Kesäkuu

Olen tallentanut kesää. Kerännyt puhelimeen kuvia kukkivasta, vihreästä maailmasta. Ajatellut, että palaan niihin talvella, sitten kun tämä vehreys uinuu piilossa kylmiltä tuulilta, maisema on kadottanut värinsä ja pimeys laskeutuu aikaisin. Silloin muistan nämä hetket ja hymyilen, sillä tiedän, että ne tulevat taas.

Olin Sidewaysissä. Taivas oli sininen, sääret paljaat ja suuresta, hyväntuulisesta ihmisjoukosta kumpuavan energian pystyi melkein tuntemaan. Festarilapsia, me kaikki. Se oli yksi kesäkuun parhaista päivistä.

Olen nostanut kädet ilmaan, hihkunut riemusta ja juonut samppanjaa. Saanut vakituisen työpaikan, ihan yllättäen. Ollut hirveän onnellinen.

Luen edelleen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan ties kuinka monetta osaa. Sen nimi on Sydänverelläni kirjoitettu ja siinä on 1200 sivua. En ole lukenut aiempia osia, mutta se ei näköjään haittaa. Olen kököttänyt sohvannurkassa tunteja torkkupeiton alla kirja kädessäni. Päättänyt, että kun loma koittaa, juuri tätä aion tehdä. Lukea. Ja neuloa. Antaa ajatusten virrata. Olla. Ja sitten minulla on toivottavasti enemmän sanottavaa, ehkä sitten saan taas ideoita ja kirjoitan paljon.

Nyt tunnen itseni vähän ohueksi, venyneeksi. Niin kuin Frodo Tarussa Sormusten Herrasta, muistatteko? Se ei ole huono tunne, pitkät joutilaat lomapäivät tulevat viemään sen pois. Niitä ennen on kuitenkin vielä paljon tehtävää.

Kiitos kesäkuu, olit vallan hurmaava! Joinain päivistäsi kuuntelin Mew:tä, kuunnelkaa tekin nyt hetki:

Share

Kommentoi