Koska onnekkaat harmaantuvat

Luin muutama aamu sitten Hesaria kännykästä, mutustin ruispalaa ja join mantelimaitokahvia pipo päässä. Vanha talo ei kestänyt - 28 asteen pakkasta, yksi pattereistani sai tarpeekseen ja minä tärisin täkin sisällä kokovartalokrampissa ja mietin muita elämäni krampanneita asioita.

Sitten mietin, mitä niille tekisin.

Ensimmäiseksi lähdin Kodin 1:n kautta illalliselle. Jos keittiön lattialaatoille ei voi astua edes villasukat jalassa pelkäämättä varvaskramppia, villamatto voi olla hyvä idea. Se ja uusi tyyny kainalossani tallustelin Ruttopuistoon ja Senaatintorille. Vaikka olin vähän allapäin (enkä edes varma siitä tyynystä), en voinut kuin ihastua. Mitä muuta saattaa tehdä, jos vanhoista puista roikkuu valoteoksia ja lempikirkon seiniä pitkin kiipeilee viidakon kukkia? Toivottavasti tekin ehditte nähdä Lux Helsingin.

Seuraavana päivänä näin ystäväni. Yhden niistä, joille voi kertoa ihan kaiken ja joka tietää siksi niin paljon, ettei meistä koskaan voi tulla vihamiehiä. Eikä meistä kyllä koskaan voisi tulla vihamiehiä muutenkaan.

Ajoimme Nuuksioon ja kävelimme niin kauan kuin tassut kestivät keskellä lumista satumetsää. Mietin Elsa Beskow'n talvisatuja ja sitä, miten paljon paremmalta ruisleipä maistuu, kun sitä syö lumikinoksessa istuen ja miten ihanasti suklaalevy murtuu, kun se on ensin jäätynyt pakkasessa. Johonkin niistä kauniista kinoksista hukkasin linssinsuojukseni. Hetkeä myöhemmin hanki petti, ja upposin valkoisissa toppahousuissani polvea myöten ruskeaan mutaan. Ei ehkä kannata mennä jäille vielä, luulen.

Oli ihan parasta.

Kotona Neiti Bordercollie kipusi sohvalle ja petasi ehkä-kivasta tyynystä itselleen makuupaikan. Onneksi ihan kaikkea ei tarvitse päättää aina yksin.

Illalla katselin vanhentuneita Star Warsin näyttelijöitä ja vähän nauroin ja melkein itkinkin. Join vähän viiniä, enkä välittänyt siitä, että ehtisin nukkua liian vähän.

Sillä vaikka kaikki muu on epävarmaa, yksi asia on varma. Elämä menee eteenpäin, ja onnekkaat meistä ovat jonain päivänä harmaita. Siksi kannattaa tehdä eväsretkiä, juoda punaviiniä ja pohtia jonkun kanssa tärkeitä vaikka kello on liian paljon, pitää ystävät lähellään, silittää koiria, ostaa kimaltava vaaleanpunainen tyttötyyny, jos siltä tuntuu.

Siksi kannattaa ihastua (maailmaan, ihmisiin, elämään) ja kulkea sitä paikkaa kohti, johon oikeasti haluaa päätyä ja kuulua.

Ja nauttia matkasta sinne.

Share

Kommentit

sannero/lempihetkiä. (Ei varmistettu) http://rantapallo.fi/lempihetkia

Löysin blogisi juuri äsken, nykypäivämäisen hasardisti kaverin kaverin instatykkäyksen kautta. Makoilen sängyssäni ja olen lukenut läpi aamun iloksi jo monta monta postausta. Niin monta, että kohta täytyy jo lähteä töihin.

Halusin vain sanoa että mahtaavaa huomenta, tämä blogi (ja sinä sen takana) vaikuttaa aika ihanalta :)

Anna Vihervaarasta

Hei Sannero, ihanaa, jos tykkäät.:)

Suloista viikonloppua!

miiajohanna
miiajohanna

Sä oot Anna mun lemppari!

Anna Vihervaarasta

Kiitos murunen. <3

Merkki (Ei varmistettu) http://laivatjotkakuiskivat.blogspot.fi/

Kiitos Anna tästä tekstistä. Itken, hymyilen kun juon kuumaa pikakahvia Turussa, jossa on satanut vaalieta hiutaleita koko päivän.

Anna Vihervaarasta

Toivottavasti hymyilet enemmän kuin itket.<3

Kommentoi