Kiireitä ja ajatuksia bloggaamisesta

Tiesin alusta asti, että suurin ongelmani tämän blogin pitämisessä tulee olemaan aika. Ja taas se on todistettu. Tunnen itseni sekä surkeaksi bloggaajaksi että huonoksi blogiystäväksi, en ole kirjoittanut, enkä kommentoinut.

Olen jälleen ollut kiireinen. Kiireinen neulomaan ja opettelemaan valokuvausta. Kiireinen ulkoilemaan, ihastelemaan niitä syksyn keltaisia, kultaisia ja punaisena liekehtiviä lehtiä, joista ainakaan Instagram-seuraajani eivät varmaan jaksaisi kuulla enää sanaakaan. Kiireinen laittamaan pihaa, katsomaan leffoja, juomaan viiniä. Nytkin kirjoitan tätä samalla, kun teen sienirisottoa ruoaksi.

Joskus pohdin, että mitähän elämästäni tulisi, jos meillä olisi pieniä lapsia. Nyt on kaksi koiraa, jotka käyvät lenkin jälkeen kiltisti nukkumaan eivätkä vaadi enää juuri huomiota. Vähän rapsutuksia ehkä. Iltalenkin jälkeen aika on omaani, lähiaikoina en vain ole käyttänyt sitä bloggaamiseen.

Mutta hei, tässä viikon kuvat: Ulkoilua Nuuksiossa, syksyn lehtiä (haha, ette pääse niistä eroon ihan vielä), meri, ensimmäistä kertaa tänä syksynä portaille sytytetty lyhty, aamun kaunis aurinko, istuttamista odottavat kanervat ja hauskan työpalaverin korvapuustit.

Ihanaa iltaa muruset! Yritän olla parempi bloggaaja ensi viikolla. Postauksia olisi vaikka jonoksi asti, jos joku vain valitsisi kuvat ja saisi aikaan muutaman sanan.

Share

Kommentit

Anne - Elämäni sanoina (Ei varmistettu) http://elamanisanoina.blogspot.fi/

Tiedän niin tuon tunteen. Poden itsekin usein huonoa omaatuntoa siitä että en ole saanut kirjoitettua mitän vaikka asiaa ja ideoita kyllä olisi. Mutta tärkeintähän ei ole määrä vaan laatu ja se, että homma pysyy mielekkäänä :)

Anna Vihervaarasta

Aivan! Ja välillä tuntuu, että on niin paljon kaikkea muuta kivaa tekemistä ja projekteja. Ja voihan niistä sitten blogatakin, kun ehtii.:) Eihän tässä bloggaamisessa olisi mitään järkeä, jos siitä tulisi jonkinlainen pakko. Ihanaa iltaa ja rapsutuksia Laabanille!

suveliina (Ei varmistettu) http://www.fallenforanoldchair.blogspot.fi/

Samoja tuntemuksia täälläkin. Hetken jo tuossa tuumailin koko blogin laittamista roskakoriin, mutta kuitenkin tähän on jollain hassulla tavalla kiintynyt. Kaipa se pitää ajatella, että ei se määrä vaan laatu. Eipä se bloggailu sais pakkopullaakaan olla. Koko into hauskuus siinä silloin menee. Taitaa olla silti monen bloggaajan murhe, että välillä se vain puuduttaa istua koneelle ja kirjoitella. Sinun kiireesi kuullostaa juuri sellaiselta, jota pitääkin tehdä bloggaamisen sijaan =) Ihanaa alkavaa viikkoa ja ihastellaan niitä värikkäitä lehtiä niin paljon kuin ehtii. Kohta sekin kauneus on ohi. Toisaalta sitten saakin jo talvi tulla =)

Anna Vihervaarasta

Ihan samaa olen itsekin joskus miettinyt, vaikka tykkään kovasti blogata, kuvata ja kirjoittaa. Välillä vain tuntuu, että on tärkeämpää tehdä niitä asioita, joista sitten voi blogata - ja niinhän se tietenkin onkin.:) Paras vain tehdä tätä silloin, kun oikeasti tuntuu siltä, vaikka postausten väli venyisikin pitkäksi. Ja onneksi on Instagram!

Ihanaa viikkoa sinullekin! Ja kun ne lehdet katoavat, voi kuvata valkoisia hankia.;)

suveliina (Ei varmistettu) http://fallenforanoldchair.blogspot.fi/

Tuli muuten vielä mieleen, että joskus harmittelen, kun en ehdi kuvaamaan tilanteita, juttuja tai tapahtumia, joista voi sitten blogata, mutta toisaalta olen myös miettinyt sitä, että jos katsoo aina asioita kameran linssin läpi vain siksi, että voi kuvata blogia varten, saataa se pilata hetken totaalisesti...

Anna Vihervaarasta

Ihan totta! Mullekin tulee välillä kuvausähky, ja järkkäri on itselläni muutenkin aika harvoin mukana. Sen takia Instagram on kiva, puhelin on kuitenkin yleensä aina jossain lähettyvillä. Tosin sekin on joskus vähän ahdistavaa, välillä on ihana jättää puhelinkin kotiin ja olla ihan tavoittamattomissa.:) Tärkeintä ehkä on se, että tekee sitä, mistä tykkää juuri sillä hetkellä. Kuvaa, jos tekee mieli, muttei vain blogia tai muita ihmisiä varten. Ihanaa sadepäivää!:)

jotainsinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

Mä olen miettinyt paljon sitä, miten bloggaamisesta voi tuntea niin huonoa omaatuntoa :) tai siis bloggaamattomuudesta. Tunnustan siis moisen. Olen kyllä päässyt pahimmasta eroon. Olen vain joutunut pakon sanelemana hidastamaan tahtia, vaikken ehkä ois halunnut. En kyllä pysty kokonaan luopumaan, koska tää on niin kivaa ja varsinkin toiset bloggaajat :) Noi sun kiireet on kyllä ihan tosi tärkeitä!! Ihanaa on ollut myös olla konelakossa iltaisin.

Ja mä en kertakaikkiaan kyllästy syksykuviin. Olin ihan pyörtyä onnesta tänään työmatkalla, kun tuntui, että luonto on syttynyt palamaan. En ees tajunnut kuvata, kun halusin vain katsella. Nautitaan siis tästä ihan täysillä ja otetaan miljoona insta-kuvaa! Ihania omia hetkiä sinne!

Sini

PS. ja mullakin on ihan tarpeeksi työtä itseni huolehtimisessa tällä hetkellä. En tiedä, miten kykenisin muuhun... Hyvä ettei kukatkin kuole.

Anna Vihervaarasta

Luulen, että se huono omatunto tulee siitä, kun ajattelee, että pitäisi tehdä jotain. Siis ihan sama vaikka se pitäisi-tekeminen olisi kuinka kivaa, siitä tulee helposti vähän pakollista. Ja pakollinen tekeminen ei ole niin hauskaa. Ja tää bloggaaminenhan on ihanaa, ei siitä pitäisi saada huonoa fiilistä. Niinpä oonkin nyt vakaasti päättänyt, että bloggaan juuri silloin kun huvittaa.:)

Ja oot niin oikeessa siinä, että kanssabloggaajat on ihan parhaita! Olisin lopettanut koko homman varmaan ajat sitten, jos kukaan ei koskaan kommentoisi. Musta on ihanaa, miten täältä blogimaailmasta löytääkin niin samanhenkisiä ihmisiä.:)

Nautitaan syksystä, kuvataan ja blogataan - silloin kun siltä tuntuu!

Suloista sadepäivää!

Kommentoi