Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan?

”Pitkällä tähtäimellä maratonin juokseminen tekee onnellisemmaksi kuin suklaakakun syöminen. Lapsen kasvattaminen tekee onnellisemmaksi kuin konsolipelin pelaaminen läpi. Ystävien kanssa yhdessä perustettu pieni yritys tekee onnellisemmaksi kuin uuden tietokoneen ostaminen. Kaikki ensin mainitut hankkeet ovat stressaavia työläitä ja tuntuvat usein ikäviltä. Ne edellyttävät myös sitä, että suostuu kohtaamaan ongelman toisensa jälkeen…ja silti ne tuovat tullessaan osan elämän merkityksellisimmistä hetkistä ja suurimmista riemuista.”

Luin Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan: nurinkurinen opas hyvään elämään -kirjan. Se opettaa valitsemaan taistelunsa ja arvot, joiden eteen kannattaa taistella. Jaa, että miksi? Siksi, että se on avain merkityksellisyyden kokemiseen.

Manson kirjoittaa, että ”Juju on valita itselleen hyviä arvoja ja arviointikriteereitä, sillä silloin mielihyvä ja menestys seuraavat itsestään. Ne ovat hyvien arvojen sivutuotteita, jotka ainoaksi päämääräksi korotettuina tuovat vain merkityksettömiä säväreitä, väliaikaista hyvää oloa.”

En voisi olla enempää yhtä mieltä.

Olen itse aikoinaan kokenut, miten tyhjältä ulospäin täydellinen elämä saattaa tuntua. Tyhjyys alkoi kadota vasta, kun tein isoja muutoksia ja aloin selvittää, mitä oikein tässä elämässä haluan ja mikä minulle todella merkitsee.

Tämä ajatus ei ole erityisen originelli, mutta se lienee yksi aikamme isoimmista ongelmista. Tavoittelemme onnea materiasta ja ulkoisen menetyksen mittareista ja unohdamme kuunnella sisintämme. Lopputulos on arvattava.

Manson repii kappaleiksi myös jälleen ajallemme yleisen uskomuksen, että jokaisesta pitäisi tulla jotain erityisen hienoa, oman elämänsä sankari nyt vähintään, kaikkihan on meille periaatteessa mahdollista. Ja voi, kuinka suurta tuskaa se tuottaa, jos sitten osoittautuukin ihan tavalliseksi tyypiksi.

”Kulttuuriin on pesiytynyt yleistä hyväksyntää nauttiva uskomus, että jokaisen kohtalo on osoittautua jollain aivan erityisellä tavalla poikkeukselliseksi.”

”Harva uskaltaa hyväksyä tavanomaisuuden, koska se tuntuu kuin hyväksyisi samalla sen, ettei koskaan saavuta mitään, ei pääse elämässä eteenpäin eikä elämällä ole merkitystä. Vaarallinen ajattelutapa. Jos nimittäin hyväksyy lähtökohdaksi sen, että elämällä on merkitystä vain, jos on kiistattoman merkillepantava ja mahtava, hyväksyy samalla ajatuksen, että suurin osa ihmiskunnasta (ko. ihminen itse mukaan lukien) on arvottomia ja surkeita pellejä.”

Sosiaalinen media vahvistaa juuri tätä ajatusta. Siellähän näkee jatkuvasti täydellisiä ihmisiä elämässä täydellistä elämää (vaikkakin kuinka lavastettua). On aika inhimillistä alkaa miettiä, että pitäisikö itsekin olla jotain enemmän. Samalla myös suhteellisuudentaju voi pahasti hukkua.

Juttelin yhtenä päivänä naisen kanssa, jolla oli parikymmentätuhatta Instagram-seuraajaa. Hän ei ollut tyytyväinen, miten niitä saa lisää, kysyi. Parikymmentätuhatta ihmistä! Jos minulta kysytään, se on valtava määrä.

Someseuraajien määrään keskittyminen on myös jälleen yksi esimerkki siitä, miten omaa elämää arvotetaan ihan vääristä lähtökohdista. Jos kytkee tyytyväisyytensä siihen, miten suosittu on muiden ihmisten keskuudessa, ihmisarvo saattaa sekoittua tykkäysten määrään. Siinä ei ole yhtään mitään järkeä, ja tekevätkö ne sydämet oikeasti onnelliseksi? Niihin jää koukkuun, kyllä. On kiva saada vertaistukea, kyllä. Mutta antavatko ne elämälle merkitystä? Epäilen.

”Ne harvat, joista todella tulee jotain ennennäkemätöntä, menestyvät nimenomaan siksi, että he eivät pidä itseään poikkeuksellisina. Päinvastoin: he kukoistavat, koska he suhtautuvat itsensä kehittämiseen intohimoisesti.”

Valitse siis hyvät arvot, jotka oikeasti merkitsevät sinulle paljon. Älä yritä olla poikkeuksellinen, vaan keskity kehittymään niissä asioissa, joihin suhtaudut intohimoisesti. Äläkä piittaa paskaakaan mistään turhasta. Suunnilleen niin eletään hyvää elämää.

Suosittelen tätä kirjaa! Se auttaa kirkastamaan, mikä oikeasti on elämässä tärkeää ja minkälaiset asiat, ajatukset ja tavat tekevät elämästä surkeaa – ja miten ne voi kääntää tekemään elämästä parempaa.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

MarikaJohannaP
Hey girl

Super hyvä postaus, ja kirja menee kyllä loman lukulistan kärkeen. Kiitti vinkistä :).

Anna Vihervaarasta

Kiitos.:) Mä todellakin suosittelen tätä kirjaa!

raijairina

Ah, ihana teksti! Mä kuuntelen tätä kirjaa parhaillaan äänikirjana - toimii tosi hyvin yhteen kokkailun ja kotona hääräilyn kanssa. :) Tässä tiivistyy kyllä tosi hyvin tämänhetkinen ajankuva ja keskittyminen olennaiseen elämässä. <3

Anna Vihervaarasta

Kiitos! Ah, mä just löysin äänikirjat, ja ne on kyllä mahtava keksintö! <3

astronouti (Ei varmistettu)

Aloin vasta eilen seuraan sun blogia vaikka musta tuntuu että oon kyllä aiemminkin joskus selaillut kun oon tähän törmännyt :) Tää kirja kuulostaa kyllä nappivalinnalta munkin korviin.
Jäin vielä miettimään tota tavanomaisuutta ja että mun mielestä se tavanomaisuuden hyväksyminen täytyy tapahtua ennen kun jotain merkityksellistä voi tehdä elämällään. Kaikki me ollaan osa jotain isompaa kollektiivia, me ollaan oleellisia muiden ihmisten kannalta. Ei siinä tarvi yhden ihmisen nousta esiin voidakseen olla merkityksellinen. Jos osallistuu johonkin protestiin jossa oot vaan yks ehkä sadoista tai tuhansista ihmisistä paikalla, mutta jossa se oma osallistuminen on silti tärkeää. Mietin myös että ei sen merkityksellisen asian tarvi olla mihinkään presidentin asemaan pyrkimistä, vaan vaikka sitä että pitää omista isovanhemmistaan tai vanhoista vanhemmistaan huolta.

Anna Vihervaarasta

Kiva, että löysit tänne! Toivottavatsi viihdyt.:)

Just näin. Ihan samaa mieltä. <3

marjapilami
Nørrebro Summers

Haha, pakko oli ottaa screenshot! P*ska-teema Lilyn etusivulla :D

On a side note, kuulostaa että munkin pitäisi lukea tuo kirja.

Anna Vihervaarasta

Hahaa, ihan parasta! :D

Hei Anna,

Erinomainen teksti jälleen kerran ja hyvä kirjavinkki :) Mark Mansonilla on tosiaan paljon fiksua sanottavaa. Hänen blogiartikkelinsa "In Defense of Being Average" (https://markmanson.net/being-average) on eräs suosikeistani. Ellen nyt ihan väärin muista, niin sinun blogisi kautta tutustuin tuohonkin tekstiin. 

Anna Vihervaarasta

Kiitos! :) Tuo artikkeli taitaakin olla suoraan kirjasta. Tosi hyviä juttuja hänellä.:)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.