Kilteistä tytöistä (joiden kannattaisi olla vähän tuhmempia)

Ladataan...

Istun vastapäätä erästä hyvin lahjakasta ja menestynyttä nuorta naista ja ihmettelen mielessäni: tuntuuko hänestäkin tosiaan tältä?

Me nimittäin puhumme kiltteydestä. Kilttityttöydestä.

Siitä, miten kantaa vastuun niistäkin asioista, jotka eivät millään tavalla ole omaa syytä. Miten antaa muille anteeksi niin paljon, mutta itselleen ei juuri mitään. Miten tietää olevansa ihana, älykäs, hurmaava, kaunis, lahjakas. Ja miten unohtaa tämän kaiken, kun tarpeeksi haastava ihminen kyseenalaistaa sen. Miten joskus pelkää kaiken olevan vain erehdystä, ja bluffin paljastuvan pian.

Niin ei käy. Kiltit tytöt osaavat hommansa. Mutta tiesittekö, että tämä on varsin yleinen naisten pelko?

Haastattelin muutama vuosi sitten erästä intuitiivista näkijää yhteen lehtijuttuun. Hän katsahti minuun ja sanoi: Yritä nähdä itsessäsi sama ammattilainen, jonka muu maailma sinussa näkee.

En tiedä, uskonko näkijöihin vai en. Mutta sen uskon, että toiset ihmiset ovat intuitiivisia ja huomaavat meistä sen tähden asioita, jotka saattavat jäädä toisilta piiloon. Minut oli tuolloin varmasti melko helppo luokitella kategoriaan: nuoret ja melko menestyneet naiset, jotka eivät kaikista todisteista huolimatta ihan usko itseensä, eivätkä siksi pysty käyttämään kaikkia kykyjään ja tulemaan siksi, miksi voisivat tulla.

Epäilen, että meitä on käynyt tuon näkijän luona muitakin:

Tunnen lahjakkaita naisia, jotka pelkäävät luottaa lahjakkuuteensa ja seurata sitä. (Ja jotka päätyvät siksi liian helppoihin tehtäviin tai väärille aloille.)

Tunnen kauniita ja ihania naisia, joiden on vaikea löytää kestävää rakkautta. (Ja jotka pelkäävät olevansa siksi vähemmän kauniita ja ihania.)

Tunnen älykkäitä naisia, jotka luottavat muiden mielipiteisiin enemmän kuin omiinsa. (Ja jotka lopulta joutuvat kuitenkin luottamaan omiin mielipiteisiinsä, koska muiden neuvot eivät toimineet heidän elämässään.)

Tunnen kivoja ja hauskoja naisia, jotka ottavat vastaan ihan liikaa, jotta heitä pidettäisiin kivoina ja hauskoina. (Ja jotka sitten jossain vaiheessa räjähtävät.)

Tunnen ahkeria naisia, jotka eivät uskalla kieltäytyä mistään, jottei heitä pidettäisi laiskoina tai hitaina. (Ja jotka joutuvat burn outin partaalle ennen kuin tajuavat sanoa joskus ei.)

Tunnen hyväsydämisiä, lämpimiä ja empaattisia naisia, jotka antavat vähemmän mukavien naisten ja miesten talloa heitä. (Ja jotka sitten syyttävät itseään, kun tulivat tallotuiksi.)

Minä olen elämäni eri aikoina ollut vuorotellen jokainen näistä naisista. Näistä kilteistä tytöistä. Tänään en tahdo olla heistä yksikään.

En silti aio vastakaan ryhtyä erityisen tuhmaksi tai ikäväksi. Kirjoituksen otsikko on harhaanjohtava: kiltin tytön vastakohta ei ole tuhma tyttö. Se on vahva nainen, joka kunnioittaa muiden lisäksi myös itseään.

Päättelin, että ainoa tapa selättää itseen koodattu kiltti tyttö, on selvittää pohjamutia myöten, kuka oikein on ja pitää siitä naisesta sitten kiinni. Niinpä päätin vuoden 2016 kunniaksi katsoa pahimpia pelkojani ja suurimpia haaveitani silmästä silmään. Ei mitään maton alle lakaisemista enää, kiitos. Ei myöskään mitään ihan hyvää enää, kiitos.

Sitten annoin itselleni luvan keskittyä niihin asioihin, jotka tiedän tahtovani ja jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin (enkä nyt tarkoita tatuoituja, parrakkaita miehiä.)

Jostain syystä mietin nimittäin tämän vuoden ensimmäisinä viikkoina ihan samaa asiaa kuin vuosi sitten: Jos eläisit vain puolet elinajastasi, eläisitkö erilailla?

Vastaus on: kyllä vain. Olen ihan helvetin kyllästynyt siihen kilttiin tyttöön.

Olen myös varma, että jokaisen kiltin tytön sisällä asuu vahva ja ihana nainen.

Annetaan estradi sille naiselle. Eikö?

Share

Kommentit

Aisha J
Aisha

Ihana kirjoitus. Juuri samoja aatoksia pyörii päässäni nyt, kun jäin taas pitkähkölle sairauslomalle stressin vuoksi. Aika ottaa selvää, mitä kaikkea tämän naisen sisällä piileee. Raskasta, mutta erittäin kiinnostavaa <3 Ehkäpä itsekin saan kirjoitettua aiheesta jotain, kun voimia on.

Jensku111 (Ei varmistettu)

Aisha, olis todella mielenkiintoista lukea sun tarina ja miten pitkälle stressi meni ennenkuin jäit sairaslomalle. Samojen ongelmien kanssa painin itsekin mutta sairasloma tuntuu vaan niin jättimäiseltä kynnykseltä ylittää. Vaikka kyseessä on oma hyvinvointi. Mutta kun liian kiltti..

Aisha J
Aisha

Onpa kiva kuulla, että mielenkiintoa lukemiseen olisi :) Varmaan liian moni painii jaksamisensa äärirajoilla.. Kävin kesällä eräässä vertaistukiryhmässä, jossa puitiin stressin aiheuttamaa ahdistusta, ja oikein hämmästyin kuinka hienolta tuntui puhua samassa jamassa olevien ihmisten kanssa. Kiitos rohkaisusta, haluan todellakin kirjoittaa tästä mahdollisimman pian.

Toivon sulle voimia ja myös sitä, että pääset pysähtymään ja keskittymään omaan hyvinvointiisi. Omalla kohdallani ratkaisevaa oli, että lakkasin pinnistelemästä itseäni puolikuoliaaksi ja myönsin, etten jaksa. 

Anna Vihervaarasta

Voimia Aisha.<3

Marianne / STAY FRESH (Ei varmistettu) http://m-stay-fresh.blogspot.fi/

Ihana, ihan mahtava teksti ja ajatukset! Kiitos ♥

Kylläpäs tämä teksti kolahti. Tämä vuosi tuntuu ensimmäiseltä oikealta aikuisuuden vuodelta, ja kevätkin pärähtää käyntiin pian uusin paljon vastuullisemmin haastein. Minulla on pitkä CV, koulumenestys ja kasa lämpimäsanaisia suosituskirjeitä sekä minulla on minuun uskova lähipiiri. MUTTA minulla ei ole itseluottamusta, ja uskon vakaasti huijanneeni menestyksekkäästi kaikkia vain jollain näennäisillä taidoillani ja silmänkääntötempuilla.

Siispä! Yksi vahva nainen tähän vuoteen, kiitos! Sitä nimittäin tarvitaan eikä olisi yhtään ylimääräistä aikaa itsensä maanrakoon polkemiseen. 

Anna Vihervaarasta

Voin luvata: et huijaa. On jännää, miten monella menestyneellä naisella on tämä pelko. Mistä ihmeestä se tuleekin?

Et olisi saanut sitä CV:tä, koulumenestystä ja ihania ihmisiä ympärillesi huijaamalla.

Yksi vahva nainen lisää tilattu. ;)

 

Teljänneito Jessica (Ei varmistettu) https://www.teljanneito.com

Löysin postaukseesi Trendin linkin kautta ja oli kiva lukea juuri tästä asiasta. Olen itse pidemmän ajan analysoinut itseäni ja tätä asiaa, pohtinut huonoa omatuntoa ja oivaltanut, että aivan syyttä. Olen asiaa myös raottanut useasti blogissani ja mielestäni tämä tarvitsee myös huomiota sosialisessa mediassa.

Anna Vihervaarasta

Kiitos Jessica. Pitää tulla pian lukemaan tekstisi.

koti rinteessä

Täällä myös yksi näkijänaiselta vastaavan lauseen kuullut, kiltin tytön rooliin jämähtänyt stressaaja. Ihan loistava ja niin osuva kirjoitus!! Tätä asiaa on tullut pohdiskeltua paljon itsekin. Miksi muutoksen tekeminen kuulostaakin niin helpolta, mutta toteuttaminen käytännössä niin vaikealta? 

Järjen jättiläinen

Hyvä teksti, ja tunnistan itseni siitä. Varsinkin sen, että tunnen syyllisyyttä muiden ihmisten tekemisistä tai tekemisistä jättämisistä ja kuinka se, että tiedostaa omat kykynsä ja taitonsa ei välttämättä mitenkään heijastu omaan itseluottamukseen. 

En kyllä ikimaailmassa muuten tunnista itseäni sanaparista kiltti tyttö. En ole kympin tyttö, kaikkien kaveri tai muutenkaan niin mukava kaikille kuin voisi olla. Enkä anna muiden kävellä ylitseni. Asetan kuitenkin itselleni mahdottoman paljon muita korkeammat standardit - muut saavat olla puutteellisia, minäkin joissain suhteissa, toisissa en kuitenkaan yhtään. Ja se mahdottoman tavoittelu ja epäonnistumisen pelko on kyllä suurin este minkään aikaansaannoksen edessä.

Ja kiroan sitä ihmistä, joka keksi termin "kiltti tyttö -syndrooma", sillä se vahvistaa ajatusta kiltteydestä heikkoutena ja epävarmuutena. Minusta kun kaikki ihmiset voisivat oikeasti opetella olemaan kilttejä toisilleen: avuliaita, ystävällisiä ja kunnioittavia, sillä sitä kiltteys oikeasti on - ja sitä voisin itsekin harjoitella. Sitä ei ole koskaan liikaa.

Anna Vihervaarasta

Asetan kuitenkin itselleni mahdottoman paljon muita korkeammat standardit - muut saavat olla puutteellisia, minäkin joissain suhteissa, toisissa en kuitenkaan yhtään. 

Minäkään en ajattele olevani erityisen helposti tallottava pidemmän päälle enkä edes kympin tyttö, vaikka ihan hyvin aina koulussa pärjäsinkin. 

Mutta tuo hirveä ankaruus itseä kohtaan (joka on melkein kaikkien näiden ongelmien taustalla) on tosi raskasta. 

Kiltteyttä ei ole maailmassa ikinä liikaa, eikä kiltteys ole negatiivinen asia. Pitää vain muistaa olla kiltti myös itselleen. 

Järjen jättiläinen

Niinpä - itse kun en ainakaan olisi missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka kohtelisi minua kuten minä itse.

annam_
anna k.

Voi Anna millainen kirjoittaja oletkaan! Niin hyvää tekstiä jälleen.

Voin samaistua moniin noista kohdista, ja tämä teema on viime vuodesta saakka ollutkin aikamoisen pohdinnan alla. Mäkin olen kyllästynyt siihen tyyppiin, joka aliarvioi omaa itseään ja osaamistaan ym. ja tekee asioita, joita ei välttämättä haluaisi tai jaksaisi tehdä, vain siksi, ettei osaa sanoa ei. Olen kyllä päässyt tässä prosessissa jo hieman alkuun ja tiedän sen vahvan naisen olevan siellä jossain kerrosten alla.

Olen myös Bullan kanssa samaa mieltä siitä, että kiltteys on oikeasti myös hyvä asia ja ihmiset voisivat olla kiltimpiä toisilleen. Kunhan se ei mene liiallisuuksiin, jolloin juurikin polkee omaa hyvinvointiaan alas.

Anna Vihervaarasta

Kiitos Annaseni. Kiltteys on hyvä asia. Mutta on oltava kiltti myös itselleen. <3

Janette
Jos oisin tyttö

Upea kirjoitus! Pystyn täysin samaistumaan.

Kiltteys ja kilttityöttöys on mielenkiintoinen pohdinnan paikka. Koska tottahan on se, että vaikka kiltteydessä ja erityisesti liiallisessa kiltteydessä on huonoja puolia, jäin miettimään sitä, onko kiltteys kuitenkin naisen tie menestykseen. Onko naisella miten suuri liikkumavara, erityisesta lapsena, tyttönä? Voiko ns. huonosti käyttäytyvä tyttö päästä pitkälle? Jotenkin tuntuu kun seuraa esim. johtajien elämästä kertovia artikkeleita niin kyllä ne huonosti käyttäytyvät miehet pääsevät johtajan pallille, mutta johtajanaiset ovat ennemmin olleet näitä kilttejä tapauksia. 

Itse arvostan kiltteyttä korkealle, kunhan se ei rajoita toimintaansa ja latista uskoa itseensä. Kiltteydessä on ehdottomasti munaa ja voimaa! :)

 

Anna Vihervaarasta

Kiltteydessä on ehdottomasti munaa ja voimaa! :)

Just näin! Kiltteys ei ole negatiivinen asia, en missään nimessä tarkoittanut kirjoittaa niin. Kiltteydellä, eli ystävällisyydellä, muiden ihmisten kunnioittamisella, hyvällä käytöksellä ja tunnollisuudella yms,  pääsee varmasti pitkälle. Vastustan ehdottomasti kaikkea huonoa käytöstä ja toisten ihmisten polkemista. Se ei ole millään tavalla vahvan ihmisen merkki, päinvastoin. 

Tarkoitin vain, että myös itseään pitää arvostaa. Oikeasti. 

 

Minja Koskela
Bluestocking

Jes, mikä postaus! Toivottavasti koko maailma lukee tämän. <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos Minja. <3

Anita E
Suoraan Soulista

Napakymppiin osuu tämä kirjoitus!

Mistä on kiltit tytöt tehty?

Itsensä epäilystä, myöntelystä, omien taitojen näkemisen kyvyttömyydestä. 

Niistä on kiltit tytöt tehty. 

Jii Koo (Ei varmistettu)

Helkkarin hyvä Anna, helkkarin hyvä. Oon susta niin ylpeä.

Anna Vihervaarasta

Kiitos murunen. <3

Nessa (Ei varmistettu) http://nessanelamaa.blogspot.fi

Tosi hyvä ja puhutteleva teksti! Kiitos, että kirjoitit sen.:)

Kiitos tästä tekstistä! Tärkeä muistutus itselleni. Helpottavaa huomata, että aihe koskettaa monia muitakin.

Anna Vihervaarasta

Olen ihan häkeltynyt, että kuinka monia se tuntuukaan koskettavan. Kiitos kun kommentoit. <3

TARMO

Kiitos tästä tekstistä! 

Kiitos<3 (Ei varmistettu)

Kiitos ihana, ihana Anna! Ilon ja helpotuksen sekainen itku pääsi tätä lukiessa. Tuntuu että ensi kertaa ymmärrän itseäni, ja että joku on vihdoin pukenut sanoiksi jatkuvasti minua piinaavat ajatukset omasta riittämättömyydestäni. Siitä tunteesta, kun jatkuvasti soimaan itseäni kun työpaikan pahan ilman lintu huomauttelee asoista, jotka olen tunnollisesti hoitanut. Kun en pystyisi jäämään ylitöihin, mutten osaa kieltäytyä koska vähättelen omien menojeni tärkeyttä. Kun hetken uskon itseeni, mutta pelkkä ajatus muiden arvostelevista katseista ja sanoista, saa minut luovuttamaan. Muut luonnehtivat minun olevan fiksu, hyväsydäminen ja iloinen nuori nainen. Kumpa he tietäisivät miten usein olen koko päivän hymyiltyäni purskahtanut kotiin päästyäni itkuun. Auttanut ja jäänyt sitten vailla kiitosta. Hiljentynyt, vain jotta keskustelun voimakkaampi osapuoli saisi olla oikeassa. Tällaisten tuntemuksien myötä leimaan itseni yleensä marttyyriksi, enkä lopulta koekaan ansainneeni asioita, joita pyrin jatkuvasti muille antamaan. Kumpa vielä jonain päivänä peilistä tuijottaisi se tyttö, joka on oikeutettu kaikkeen siihen, mihin muillakin on oikeus. Sellainen tyttö josta saa olla ylpeä, ja joka saa olla ylpeä.

Anna Vihervaarasta

Olen hämmästynyt, kuinka monia ihmisiä tämä teksti on koskettanut, vaikka tiesinkin, että tämä on hyvin yleinen ongelma. Myös sellaisten ihmisten keskuudessa, joista ei koskaan sitä päällepäin uskoisi. 

Olet ihana nainen. Pidä kiinni siitä. Muistuta siitä itseäsi joka aamu. Ja joka ilta. Ja muista myös se, mitä tuo näkijä sanoi: yritä nähdä itsesi niin ihanana kuin muu maailma sinut näkee. 

Voimia. <3

Kiltti ja ylpeä siitä (Ei varmistettu)

Oikein hyvä kirjoitus!

Tarttuisin kuitenkin itsekin jo edellä mainittuun seikkaan: kiltteys ei ole negatiivinen asia! Eikä mielestäni kiltin vastakohta ole vahva. Itse olen hhurjan ylpeä siitä, että useat työnantajani pitävät parhaana ominaisuutenani asiakastyössä kiltteyttäni. Ihmiset arvostavat sitä niin töissä kuin muuallakin, ja se on osa luonnettani. Kiltteyteen ei tarvitse liittää heikkoutta tai itsensä väheksyntää, sillä kiltteys on äärimmäisen arvokas voimavara, josta jokaisen kiltin ihmisen tulisi pitää kiinni.

Nuo muut ongelmat, joista kirjoitit, ovat toki usean kiltin ihmisen ongelmia. Siitä huolimatta kiltteys ei ole se, josta tulisi päästä eroon, vaan on tartuttava itse epäkohtiin. Kiitos, että otit ne esille, jotta ympärillämme elävät ymmärtävät, että kiltti EI OLE sisimmältään heikko.

Anna Vihervaarasta

Kiltteys ei missään tapauksessa ole negatiivista eikä heikon ihmisen merkki. Päin vastoin. 

En tarkoita että kiltteydestä pitäisi päästä eroon. Tarkoitin, että myös itselleen pitää olla kiltti.

Jari (Ei varmistettu)

Hyvä teksti! Ja asiasta toiseen, tai sitten ei: pitäkää vahvat naiset myös toistenne puolia! Ei siis "miehiä vastaan" vaan oikeasti vain sitä!

Myös älkää koskaan menkö naistenlehtien " Olet ehkä erityisherkkä"- hömpötyksiin! Miettikää onko koskaan löydetty yhtään miestä joka olisi mm. Erityisherkkä...eli ette tekään ole! Miehet ja naiset ovat samasta puusta -toiset toki sitkeämpiä kuin toiset!

Anna Vihervaarasta

Ehdottomasti näin. Tai pikemminkin: pidetään kaikki toistemme puolia. :)

Chauvin (Ei varmistettu)

Yleinen ongelma suomalaisilla yli sukupuolirajojen. Ei tahdota oikein uskoa itseensä. Mahdollinen epäonnistuminen tai negatiivisen palautteen uhka koetaan jotenkin ylitsepääsemättömänä peikkona. Sitten stressataan ja suoritetaan ylikierroksilla niin kauan että burnoutti uhkaa. Vinkkeinä nuorille, älkää koittako selvitä kaikesta yksin. Se, että tarvitsee apua ja uskaltaa tunnustaa sen, on rohkeuden ja viisauden merkki. Ei heikkouden. Epäonnistumisia tulee joka tapauksessa vastaan elämän eri osa-alueilla. Olvin mainoksessa se aikanaan jo sanottiin, älä ota sitä vakavasti.

Anna Vihervaarasta

Totta. Olen näköjään kovasti ja täysin tarkoittamattani syrjinyt miehiä tässä kirjoituksessa. 

Uskotaan siis itseemme ja muihin. 

tavanomainen mies (Ei varmistettu)

Hei Anna, mielenkiintoinen kirjoitus.

Mies-sukupuolen edustajana halusin tuoda tähän keskusteluun hivenen miehisyyttä. Tunnen useita miehiä, jotka kärsivät samasta ongelmasta. Halutaan olla niin kivoja kaikille, mutta samalla päädytään olemaan myös kaikkien kynnysmattona. Paperilla menestystä on tullut, mutta omasta mielestä mikään ei kuitenkaan edisty, koska ei uskalla "ottaa paikkaansa" työelämässä tai muualla.

Kehtaisin väittää, että monet miehet kärsivät samasta ongelmasta, jopa naisia enemmän. Huomautan, että miesten eliniän odote on lyhyempi ja miehet tekevät enemmän itsemurhia kuin naiset Suomessa. Mistähän mahtaa johtua? Kenties siitä, että miehuudelle asetetaan korkeita tavoitteita, samoin kuin naiseudelle nykyään. Tulipa vaan mieleen.

Hyvin kirjoitettu juttu ja ajatuksia herättävä.

Anna Vihervaarasta

Ihan varmasti miehet kärsivät samasta ongelmasta. Inhottavaa syrjintää puoleltani. Puolustaudun sillä, että kirjoitan yleensä naisille.:)

Arvostetaan kaikki itseämme ja toisiamme enemmän. Eikö?

 

 

Sammalsydän
Sammalsydän

Täällä myös yksi joka pystyi samaistumaan sun kirjotukseen. Kiitos siitä, annoit ajattelemisen aihetta:) Todella hyvä teksti!

Jepsii (Ei varmistettu)

Kiitos tuhannesti tästä kirjoituksestasi. Mun identiteetin vahvin ja näkyvin osa on varmastikin "kilttityttöys" ja uskon kollegoitteni ja ystävieni kuvailevan minua sanoilla ystävällinen ja kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Ymmärrän ja selvitän ja otan taakkaa muilta äärirajoille asti. Tuntuu että ääriraja meni jo...hmm... jonkun aikaa sitten. En hirveämmin muista mitään viimeisimmästä puolesta vuodesta ja kuittaan kaiken edelleen kiltin tytön tapaan "hehheh, vähän kiire juu, monta rautaa tulessa, hehheh, kyllä tämä tästä, hehheh, ei huolta" Ja ristiriitaista on, että oikeasti toivoisin että joku huolestuu. Mutta tiedän ettei kukaan osaa lukea ajatuksiani....

Ja sitten luen tämän tekstin. Pysähdyn. Tirautan pari kyyneltä. Ei musta tuu huonompaa jos oon vähän vähemmän kiltti tyttö. Musta tuleekin vahva. Mä haluun olla vahva!! Ja oiskohan aika olla kiltti myös itselleni.

Anna Vihervaarasta

Ja oiskohan aika olla kiltti myös itselleni.

Olisi. 

Ajattelen itse, että onnellinen ihminen tekee myös muut onnelliseksi. Itsensä arvostamisessa ja itsestään huolehtimisessa ei ole mitään väärää. Kun pitää huolta itsestään, jaksaa myös pitää paremmin huolta muista. 

 Ja ristiriitaista on, että oikeasti toivoisin että joku huolestuu. Mutta tiedän ettei kukaan osaa lukea ajatuksiani....

Juuri niin. Kerro jollekin läheiselle, miltä sinusta tuntuu.  <3

Lukiolainen (Ei varmistettu)

Tunnistin itseni aivan liian hyvin.. Oon abi ja teen lukion eteen tosi paljon töitä, että opin ja osaan. Ja myös osaan suurimmaksi osaksi,ja opettajat sanoo että todellakin osaan. Silti aina odotan esseistä huonoja numeroita, epäilen itseäni ja pelkään jotenkin osaamiseni olevan vain huijausta ja oikeasti en osaakaan? Vaikka osaan. Ehkä tähän vaikuttaa se, että koulussa hyvin menestyvistä tytöistä puhutaan "kympin tyttöinä jotka vaan opettelee kaiken ulkoa", pojista sitten taas älykkäinä. Oon vihanen siitä miten toi näkemys nakertaa mun omaatuntoani, feministinä mun pitäis tajuta arvostaa itseäni mutta sen sijaan sorrun ajattelemaan etten voi oikeasti osata kun olen kympin tyttö.

Anna Vihervaarasta

Niitä kymppejä ei ole helppo saada. Eikä opettajia niin vain huijata. :)

Juuri kukaan ei saa hyviä numeroita tai menesty elämässä tekemättä töitä niiden eteen. Ole ylpeä siitä, että olet kympin tyttö! Se kertoo, että ihan varmasti osaat.

kati aviron-violet (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

Kiltteys ei ole negatiivista. Kiltin vastakohta ei ole vahva, muttei myöskään tuhma, kun puhutaan tästä aiheesta josta nyt puhutaan.

Sen sijaan että puhuttaisiin kilteistä tytöistä (tai naisista tai miehistä, by the way) voitaisiin ehkä puhua miellyttäjistä. Vai olisiko se mielistelijä sittenkin? Vai ei hitto, ei sekään ole ihan sitä mistä tässä ilmiössä on kyse. Tottelevainen? Joka pillin mukaan tanssiva? Alistuja...?

Vaikeaa, myönnän, mutta kiltteydestä tässä minusta ei ole kyse. Ainakaan kiltteydessä ei ole mitään pahaa.

Anna Vihervaarasta

Tietenkään kiltteys ei ole negatiivista, en tarkoittanut sitä kirjoituksellani. 

Minä en myöskään puhuisi miellyttäjistä enkä missään tapauksessa mielistelijöistä tai muistakaan ehdottamistasi määrittelyistä.

Kyse on oman itsen riittämättömästä arvostamisesta. Siitä, ettei ole tarpeeksi kiltti itselleen. 

kati aviron-violet (Ei varmistettu)

Joo ei, ei minustakaan miellyttäjä ole se oikea sana, en kerta kaikkisesti keksinyt mikä olisi osuvin.
Toi on kyllä hyvin sanottu että oman itsen riittämätöntä arvostamista.

Pages

Kommentoi

Ladataan...