Koti

Tahdoin näyttää teille palasia kodistani, sillä se on minulle tärkeä paikka. Ja iso osa elämääni, varsinkin tätä uutta. Uusi koti symboloi tavallaan aika paljon minua ja sitä, mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut ja mitä ajattelen siitä nyt.

Muutin tänne kesäkuussa. Minulla oli runkopatja, jonka olin käynyt samana päivänä ostamassa Ikeasta, pari metallituolia ja vanha kirjoituspöytä, josta tein ruokapöydän.

Kun aikoinaan muutimme yhteen entisen poikaystäväni kanssa, olin antanut pois vinon pinon omaisuuttani. Niinpä viime vuoden kesäkuussa en omistanut imuria, silityslautaa, leivänpaahdinta, telkkaria tai lautasia. Sen sijaan pahvilaatikoistani löytyi hirveästi vaatteita ja kirjoja, joitain maailmalta haalittuja muistoja, vanha Macbook, puolet ennen yhteisistä viinilaseistamme, viisi hopeaveistä ja yksi hopealusikka (älkää kysykö). En omistanut yhtään mattoa, minulla oli yksi valaisin ja asunnossa ei voinut keskustella, sillä siellä kaikui niin kovasti tavaroiden vähyyden vuoksi.

Päätin jo muuttaessani, että tämän kodin ei tarvitse valmistua. Se saa rakentua pala palalta silloin, kun minusta siltä tuntuu. Kesällä ei juuri tuntunut. Ostin sohvan ja ruokailuvälineitä, hain isältäni mummuni vanhat sinivalkoiset Arabian lautaset ja sain ystävältäni 1960-luvun imurin. Alakerrastani löytyi pesutupa, joten pyykkikonetta en tarvinnut. Telkkaria minulla ei ole ollut puoleen vuoteen, enkä oikeastaan kaipaa sitä yhtään. Leivänpaahdin voisi sen sijaan olla kiva juttu (mutta olen huomannut, että leipiä voi paahtaa ihan hienosti uunissakin).

Nyt täällä näyttää jo paljon kodilta. Monia juttuja puuttuu, mutta ne löytävät paikkansa sitten aikanaan. Tämä asunto rakentuu hiljalleen eikä sille ole erityisiä vaatimuksia. Ainoastaan se, että pidän siitä ja sen esineistä, paljon. Sisustan ensimmäistä kertaa kotiani ilman kiirettä tai ajatusta siitä, millainen sen pitäisi olla. Ja ihan saman ajattelutavan yritän omia koko elämääni. Sen ei tarvitse valmistua, kaikki tapahtuu ajallaan ja kun kuuntelee itseään, siihen löytää juuri ne oikeat palaset. Ne, jotka muodostavat yhdessä täydellisen kokonaisuuden.

Ihanaa tätä vuotta, muruset!

Share

Kommentit

Sokerikeiju

Kaunis koti sinulla. Ja söpö koira. :) minkä rotuinen mahtaa olla?

Anna Vihervaarasta

Kiitos!:) Koira on bordercollie, sellainen superpaimenkoira.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Oih! Mull on sekarotuinen Tiina-koira joka on hyvin samanlainen. Hän ei ole bordercollie vaan ihan seka mutta kaikki luulevat borderiksi. Sydän! En usko, että sulla on oikeesti noin siistiä- ainakin toivon, että kuvien reunoilta alkaa arkinen sekasotku :)

Anna Vihervaarasta

Meillä on myös yksi koirakaveri, joka näyttää ihan borderilta, mutta on oikeasti karhukoiran ja aussien mixi. Hauskaa! Mulla on toinenkin koira, collie, ja ne ovat borderin kanssa kuin yö ja päivä.

Mun kotona on oikeastaan usein aika siistiä - mutta näkisit mun työpöydän... Ja kaappeja ei saa avata täälläkään, niistä se totuus paljastuu.;)

Ihanaa perjantaita sulle! Ja teet niin hyvää työtä kodittomin koirien eteen, kiitos siitä.<3

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Hei ihanaa perjantaita sinullekin! Tiinassa on lyhyt-ja pitkäkarvaista collieta, dalmatialaista sekä harmaatanorjanhirvikoiraa. Toisena kaverina mulla on romaniasta tullut Katja. Ovat aina mua työhuoneella auttamassa, joten suuri kiitos kuuluu heille! Katja osaa hienosti makoilla teoksieni päällä. Katjasta lähtee ihan kamalasti valkosta karvaa ja se on vähän rasittavaa kun tykkään nykyään pukeutua mustaan. Syytän häntä siis myös kotini sotkusta! Haleja koirille!

 

Anna Vihervaarasta

Dalmatialaiset ovat aina hirmuisesti kiehtoneet minua! Niissä on jotain kaunista.

Kun otin Nessin, bortsun, 5 vuotta sitten, ajattelin ensin adoptoida jonkun hylätyn koiran. En sitten kuitenkaan uskaltanut, mutta mietin sitä aina joskus. En mitenkään voisi katua silloista päätöstäni, sillä minulla on kaksi maailman parasta koiraa, mutta en ole ihan varma, mitä ajattelen rotukoirien jalostuksesta. Onkin ihanaa kuulla onnellisesti päättyneitä tarinoita katukoirista. 

Näistä tyypeistä lähtee karvaa vain kahdesti vuodessa, mutta sitten sitä todella lähtee.:D Ja on totta, että koirallinen koti ei ole koskaan kauhean siisti koti, mutta superkodikas kyllä.

Haleja sinnekin! <3

Sokerikeiju

Bordercolliet on mahtavia tyyppejä. Tai ainakin ne joihin oon törmännyt. Mun miehellä on ollut niitä kaksi männä vuosina.

Anna Vihervaarasta

Ne on! <3 Ihania, lempeitä, hirveän energisiä...ja joskus melko hankalia.;)

koti rinteessä

Ihanalta ja kodikkaalta näyttää! Oi mikä ihana kettukortti sun kollaasissa! Tää vähitellen sisustaminen on kyllä ihan uutta sulle :) Mutta varmasti tällä tapaa kodista rakentuu just sun näköinen. Ihanaa tätä vuotta!! <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos muru! Sun pitää tulla käymään pian.<3

Mustakin kettu on ihana. Ostin sen ja pari muuta Loviisasta kesällä. Se on muistaakseni jokun pietarsaarelaisen taiteilijan käsialaa. Oon muutenkin ihastunut kettuihin, niissä on jotain maagista.

Ihanaa, onnentäyteistä vuotta ystäväiseni!

Aisha J
Aisha

Kaunista! Tuo pöllö on hurmaava. :)

Minulle tuli sisustuskriisi, kun muutimme vajaa kaksi vuotta sitten yhteen mieheni kanssa, olin niin tottunut rakentamaan kodin vain itselleni. Viimein tajusin, ettei tarvitse kiirehtiä, vaan koti ja sen henki rakentuu ajan kanssa. Palaset loksahtavat paikalleen, ja jotkut muuttuvat.

Anna Vihervaarasta

Kiitos Aisha!:)

Eräs sisustussuunnittelija sanoi minulle kerran, että kotia saisi alkaa kunnolla sisustaa vasta, kun on asunut siinä kaksi vuotta. Hän ajatteli, että vasta silloin tuntee kodin hengen. Minusta se oli hirveän viisas ajatus. Ei ehkä tarvitse odottaa ihan kahta vuotta, mutta voi sisustaa pikkuhiljaa, pala palalta ja hankkia ne asiat, jotka oikeasti tuntuvat oikeilta, eivät vain tarpeellisilta.

Ihanaa tätä vuotta!<3

Ebbis (Ei varmistettu)

Mun mielestä myös ihana ajatus, että kotia lähetään sisustamaan pikku hiljaa :) Jatkossa haluan toimia myös niin! Ei tartte väkisin haalia kaikenmaailman vempeleitä ja astiastoa ja huonekaluja, joista ei edes oikeasti pidä, mutta luulee tarvitsevansa samantien.

Hyvää uutta vuotta sinulle :)

Anna Vihervaarasta

Just niin! Olen itse sisustanut parikin kotia sellaisella ajatuksella, että valmista pitää tulla nopeasti ja kaiken pitää sopia yhteen. Nyt olen ihan eri mieltä! Luulen, että kiinnostavin ja lopulta myös kaunein koti syntyy vähitellen niistä esineistä, joihin aidosti ihastuu. Täälläkin on kaikenlaista vanhaa ja maailman eri puolilta kerättyä, mutta myös uusia esineitä, jotka miellyttävät minua. Suloinen sekasotku siis, mutta täydellisyys onkin vähän tylsää.;)

Ihanaa tätä vuotta! <3

Nuuh beibe!

Kiitos viisaasta blogistasi ja ihaninta uutta vuotta! Samaistuin paljon siihen, miten kirjoitit kodin luomisesta eron jälkeen. Muutin viime vuonna monta kertaa, mistä syystä myös pohdin paljon mitä koti itselle merkitsee ja miten se luodaan. Toisaalta uudessa asunnossa tai huoneessa tuntee yleensä intuitiiviesti, onko siitä kodiksi. Toisaalta tila täytyy myös muokata ja täyttää omanlaiseksi - minusta olet juuri asioiden ytimessä, kerrostaessasi hiljalleen merkityksellistiä, omalta tuntuvia, viihtyisiä ja kauniita asioita kodiksesi. Ihanalta näyttää!

Sain paljon inspiraatiota Kinfolking Home issuesta ja Ilse Crawfording Home is Where your Heart is -kirjasta.  Myös korostettiin kodikkuuden luomista prosessina, ehkä samanhenkisinä kiinnostavia sinullekin..? :)

 

Anna Vihervaarasta

Kiitos Vasilisa! Pitää tutustua noihin kirjoihin.:)

Itse olen muuttanut aikuiselämässäni kolme kertaa niin, että olen löytänyt asunnon puhtaasti intuitiolla. En kovin hyvin ymmärrä ihmisiä, jotka jaksavat käydä kymmenillä näytöillä ja miettivät, mikä asunnoista olisi järkevin. Minusta koti on hyvin pitkälti tunnejuttu. Sen oikean vain tunnistaa, kun se tulee vastaan. Niin tämänkin asunnon kanssa kävi.

Ihaninta tätä vuotta!

Kaunis koti ja aivan ihana teksti! En voi olla muuta kuin samaa mieltä :) Onnea uuteen vuoteen uudessa kodissa!

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihanainen!<3 Ihan parasta tätä vuotta sullekin!

Kommentoi