni tehotuotettu pihvi jäisi syömättä, jos ihmiset ihan oikeasti perehtyisivät siihen, mistä siinä pihvissä on kyse. Tai ainakin toivon niin.

Itse järkytyin joskus siitä, mitä juuston juoksute saattaa olla. Nyt järkytyn ehkä enemmänkin siitä, mitä se juusto itsessään on - tai mitä kaikkea sen tuottamiseen on tarvittu. Mutta on inhottavaa miten moneen niin viattomaltakin vaikuttavaan ruokaan on tungettu eläintenosia: niin kuin nyt vaikka karkkiin. Prkl.:)

Nettanen

Mielenkiintoinen juttu ja hitsi mitä faktoja! Tekisi itsekin mieli ryhtyä tuollaiseen haasteeseen, jollei se olisi niin kovin HAASTAVAA. Helposti sitä ajattelee, että se rajoittaisi ja vaikeuttaisi kaikkea niin paljon, ja ennenkaikkea - olisikohan minulla itsekuriakaan! Siksi ihailen kovasti sinua, että laitat itsesi tähän "testiin". Jälleen voin vain todeta, että olet rohkea ja sisukas :) Mielenkiinnolla odotan, miten kokeilu on sujunut!

Anna Vihervaarasta

Juu, nuo faktat ovat karmaisevia.

Mutta tähän asti tämä kokeilu on sujunut ihan yllättävän kevyesti! Nyt on nimittäin jo kuudes päivä melkein lopuillaan, tämä blogi laahaa vähän jäljessä. Yhtään vaikeaa ei ole vielä ollut, olen tehnyt hurjasti ihania ruokia ja smoothieita ja hätätilainteiden varalle jääkaapissa on soijasuklaavanukkaita.:P

Kerron varmasti väliaikatietojakin täällä. Ja suosittelen kokeilemaan vaikka vain eläinperäisten tuotteiden vähentämistä, jos yhtään kiinnostaa. Ei kaikessa tarvitse olla niin ehdoton. Silloin itsekuriakaan ei tarvita niin paljon.:)

Paperikaupan tyttö

Jes! Tsemppiä kokeiluun! Vinkkaa sitten, kun löydät jotain huikeita vegereseptejä :) Kokkailin juuri eilen Chocochilin ohjeilla kookoscurrya ja linssisämpylöitä. Oli herkkua!

Anna Vihervaarasta

Kiitos muru! Ehdottomasti vinkkaan ja oon löytänytkin jo vaikka mitä. Chocochilin ohjeet on huippuja!

PS arvaas, kenen tekemät villasukat mulla on jalassa just nyt?:)

Sopivasti sekaisin

Kiitos inspiraatiosta! Syön lihaa, mutta olen yrittänyt lisäillä kasvisruokaa arkireseptieni joukkoon ja koulussa/töissä valitsen aina kasvisruokaa. Tästä postauksesta innostuneena aion kokata seuraavan kuukauden ajan myös kotona pelkkää kasvista, kuka tietää jääkö tapa pysyväksi. Reseptivinkit ovat enemmän kuin tervetulleita. :)

Anna Vihervaarasta

Ihana kuulla, että tahdot lisätä kasvisruoan osuutta ruokavaliossasi! Sehän on jo ihan mahtava juttu, ja sillä on vaikutusta. Lihan määrään vähentäminenkin auttaa vaikka kuinka! Hurjasti tsemppiä ja lupaan jakaa löytämiäni ihania kasvisreseptejä.:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulle tuli todella hyvä olo kaikin puolin, kun jätin kaikki eläinperäiset tuotteet ruokavaliosta pois. Syön nyt toisinaan jätskiä, juustoa tai piimää, sillä raskauden myötä selvisi että kärsin muutamista pahoista puutetiloista, mutta pääosin vetelen yhä vegaanista sapuskaa. Olen löytänyt uusia ruokarakkauksia kuten mantelimaidon, jota voisin käyttää litrakaupalla! Uudet reseptit ovat aina tervetulleita, joten ilolla odotan, tuleeko tännekin jotakin houkuttelevaa kokeiltavaa. Suosittelen etsimään käsiin Liken julkaiseman Vegaanin uuden keittokirjan. Jokainen kokeilemani resepti siitä on ollut ah!

Anna Vihervaarasta

Juuri nuo puutetilat vähän hirvittävät. Ei nyt tämän kuukauden kohdalla, mutta jos jatkan sen jälkeen. Mietinkin, että pitää yrittää koostaa tämä ruokavalio oikein. Onko sulla vinkkejä? Nyt on muuten jo kuudes päivä vegaanina melkein lopuillaan, ja hirveän hyvin on tähän asti mennyt! Ei edes minkäänlaisia juustohimoja. Outoa.

Kiitos kirjavinkistä! Ja ehdottomasti kerron, jos ja kun löydän uusia ihania reseptejä.:)

Hillevi (Ei varmistettu)

Kiitos Anna ihan huipusta blogistasi! Olen lueskellut tätä jo pitkään, mutta nyt vasta intouduin ensimmäiseen kommenttiin.
Itse pähkin vuosia, että haluaisin jättää lihansyönnin, mutta eihän sellaiseen "asketismiin" kukaan pysty ja olisin niin poikkeava, että elämä tulisi todella hankalaksi. Sitten tarvittiin vain tähdet oikeaan asentoon, se oikea ihminen vakuuttamaan, että siihen pystyy ja valaisemaan, miten eläimet oikeasti voivat. Lisäksi heti alkumetreillä käsiin sattui muutamia niin herkullisia ruokareseptejä, että tajusin kasvisruuan voivan oikeasti olevan niin maukasta, että tästä tullaan selviämään! Silmien avautumisen jälkeen lopetin lihansyönnin kaksi vuotta sitten, pian pois jäivät kalat ja lopuksi ymmärsin, etteivät ne "maitolehmien" olot ole sen paremmat eikä kananmunakaan ole välttämättä iloisen kanan muna...
Nyt olen ollut vegaanina reilun vuoden ja ainoa, mitä olen surrut on se, etten ole tajunnut tätä asiaa jo aikoja sitten! Hartiat painavat nykyään henkisesti vähemmän ja ihmisistä suurin osa on ollut todella ihania ja huomioonottavaisia. Silmät ovat avautuneet siinäkin, että ne jotka eivät tätä ymmärrä, halua hyväksyä tai jopa tuomitsevat, eivät ehkä olleetkaan niitä ihmisiä, joita elämääni kaipaan. Jopa vanhemmat ihmiset ovat hyväksyneet eivätkä ole tuominneet, vaikkeivät itse tähän lähtisikään.
Jos oikein innostut voin suositella sinulle aivan loistavan "Vegaanin keittiössä" -kirjan lisäksi Attila Hildmannin netistä saatavia kirjoja "Vegan for Fun" ja "Vegan for Fit". Suussa sulavia reseptejä! Todennäköisyys epäonnistumiseen on melko suuri jos ruoka maistuukin pahalta, kuka sellaista kauaa jaksaa?!
Ja olet ehkä jo tutustunut "Vegaanituotteet"-nettisivustoon, jossa kaikki vegaanille sopiva on kätevästi listattuna, mm. Wiener nougatit, Mariannet... Ja vielä, asiat ovat kehittyneet vuosien saatossa; nykyään vegaanillekin on olemassa varsin maistuvia "juustoja" :-)
Vinkkejä on ehtinyt jo kasaantua vaikka kuinka, mutta tähän on ehkä hyvä lopettaa, jossain tulee kai kommenttikentän rajakin vastaan :-) Tsemppiä kuukauteen, ehkä siitä tulee jopa enemmän!

Anna Vihervaarasta

Hei Hillevi, kiitos että kommentoit! Mietin usein, että keitä siellä ruudun toisella puolella on, kuka tätä lukee. On hurjan ihana saada kuulla teistä lukijoista.

Apua miten paljon vegaanisia karkkeja! En ole varma, onko tämä pelkästään hyvä asia.:D Tuon Wiener Nougat'n ja Mariannet tiesinkin jo ennestään. Ja nehän ovat ihan parhaita molemmat.

Olen ihan täysin samaa mieltä siitä, että kasvisruoka on tosi hyvää. Olen ihan pikkaisen huolissani siitä, että saanko kaikki tarvittavat ravinteet. Onko sinulla ollut ongelmia siinä? En tosin ole lainkaan vakuuttunut, että vanha ruokavalioni, jossa suurin proteiininlähde oli juusto, oli sekään erityisen ravinnerikas.;)

Paljon kaikkea ihanaa sinne ja toivottavasti kuulen sinusta jatkossakin!

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Hyvä juttu!!! Itse olen ollut kasvissyöjä 24vuotta. Tunnen hirveän huonoa omaatuntoa maidon ja munien käytöstä juuri eettisistä syistä, koska ne ovat täysin verrattavissa lihansyöntiin. Nykyään aika hyvin pystyy olemaan "kotivegaani" ja onneksi kaupasta löytyy niin hyvin korvaavia tuotteita. 90-luvulla ei ollut kuin saarioisten kasvispitsa. Eläinten oikeudet (tai siis niiden puuttuminen) ahdistaa päivittäin!

Anna Vihervaarasta

Näin mäkin ajattelen. Mutta on silti paljon parempi syödä maitoa ja munia kuin että söisi niiden lisäksi vielä lihaakin.:) Ja tuo kotivegaanius: oon sanonut ihana samaa! Ensin ajattelinkin, että alan siis vain kotivegaaniksi ja syön kodin ulkopuolella maitoa ja munia, jottei elämästäni tule liian hankalaa. Nyt päätin kuitenkin tehdä tällaisen kokeilun, katsotaan, mitä tapahtuu.:)

 

Jeba
Tuuliajolla

Hyvin kirjoitettu! :)

Mä en välitä ollenkaan mistään pihveistä enkä itse punaisesta lihasta, mutta sitten kuitenkin käytän ruoanvalmistuksessa jauhelihaa ja nakkeja sekä makkaraa kastikkeeseen. Tiedän, ettei nakkien ja makkaran ravintosisältö todella ole kummoinen, mutta musta makkarakastike on vaan hyvää! :D

Ja mulla ei ole ruoan suhteen yhtään itsekuria.

Haluaisin jättää jauhelihan, broilerin ja nakit sekä makkarat kokonaan pois, mutta mies ja lapset. Lapset ovat onneksi vastaanottavaisessa iässä ja heidän lemppari ruoka on linssikeitto, mutta mies onkin sitten vaikeampi haaste. Enkä usko, että koskaan pystyisin ylipuhumaan miestä lopettamaan maidon juomista tai syömään soijarouhetta.

Enkä voi toiselta sellaista edes vaatia.

Oma kiinnostus kasvisruokavaliota kohtaan on suuri, mutta tällä hetkellä tuntuu vaan siltä, etten pysty toteuttamaan sitä millään tavalla. :// enkä tiedä edes mitään hyviä reseptejä, huoh. ://

Innolla jään odottamaan sun kuukausiraporttia! :)

Anna Vihervaarasta

Mullakaan ei ole ruoan suhteen erityisen hyvää itsekuria, mutta olen huomannut, että syöminen on tosi pitkälle tottumiskysymys. Kun totuttaa itsensä johonkin asiaan, siitä tulee tapa eikä sitä sen jälkeen juuri kyseenalaista.

Jos et voi siirtyä kasvisruokavalioon, niin mitä jos vain vähän lisäisit sen osuutta arjessanne? Siitäkin on jo apua. Ei kaikkea tarvitse tehdä täysillä, jos se ei tunnu omalta.

Entä oletko maistanut soijanakkeja? Veljeni, jolla ei ole minkäänlaista aikomusta ryhtyä kasvissyöjäksi, pitää niistä lihanakkeja enemmän. Huomaisikohan miehesi eroa?;)

Jeba
Tuuliajolla

Toi on kyllä totta, että kun johonkin itsensä totuttaa niin siitä tulee tapa. Ennen lapsia käytin ruoassa aika paljon mausteita ja suolaa, mutta nyt lasten myötä ruoan suolapitoisuus on laskenut rankalla kädellä ja siihenkin on jo tottunut. Ja hyvä, että olen tottunut! Liika suola ei ole hyväksi kenellekkään! :)

Hei, kiitos soijanakki vinkistä! Pitää kokeilla.... vaikka hieman öööh, kuulostaa epäilyttävältä. Mutta, lupaan että voisin ainakin kokeilla. :)

Anna Vihervaarasta

Soijanakit on hyviä, usko pois.;)

Hanna K
Sunday Blondie

Samanlaisia ajatuksia täälläkin! Syön lihaa yhä harvemmin ja harvemmin, sillä nautin kasvisruoan mukanaan tuomasta kevyestä fiiliksestä. Tofusalaatti on muodostunut vakiolounaakseni, sillä sen ainesosia voi varioida loputtomiin!

Henkilökohtainen heikkouteni on maitorahka, joka kulkee kätevästi mukana ja tarjoaa riittävästi proteiinia esimerkiksi treenin jälkeen. Nyt olenkin pohtinut, lähtisinkö korvaamaan smoothieideni rahkapohjan vaikkapa riisiproteiinilla. Hmm.

Kiitos inspiksestä ja ajatuksistasi, tämä sai taas omatkin aivot raksuttamaan! Tsemppiä vegaanikuukauteen, se tulee varmasti sujumaan hienosti! :--)

Anna Vihervaarasta

Tofusalaatti on ihan yllättävän hyvää! Just söin sitä tänään lounaaksi.:)

Ravinnosta kiinnostunut työkaverini käyttää juurikin tuota riisiproteiinia smoothieissa. Kuulemma toimii, pitäisi varmaan itsekin kokeilla.

Ihanaa, jos sait tästä jotain ideoita! Ihanaa iltaa sinne!

annn (Ei varmistettu)

Hienoa! Täysin samanlaisia ajatuksia täällä! Itse olen ollut semivege vuosikaudet. En ole koskaan erityisemmin tykännyt lihasta, ja ajatuksin eläinkaverin syömisestä puistattaa. Maitotuotteista kuitenkin tykkään ja rahka muodostaa suuren osan proteiininsaannistani.Eettisesti maitotuotteet ovat kuitenkin melkein lihaan verrattavissa ja siksi kyllä haluaisin vähentää niidenkin kulutusta.
En edes usko että maitorasva on itsessään epäterveellistä - sen terveysvaikutuksethan ovat melko neutraalit ja riippuvat enimmäkseen ruokavalion kokonaisuudesta - mm siitä syödäänkö riittävästi kasviksia. Tämän suuntaisia ajatuksia on käsittääkseni jo THL:kin esittänyt. No yhtäkaikki, fakta on että kukaan ei kiistä kasviksiin ja hyvälaatuisiin kasviöljyihin perustuvan ruokavalion terveellisyyttä.

Kalasta ajattelen myös samoin. Kalaa voisin syödä enemmänkin, mutta sen valinta eettisesti on hankalaa.

Lihansyönti on yhteiskunnassamme normi. Lihaa syömättömät ovat "niitä muita". Tämä on mielestäni väärin ja yhteiskunnallinen epäkohta, jota vastaan haluan toimia. Mitä useampi valitsee kasvisruokaa sitä enemmän lihanormi murenee. Tarjonta seuraa kysyntää.
Itse syön satunnaisesti pieniä määriä lihaa esim. vieraana ollessani tai lounasruokalassa, jos laadukasta kasvisruokaa ei ole tarjolla. Olen laiska enkä halua vaivata muita ruokavaliollani. Minun pitää muuttaa tapojani, alkaa vaatia enemmän. Viimeaikoina olen alkanut välttää lähilounaskuppilaa, jossa ei juuri koskaan ole tarjolla laadukasta lihatonta ruokaa. Ehkä myös maitotuotteiden käytön vähentäminen olisi paikallaan. Täysin vegaaniksi en ihan helposti voisi ryhtyä. Olisipa meillä yhteiskunta jossa tyrkytettäisiin vegaanista ruokaa samalla tavalla kuin nykyään tyrkytetään lihaa. Että lihaa lautaselleen haluavilta oikein erikseen ihmeteltäisiin perusteluita, miksi haluavat syödä lihaa!

Anna Vihervaarasta

No niinpä, tosi hyvin sanottu! Olisi ihanaa, jos kasvissyöntiä pidettäisiin sinä tavallisena ruokavaliona eikä erityisruokavaliona. Eihän ihmsitä oikeasti ole tarkoitettu syömään lihaa niissä määrin kuin monet sitä nykyisin syövät.

Positiviinen juttu on, että monet ei-kasvissyöjäystäväni ovat selvästi lisänneet kasvisruoan määrää ruokavaliossaan. Maailma muuttuu vähän kerrallaan.

Olen nyt ollut tällä vegaanidieetillä seitsemän päivää, ja on pakko sanoa, että hirveän hyvin on mennyt! Tämä on paljon vähemmän hankalaa kuin kuvittelin. Minulle tämä on tosin siksikin melko helppoa, että lounasruokalassamme on joka päivä ihanaa kasvisruokaa. Niin ei tosin ole aina ollut. Siellä vaihtui kokki siksi, että aiempi teki lähes pelkkiä liharuokia ja siitä valitettiin niin paljon. Kannattaa siis avata suu ja kertoa toiveensa.:)

kissakahvila
Kissakahvila

Onpa kivaa lukea tällaista! Olen itse ollut melkein 20 vuotta kasvissyöjä ja hyvin ehdoton sellainen. En ole koskaan tänä aikana syönyt lihaa, vaikka mieli sitä tekisi. Lihan syönnin lopettamisesta on niin pitkä aika, etten muista lainkaan millainen olo siitä tuli. Varmasti aluksi huono, koska silloin 90-luvulla ei ollut mitään valmiskahsvisruokia eikä kukaan osannut tehdä kasvisruokaa, mistä ei olisi vain jätetty lihaa pois. Lähipiirissäni on aika moni vuosia kasvissyöjänä ollut alkanut nyt yhtäkkiä syödä taas lihaa. Siitä suivaantuneena jätin itse maitotuotteet ja kananmunat pois. Tunsin aina tosi huonoa omatuntoa niiden syömisestä, mutta ajattelin sen olevan liian vaikeaa. En voi sanoa itseäni vegaaniksi, mutta kotivegaaniksi kylläkin:) Haluaisin myös ravintoloissa ja kahviloissa kysyä vegaanivaihtoehtoa, jotta niitä vihdoinkin tulisi saataville ilman että joutuu ilmoittamaan tulostaan viikkoa aiemmin. Mutta jos en aina niin tee, ei se haittaa.

Anna Vihervaarasta

Minun ei oikeastaan edes ole tehnyt mieli lihaa melkein ikinä. Pari kertaa olen repsahtanut ja nekin vuosia sitten. Ja nyt kun olen ollut viikon tällä vegaanidieetillä: hirveän äärettömän kummallista on, että ei tee mieli juustoa! Olin aivan varma, että himoitsen sitä kamalasti.

Kotivegaaniutta itsekin alun perin mietin. Katsotaan mitä tämän kokeilun kanssa käy. Ja arvaa: olen syönyt nyt neljä kertaa ulkona (Helsingissä) tämän viikon aikana. Jopa kahvilassa, missä ei ollut listalla mitään vegaanista, tehtiin minulle vegaaniaamiainen, kun kysäisin tiskiltä. Vielä missään ei ole ollut ongelmia. Ihanaa!:) Ehkä maailma muuttuu, pikkuhiljaa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Minunkaan ei ole tehnyt mieli juusto, vaikka juusto on just se mikä aiemmin tuntui vaikealta jättää pois! Tämä on ihmeellistä! Olen kokeillut kaikkia mahdollisia vegaanijuustoja mitä kaupoista saa. Pizza on ainoa mihin sitä oikeasti kaipaan ja vielä ei ole löytynyt siihen sopivaa kasvisjuustoa. Täytyy jatkaa pizzakokeiluja. Mikä harmi :)
Ja tosi hienoa, että olet saanut vegaaniruokaa noin hyvin. Täytyisi itsekin uskaltaa nyt vegaaniruokailemaan ulos. Loosisterissa olisi lihaton lokakuu ja sitä vegaanista pizzaa....

Emilia M

Olipa tosi kiva teksti! Mulla on hyvin samanlaisia ajatuksia pyörinyt mielessä vuosikaudet ja olen myös "semivege". Vegaanisuuteen ryhtyminen houkuttaisi, toisaalta tiedän olevani sellainen herkkupeppu, että vuohenjuuston kutsua on vaikea vastustaa. Tuo myös on totta, mitä puhuit pettymyksen ja epämukavuuden tuottamisesta muille ihmisille - jotenkin vain tuntuu vaikealta ilmoittaa, että mun ruokavalio pitää muuten sitten huomioida erikseen.

Mutta asiaan! Eli lempiaiheeseeni ruokaan. Oon huomannut, ettei kannata miettiä, mistä kaikesta joutuu luopumaan, vaan mitä kaikkea siihen saa tilalle :) Oon pitänyt joskus aikaisemmin vegaanikuukausia ja ne on olleet tosi hyödyllisiä, ruokavalioon on tullut pysyvästi uusia juttuja. Elina Innasen http://chocochili.net/ täällä jo mainittiinkin, ihan mahtava vegaaniruokablogi! Huolellisesti tehtyä ohjeita, joiden ainekset yleensä löytää ihan tavallisesta isommasta marketista. Olen oppinut niin luottamaan Chocochilin ohjeisiin, etten esimerkiksi juurikaan epäröi itselleni uuden tuotteen ostamista - aina on tullut hyvää ja purkit on tullut käytettyä loppuun :) Vaikkapa kunnollisen valmiin currytahnan ostaminen kannattaa, sillä saa ruoasta kuin ruoasta hyvää. Mieheni on myös hulluna Chocochilin ohjeella tehtyyn seitaniin ja tofuakin himoitsee, vaikka muuten onkin ihan sekasyöjä.

Innasen toisessa blogissa Keppijumppaa ja Porkkanaa on muuten käsitelty myös ravintoaineita: mistä saa rautaa, jodia, magnesiumia ym. Jos koostaa ateriansa monipuolisesti, kaikkea pitäisi saada, mutta D-vitamiinilisä ei ole pahitteeksi ja se B12 täytyy tosiaan ottaa purkista. Facebookin vegaaniryhmistä (mm. "Vegaani" ja "Vegaaniset kasvisruuat") saa myös tosi hyviä vinkkejä sekä ruokavalion koostamisen että uusien reseptien suhteen.

Proteiinista vielä pari sanaa, kun se kuitenkin ihmisiä mietityttää. Tärkeintä on saada eri aminohappoja monipuolisesti. Soijaa suositaan, koska siinä on luonnostaan hyvä aminohappokoostumus - hampussa on vielä parempi. Kasvisaterialla suositellaan hankkimaan proteiinit monesta eri lähteestä - syömään siis esimerkiksi papuja ja pähkinöitä samalla aterialla.

Ja juustosta vielä: leivän päälle voi laittaa juuston sijaan avokadoa, kasata pinon hedelmiä, hummusta, raakaa porkkanaa ohuina lastuina, tahinia + banaania (ihana kombo!), maapähkinävoita ja omenaa, oliiviöljyä ja valkosipulia, Pirkan Välimeren tahnoja....

Sori pitkästä vuodatuksesta ja kovasti onnea ja tsemppiä!

Anna Vihervaarasta

Juuri nuo ravintoaineet minua vähän huolettavat. Pitää käydä lukemassa Elinan toista blogia, en olekaan käynyt siellä koskaan, vaikka Chocochilia olen lukenut vuosikaudet!

Ihania nämä vinkkisi. Maapähkinävoi + omena kuulostaa siltä, että kokeilen sitä ihan heti nyt!

Nyt on viikko tätä haastetta takana ja ihan yllättävän hyvin on mennyt. Tuntuu että olen myös syönyt ihan vahingossa hirveän terveellisesti, ja energiaa on vaikka kuinka. Kaikki ne kasvikset...:) Ja en ole edes himoinnut juustoa, mikä on kummaa.

Kiitos tästä kommentistasi! Sain siitä paljon ideoita. <3

Metsästä törähtää

Ja ajattelen – niin ärsyttävän kirkasotsaiselta kuin se kuulostaakin – että jos jotenkin onnistuu tekemään jollekin muulle hyvää, tulee itse onnellisemmaksi.

Ei siinä mitään kirkasotsaista ole. Onnellisuutta tutkinut psykologian professori Markku Ojanen (googlaa) on hokenut samaa. Mitä enemmän katsoo itseensä, sitä vähemmän näkee hyvää. Suuntautuminen ulospäin yhteisöllisyyteen ja yhteiseen hyvään tekee ihmisen onnelliseksi. Kun pohtii sitä, mitä voi antaa, eikä sitä, mitä haluaa tai mitä voi saada, elämä lutviutuu onnellisemmin. Rajansa tietenkin tässäkin. Kun pelko oman hyvinvoinnin onnistuneesta turvaamisesta kasvaa suuremmaksi kuin hyvän tekemisen mielihyvä, edessä on ristiriita.

Mitä tulee erilaisiin yksittäisiin valintoihin, ne tuppaavat olemaan pikemminkin identiteetin rakentamista kuin hyvän tekemistä, koska todellinen ratkaisu ihmisen luonnolle ja muille ihmisille aiheuttamaan paineeseen on lyhyt ja köyhä lapseton elämä.

Kaiken pahan alku ja juuri on kulutus ja lisääntyminen. Vihreiden perustajajäseniin kuulunut Eero Paloheimo sitä tässä tekstissä valottaa.

Anna Vihervaarasta

Niinpä. Ehkä juuri siinä on tämän aikamme suurin ongelma: niin paljon pyörii pelkän oman navan ja oman hyvinvoinnin ympärillä.

Mitä enemmän katsoo itseensä, sitä vähemmän näkee hyvää. Tämä on niin totta. Parhaat hetket ovat niitä, kun on hurmaantunut jostain tai täysin keskittynyt johonkin, joka ei liity itseen. Ajattelen myös, että mitä enemmän oikeasti katsoo ympärilleen, sitä enemmän hyviä asioita näkee. Ja sitä onnellisemmaksi siis tulee.

Olet tavallaan oikeassa siinä, että yhden ihmisen valinnoilla ei ole suurta merkitystä maailman kannalta. Toisaalta, jos jokainen tekisi edes pieniä hyviä valintoja, sillä olisi jo paljon merkitystä. Minusta ei voi päästää itseään vastuusta vetoamalla siihen, etteivät omat teot kuitenkaan ilmastonmuutosta lopeta eikä lihansyönti minnekään lakkaa, vaikka itse siitä kieltäytyisikin. Se olisi melko selkärangatonta. Ja vaikkei omilla valinnoilla olisi suurta merkitystä muille, niillä on iso merkitys itselle (se identiteetti).

Ja ehkä tämä maailma muuttuu pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Ehkä seuraava sukupolvi osaa valita jo viisaammin. Ehkä tällainen kuluttaminen ja ahneus ei ole heille enää normi. Siis jos tämä maailma vielä silloin on.

AnskuK (Ei varmistettu) http://www.peaceandstyle.fi/

Mahtava juttu! Tsemppiä!

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana!:)

Kommentoi

Ladataan...