Kirja, joka loppui liian aikaisin

Aloitin sen eräänä iltana Helsingissä. Jatkoin aamukuudelta lentokentällä, jonka hämyisessä pöydässä nuokuin ylihinnoiteltu aamiainen edessäni. Luin sitä portolaisella rantakadulla lasi portviiniä kädessäni, kuuntelin baarissa soivia vanhoja rockbiisejä ja mietin, keitä olivat ne ihmiset, jotka kävelivät ohitseni. Lissabonin junassa se alkoi käydä vähiin, ja olin melkein tyytyväinen, kun ystäväni ei ehtinyt kanssani lounaalle ja sain olla sen kanssa vielä hetken. Käänsin viimeisen sivun korkealla kukkulalla katutaiteilijan temppuilessa kuppi parin euron cappucinoa seuranani. 

Tunsin sitä haikeutta ja tyhjyyttä, joka seuraa, kun on pakko repäistä itsensä irti maailmasta, jossa on viettänyt tunteja ja tunteja tietäen, ettei voi jatkaa enää. Kirja loppui.

Kyllä, halusin kertoa teille vähän lomastani, mutta myös tuosta nautinnollisesta kirjasta. Sen nimi on Paluu Rivertoniin, sen kirjoitti Kate Morton ja sen takakannessa lukee: Tenhoava (mikä ihana sana!) tarina murhasta, rakkaudesta ja salaisuuksista.

 

 

Vuonna 1924 nuori runoilija Robbie Hunter tekee itsemurhan Rivertonin kartanon mailla. 75 vuotta myöhemmin kaikki asiaan sekaantuneet ovat kuolleet, lukuun ottamatta 98-vuotiasta Gracea. Kun Rivertonista aletaan tehdä elokuvaa, menneet salaisuudet palaavat hänen mieleensä. 

”Oli vuosi 1924, ja olin jälleen Rivertonissa. Talon kaikki ovet olivat selkoselällään ja silkkiverhot aaltoilivat kesätuulessa. Kukkulalla vanhan vaahteran alla soitti orkesteri, viulujen sielukkaat sävelet kohosivat raukeina lämpimään ilmaan. Kaikkialta kuului kirkkaita ääniä ja raikuvaa naurua ja taivaan sinessä oli sävy, jonka me luulimme sodan hävittäneen ikuisiksi ajoiksi. Miespalvelija tyylikkäässä mustavalkoisessa asussa kaatoi samppanjaa ylimpään torneiksi kootuista laseista, ja kaikki taputtivat nauttien tuosta ihanasta tuhlauksesta.”

Tulee mieleen Downton Abbey, eikö? Mutta kuten siellä, myös tässä vanhassa englantilaisessa kartanossa tapahtuu tragedioita, ja kaiken yllä leijuu synkkä salaisuus.

”Se oli Hannah hääpuvussaan, jonka ruusuaplikointeihin oli roiskunut mutaa. Varjo peitti osan hänen kasvoistaan, jotka näyttivät kalpeilta, kun hän nosti katseensa minuun. Hänen äänensä sai vereni hyytymään. 'Sinä tulet liian myöhään.'”

Mitä on tapahtunut? Miksi nuori runoilija riisti hengen itseltään? Ja mikä kohtalo odotti kartanon kahta eloisaa tytärtä, joista kumpikaan ei ole enää elossa?

Se sinun pitää lukea itse. 

Kiitos matkaseurasta, Kate Morton!

 

Lue myös:

Rakkautta, kutsuja ja kukkahaalari

Big Magic

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Täytyy ehkä antaa tälle mahdollisuus, kuulostaa kiinnostavalta tarinalta! Oon lukenut toisen kirjan tältä kirjailijalta, jotain Kadonneet päivät tms., mut se oli tosi kökkö :(

Vierailija (Ei varmistettu)

Eiku Kaukaiset hetkethän se oli :-D

Anna Vihervaarasta

Mä tykkäsin siitäkin. :) Mutta enemmän Hylätystä puutarhasta. Paras näistä kolmesta lukemastani oli kuitenkin Paluu Rivertoniin. 

Luulen, että nämä kirjat vähän jakavat ihmisiä (niin kuin kirjat toki yleensäkin). Jos tykkää Downton Abbeyn maailmasta, niin silloin varmaan näistäkin.

Ihanaa iltaa!

Sanna123 (Ei varmistettu)

Paluu Rivertoniin on ihana, kuten muutkin Kate Mortonin kirjat. Niissä on ihan omalaatuinen tunnelmansa. Itse pidin eniten kirjasta Kaukaiset hetket. Harmitti kun kirja loppui ja teki mieli aloittaa heti uudelleen.

Anna Vihervaarasta

Ihanaa, että meitä Morton-faneja on muitakin! <3

anunpuutarha (Ei varmistettu) http://anunpuutarha.blogspot.fi

Nämä ovat kyllä kirjoja minun makuuni, seuraava suomennettu löytyy kuulemma jo kirjakaupasta:)

Anna Vihervaarasta

Hei ihana kuulla! Pitää hankkia se käsiini pian. :)

Kommentoi