Kohti seikkailuja

Ladataan...

 

Seisoin saaren korkeimmalle kohdalle pystytetyn juhannussalon juurella, katsoin merelle ja tiesin olevani sivistyneeksi kutsumamme maailman ääressä.

 

Niin kaukana lasitaloista, Helsingin pintapaikoista ja aamuisista vaatekriiseistä kuin ikinä mahdollista. Olin kolmatta viikkoa ilman meikkiä, tukkani oli takussa ja olin hetkeä aiemmin hypännyt kahdeksan tunnin kylmän purjehduksen jälkeen vielä kylmempään mereen, koska en jaksanut lähteä etsimään suihkua. 

Tiesin, että seisoin siinä väärän miehen kanssa, mutta en välittänyt. Ihan sama. Olin niin vapaa kuin ihminen voi olla, niin täynnä elämää, niin onnellinen. Sitä tunnetta varten kannattaa elää.

Kun maailmassa on sellaisia paikkoja kuin Jurmo, täällä on pakko olla magiaa. Jotain paljon enemmän kuin to do -listat, materianhimo ja ärsyttävät pikkuhuolet, joilla olin päiväni täyttänyt. 

Hetken ajan ymmärsin kaiken ja tiesin, ettei juuri yhdelläkään huolellani ole oikeasti mitään merkitystä. 

Meillä kun on tämä maailma. 

 

 

Sitten palasin kotiin, asuntokauppojen ja toimivan netin ääreen. Törmäsin taas omiin odotuksiini, joista en edes tiedä, ovatko ne todella minun. Vai onko ne vain polttomerkitty nahkaani pienestä pitäen niin syvälle, että kuvittelen niiden kuuluvan minulle.

Aloin suunnitella täydellistä vaaleaa kotiani, himoita kaikenlaisia esineitä ja ahdistua siitä, että olen kunnolla yli 30 ja täällä vain huitelen. 

Unohdin Jurmon.

Enkä sitten kuitenkaan ihan unohtanut.

 

 

Viikko Jurmosta lähtömme jälkeen meteoriittiparvi ohitti maan. Siinä Hankoniemen suojaisessa satamassa oli pilkkopimeää. Kohotin katseeni ylös ja annoin kertoa itselleni tähtitaivaasta. Siellä oli Otava ja Pohjantähti, mutta se nopeasti liikkuva kirkas, se on satelliitti. Ajattelin:
 

Saat silti toivoa, sillä toivoa saa aina.

 

Sinäkin yönä olin vapaa. Elin vain, hengitin meri-ilmaa, bongailin taivaankannen ilmiöitä ja join vähän rommia. En olisi halunnut olla missään muualla. 

 

 

En usko, että tänne on tultu suorittamaan ja miettimään, onko minulla nyt kaikki, mikä muillakin on, pitäisikö minun olla jotain, pitäisikö minulla olla jotain. 

Uskon, että tänne on tultu seikkailemaan. Juomaan rommia veneen kannelle, etsimään tähdenlentoja ja katselemaan auringon vaipumista mereen maan äärissä. 


Kohti seikkailuja siis, sanoisin.  

 

(Eivät ne vaatekriisit sitä paitsi koskaan ratkea kuitenkaan.)

 

Kuvat ovat viime kesältä Jurmosta. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Postaus oli <3. Jotain niin inspiroivaa luettavaa näin viikonlopun kynnyksellä. Kiitos. :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana. Kivaa viikonloppua! <3

celine
journey

<3 Seikkailuja kohti siis!

<3

Anna Vihervaarasta

TODELLAKIN. <3

smagardi
astu harhaan

Ihana hyvän mielen postaus. ❤

Timantit ja vaatekriisit on ikuisia.

Anna Vihervaarasta

Haha, no on! <3

Mia K.

Meri, taivas, tähdet, maa; värit! Kauneinta! Nämä kaikki elementit opettavat meitä, jos mieli on vain auki, olemaan vapaa ♡ Me saamme, ja voimme aina valita ajatuksemme! Se on meidän oikeus ja vapaus. Ja, mitä ajatuksia valitset, muu seuraa kyllä perässä. Ei turhaan sanota, se mihin keskityt, lisääntyy ☆☆☆ 

Ps. Mikään ei ole ikuista ;D ei edes vaatekriisit! Riippuu mihin uskot, ja miten ajattelet. 

Kiitos! Ihana teksti! ♡

Anna Vihervaarasta

Viisaita sanoja, Mia. <3

saarah
visual diary

Törmäsin taas omiin odotuksiini, joista en edes tiedä, ovatko ne todella minun

Ah. Just tää!

<3

Anna Vihervaarasta

Arvaa odotanko, et päästään Lissabonissa viinille (ja toiselle...) ja puhumaan kaikesta! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulle kyllä kaikki Jurmon kaltaiset seikkailutkin on suorittamista, tai jotain riittämättömyyden tunteita herättävää, jotain jonka saavuttamiseen mulla on yhtä vähän resursseja kuin uuteen kämppään ja täydellisen rönsyilevään sisustukseen. Molemmista haaveilen, tavallaan, mutta seikkailujen saavuttamattomuus kirpaisee enemmän. Ehkä se on se, että sisustus- ja materiajuttuja on ollut esillä jo kauan instagramin ja blogien täydeltä, ja matkat ja kokemukset ovat ottamassa paikkaansa niiden rinnalta sinä THE juttuna. Yritän kai sanoa, että tässä hetkessä tämä postaus herättää samanlaista riittämättömyyden tunnetta kuin sisustushaavekuvat aikoinaan. Tunnustan että asenneongelma on omani :D Mutta mielestäni someilmiönä nämä ovat samaa perua. Toki on ihannoitavampaa kuluttaa seikkailuja ja kokemuksia kuin Ikeaa ja design-kalusteita!

Anna Vihervaarasta

Mä en jotenkin ymmärtanyt lainkaan, että tämän tekstin voisi lukea noin. Matkat tai seikkailuthan eivät välttämättä kustanna juuri mitään. Jurmokin on 200 km päässä Helsingistä, ja siellä voi varmaan yöpyä vaikka teltassa, jos ei ole sitä purjevenettä saatavilla (mullakaan ei ole enää, ja siinä millä seilattiin tuonne ei ollut vessaa eikä seisomakorkeutta). 

Mä ajattelen, että elämä kannattaa elää omalla tavallaan täysillä. Kokea ja kokeilla ja seikkailla, jos se tuntuu omalta. Jos ei, niin ei kenenkään tarvitse niin elää. Mulle se tuntuu tällä hetkellä oikealta asenteelta ja turvallisuuteen ja vaikka sitä valheellisesti luovaan materiaan keskittyminen ihan täysin väärältä.

Niin ja tähtiä voi ainakin bongailla minä tahansa pimeänä yönä kaupungin valojen ulkopuolella. <3

Hanna Skärgård (Ei varmistettu) http://toukokuuntytto.blogspot.com

Voi, sä olet ihana! Oikeesti ihana juttu. Ja niin samaa mieltä :-) Osaisi vain olla ja ottaa sen elämän ilman stressejä. Meinasin sanoa juuri samaa, mitä itse tuossa olitkin kommentoinut. Moniin saariin pääsee puoli-ilmaiseksi, jos haluaa. Toki veneen omistaminen maksaa, mutta voi vaikka liittyä gastipörsseihin, joiden kautta löytää veneenomistajia ja voi päästä retkille. Kaikki on aika pitkälti itsestä kiinni. Lenitan sanoin, "me ei silloin valitettu", kun hän kertoi sodan jälkeisistä ajoista. Musta jokaisen pitäisi ottaa omasta elämästä tiukasti se ote, ja mennä vaikka sitten niillä resursseilla, mitkä on olemassa. Turhautuminen siitä, että joku muu tekee "enemmän" tai "hienompaa" vie vaan ihmiset masennukseen. Oma elämä pitäisi ottaa lahjana ja elää sitä niin hyvin kuin voi :-) Sorry nyt avautuminen, mutta joskus tuntuu että on niin helppo valittaa niistä asioista, mitä ei voi tehdä. Ja sinä juuri hienosti kerroit vapaudesta, joka on kaikkien ulottuvilla...

Anna Vihervaarasta

Kiiiiitos! <3 

Seikkaileminen ei tosiaan välttämättä maksa juuri mitään. Mekin suunnittelemme juuri kaverin kanssa yötä jossain metsässä. Tarvitaan vain teltta lainaan jostain ja ihan varmasti on jännittävää ja tähtitaivas.

Olen samaa mieltä kanssasi tästä kaikesta. Just näin.

Ihanaa iltaa!

Kommentoi

Ladataan...