Karuselleista ja kristallipalloista

Olen alkanut ajatella, ettei elämää kannattaisi suunnitella kovin kauheasti. Unelmat ja suuret suuntaviivat ovat tärkeitä, mutta yksityiskohtaisista suunnitelmista en ole yhtä varma. Asiat kun eivät tunnu ikinä menevän aivan niin kuin odottaisi. Ne eivät useinkaan mene lainkaan huonommin. Vain erilailla.

Vähän kuin elämä tahtoisi olla hieman jännittävää. Sumentaisi kristallipallon pelkkää veijarimaisuuttaan.

Muistatteko vielä sen kerran, kun olin menossa katsomaan yhtä ihanaa kotia? En saanut sitä, mutta seuraavana päivänä sain toisen vielä ihanamman.

Viime talvena hain erästä työpaikkaa. Kun minua ei valittu, olin surullinen. Puoli vuotta myöhemmin aloitin samassa talossa tehtävässä, joka on minulle paljon parempi. Taaskaan suunnitelmani ei toiminut. Suuret suuntaviivat toimivat.

Entä kuinka monta kertaa olet kovasti toivonut kohtaavasi jonkun? Melko suurella todennäköisyydellä niin ei juuri sinä hetkenä käy. Mutta sellaisena päivänä, jona ajatukset ovat jossain ihan muualla, yllätyksiä on varmasti luvassa. 

Maailmaa ei voi kontrolloida, se pyörii juuri niin kuin sitä huvittaa. Ja me pyörimme mukana, jokainen omassa henkilökohtaisessa karusellissaan. Vaikka kuinka yrittäisi, tulevaisuutta ei voi ennustaa. Se on avoin, muovautuu elämämme mukaan, valintojemme, haaveidemme ja kohtaamiemme asioiden mukana.

Miten voisi tietää, missä on kymmenen vuoden päästä, kun ei voi tietää, millainen tyyppi on silloin? Tai sitä, millainen tyyppi on niinä kaikkina kymmenenä vuotena matkalla tulevaisuuden minäksi.

En olisi puoli vuotta sitten tiennyt olevani tänään tällainen, ajattelevani näin, tuntevani näin. Jos joku olisi kertonut, en olisi uskonut.

Tämä suloinen, jännittävä, epävarma elämä.

Ihanaa viikkoa, murmelit!

 

 

Share

Kommentoi