Kesä, ja mä aion elää sen

Uutisissa kerrottiin siileistä, oravista ja pikkulinnuista. Metsän eläimistä, jotka nääntyvät janoon, jollei kohta sada. Ihmisiä kehotettiin viemään pihalle vesikuppeja. Vein kaksi ja toivoin, että joku pieni saa niistä helpotusta. 

Kaksi päivää myöhemmin kävelin koirien kanssa viereisen taloyhtiön pihalla. Ison puun alta pilkotti jotain. Maahan kaivettu vesikuppi. Kävelimme eteenpäin, seuraavan puun alla oli toinen. Pensaan juurella kolmas. Kävelytien vieressä vielä neljäs ja viides. 

Täällä asuu hyviä ihmisiä.

Olen keskittynyt siihen, kaikkeen hyvään ja kauniiseen, elämän pieniin karkkeihin, niihin, joita on jokaisessa päivässä, kun vain osaa katsoa. Olin kesäretkellä kansallispuistossa, kuuntelin veden liplatusta ja söin vähän vettynyttä raparperipiirakkaa pakasterasiasta. Neljä koiraa, äiti ja minä. Olin oudon onnellinen.

Myöhemmin samana päivänä lähdin suunnittelemattomille lasillisille kanavan rannalle. Pyöräilin kesäisiä teitä kotiin ja aamulla taas kaupunkiin lounaalle. Mieli yhtä aikaa kepeänä ja hämmentyneenä, kun mitään muuta ei tarvinnut tehdä. Vain lounastaa kaverin ja kävellä koirien kanssa. Ei odottavia koulutöitä, ei blogiprojekteja, nada. Vain minä ja kesä ja elämä.

En muista, milloin olisin vain ollut yhtä päivää kauempaa. Tai milloin takaraivossa ei olisi koko ajan nakuttanut pieni ikävä ääni, kertonut, mitä kaikkea hyödyllistä pitäisi tehdä. 

No nyt se ääni on poissa. En aio tehdä yhtään mitään hyödyllistä päättämättömään määrään tulevia viikonloppuja ja iltoja. Aion vain elää. Tätä kesää. Elää niitä pieniä hyviä hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa, antaa koirien nuuhkia juuri niin kauan kuin niitä huvittaa, olla hoputtamatta niitä tai itseäni. 

Mietin, että jos aina vain menee täysillä eteenpäin, kohti seuraavaa tavoitetta, eikä pysähdy katselemaan maisemia, vain olemaan, niin kulkeeko elämä ohi huomaamatta, elämättä? Entä onko se sen arvoista, se kaikki suorittaminen. Enpä usko.

Nyt on kesä. Ja mä aion elää sen. Nähdään kun nähdään, menkää tekin elämään. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

Karita (Ei varmistettu) https://karitakoolla.blogspot.com/

Ihanaa lukea, kuinka välittäviä ihmisiä on vielä olemassa. Täällä maalla missä majailen tällä hetkellä vanhempieni luona talonvahtina, on onneksi kokonainen lähdelampi mistä juoda. Eläimien juomansaanti siis turvattu. Rakastin kesäisiä kuvia postauksessasi! <3

Anna Vihervaarasta

Sama fiilis. Onneksi on ihmisiä, jotka auttavat tarvitsevia. <3

Kiitos ja ihanaa kesäiltaa!

_Jenny_ (Ei varmistettu) https://jennyjmoments.blogspot.com

Ihastuin sun blogiin ja kirjoitus- sekä kuvaustyyliin &lt;3 T: uus lukija

Anna Vihervaarasta

Ihana kuulla! Tervetuloa. <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.