Keskusteluja kattobaarissa ja matkalla sinne

Ladataan...

 

 

- Ai sä tahdot kävellä? No käyhän se, sinne on kyllä ehkä kolme kilsaa.

Ja niin me kävelimme. Ylös ja alas Lissabonin kauniita, rähjäisiä katuja. 

- Tuollaisessa talossa olisi ihana asua.

- Noissa taloissa asuu mummoja, jotka käyttävät talvella sisällä toppatakkeja. Niissä on niin kylmä. 

 

 

- Kukat on täällä jotenkin erilaisia kuin Suomessa. Voimakkaita, huutavat olemassaoloaan. 

- Suomen kevät on niin hennonvihreä. Kaunis. Täällä ei ole hentoja värejä.

- Ei, on keltaista ja violettia ja vihreää ja vaaleanpunaista. Kaikkialla on väriä. Miksi Suomessa on niin harmaata?

 

 

- Olikohan vähän turhaa ottaa takki mukaan?

- Aww, se silta on tossa! Ihana.

 

 

- Mitähän vegeä täältä saa? Toastia tai pestopastaa, käykö sulle? Pitsaakin ois, muttei ehkä tänään, kun eilenkin syötiin sitä.

- Eikä! En kestä. Täällä soi Manu Chao. Palasin just jotain 15 vuotta taaksepäin. 

 

 

- Täällä on mageet julkiset vessat.

- Mä en pääse yli tästä Manusta.

 

 

- Miksei tää hissi liiku? Ai jaa, ovi oli auki.

- Mikä ihana baari! Nyt sitä skumppaa! 

- Huomasikohan toi baarimikko, et mäkin tahdon tilata jotain?

- Uuuh, kreisi tuuli! Ihan kuin se olisi vihainen jostain. 

 

 

- Pakko laittaa joku Facebook-päivitys siitä Manu Chaosta. 

- Tää silta. Oon rakastunut.

 

Kuvat minusta: Saara Helkala

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Kommentoi

Ladataan...