Kirjasuositus: Mistä maailmat alkavat

Ladataan...

 

Luin jostain, että miehet eivät yleensä lue naisten kirjoittamia kirjoja. No, minä en yleensä lue miesten kirjoittamaa fiktiota. Tai luen, mutten ihan täysillä onnistu samaistumaan päähenkilöihin. Otetaan vaikka Mika Waltarin tuotanto tai Khaled Hosseini. Mahtavia kirjoja, mutta minusta miehen tavassa kuvata naisen ajatuksia (tai miespäähenkilön aivoitukset ja ajatukset naisista) ovat joskus vähän outoja. En myöskään edelleenkään ole keksinyt, miksi haluaisin lukea keski-ikäisen miehen jorinoita elämästään. Se Knausgårdista tältä erää. Ehkä tämä kertoo puutteellisesta samaistumiskyvystäni. Ja ehkä juuri näkökulmaani avartaakseni minun kannattaisi lukea enemmän mieskirjailijoiden kirjoja. Ehkä.

Tosin olen kyllä aina lukenut tiettyjä mieskirjailijoita. Rudyard Kiplingin teokset, Richard Adamsin Ruohometsän kansa ja Tolkien kuuluvat suosikkeihini varmaan forever. Hmm, tosiaan. Päähenkilöt ovat heillä pääasiassa eläimiä tai satuhahmoja. 

Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta fiktiota saa kirjoittaa kuten haluaa. Mies saa totta kai kirjoittaa naisen näkökulmasta. Minä vain usein ymmärrän naisen näkökulman paremmin (en toki aina, en todellakaan aina).

No joo. Halusin tällä pitkästi pohjustaa sitä, että luin miehen kirjoittaman romaanin, nimittäin Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat (Otava, 2017). Se kertoo taitelija Visasta ja hänen elämästään. Ja se on kaunein kirja, jonka olen aikoihin lukenut. 

Haahtelan kieli on mieletöntä. Vai mitä sanotte:

”Mutta tiettyinä hetkinä taivaankansi avautui ja takaa paljastui todellinen taivas, joka oli tähdistä valkoinen. Se oli niin valkoinen, ettei kukaan ihminen voinut elää sellaisessa valkeudessa. Ja siksi taivaankansi pysyi kiinni, meiltä suljettuna.”

”Värit olivat appelsiineja, joita saattoi poimia puista, huoneessa leiju jo niiden tuoksu. Tähdet taivaalta luovuttivat valonsa ja meri oli sininen juuri häntä varten.”

Lisäksi hän kuvaa ihmismielen liikkeitä ja tunteita käsittämättömän hyvin:

”Ajatus teki mielen hieman apeaksi, koska hän ymmärsi, että Helmin sisällä liikkuvat elämäntoiveet olivat yhtä väkeviä kuin hänen omansa, ja joskus kahta oli vaikea sovittaa yhteen.”

”Visan luokse hän kuitenkin palasi yhä uudestaan, tuli lähelle vaikka pysyi samalla kaukana, huolehti kaiketi siitä, että pysyisi mahdollisimman ehjänä.”

”Aika ajoin meistä kaikista irtautuu uusi ihminen, jonka me salavihkaa valmistelemme matkaan.”

”Visa makasi täkin alla ja ajatukset tulivat ja menivät, pilvien lailla. Hän oli syntynyt tähän maailmaan ja hänelle oli annettu elämä. Hän keräsi matkan varrelta mitä löysi, kokosi siitä itsensä. ... jokaisen palan myötä hän koki riemua, tunsi kuinka se loksahti paikalleen, löysi pienen ja tärkeän paikkansa hänen sisältään.”

Elämä tiivistettynä, tässä. Ja vielä yksi kaunis ajatus:

”Ja eivätkö sellaiset hetket kertoneet kaikille, että jos asiat menivät huonoon suuntaan, maailmassa oli silti paikkoja, joihin palata; että ne paikat odottivat hiljaa eivätkä koskaan luopuneet valostaan.”

(Kirja saatu Otavalta luettavaksi. Kiitos!)

 

Lue myös:

Ikigai: Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain

Villi vaellus

Koska olen nainen

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Share

Kommentit

smagardi
astu harhaan

Tämä on myös omalla lukulistallani, mutta myös jatkuvasti lainassa jollain muulla!
Tiedän, että jollain kirjastoreissulla vielä tärppää, mutten malttaisi enää odottaa. :)

Anna Vihervaarasta

Suosittelen lukemaan, kun saat käsiisi jostain. Oli niin kaunis.:)

PiiaMarina
PIIAMARINA

Haahtela on mun suosikkikirjailijoita, löysin hänen kirjansa jotenkin sattumalta muutama vuosi sitten. Niitä kirjailijoita, joita lukee eniten juuri kielen kauneuden vuoksi :)

Minusta mies(eikä nais-)kirjailijoita ei kannata tuomita sen vuoksi, etteivät he osaa tarpeeksi hyvin tai autenttisesti kuvata toista sukupuolta. Sehän rajoittaa kirjallisuudesta nauttimista tosi paljon. Mitä se haittaa, vaikkei osaisikaan ihan aidosti kuvata vastakkaisen sukupuolen sielunmaisemaa? Sehän on pohjimmiltaan ihmisen, henkilön kuvaamista, eikä vain sukupuolen. Olemme paljon muutakin, kuin sukupuolemme. 

Kuvamme siitä, millainen on nainen tai mies, rakentuu myös vastakkaisen sukupuolen tarinoista. Ja hyvä niin :) Näkökulmat täydentävät toisinaan usein kauniilla ja mielenkiintoisella tavalla. 

Anna Vihervaarasta

Joo oon ihan samaa mieltä kanssasi. Mä vain usein tykkään enemmän naiskirjailijoiden teoksista, mutta se ei siis missään nimessä tarkoita, etteivätkö miesten kirjoittamat kirjat olisi mielestäni hyviä. Tämä on puhtaasti makuasia.:) Ja tuosta Haahtelasta esimerkiksi tykkäsin tosi paljon.

 

Kommentoi

Ladataan...