Läsnäolosta

Ladataan...

Olin eilen kuuntelemassa Saku Tuomisen ajatuksia tehokkuudesta ja nykypäivän ajatustyöelämästä. Tuominen puhui paljon keskittymisestä ja siitä, miten nykyisin tehdään koko ajan paljon ja hirveällä kiireellä, muttei välttämättä saada aikaan ihan samassa suhteessa. Ja niinhän se on: yhteen asiaan kunnolla keskittyminen voittaa mennen tullen monessa paikassa yhtä aikaa hääräämisen.

Keskittymistä voi onneksi harjoitella. Tuominen sanoi uskovansa meditaation voimaan, ja niin uskon minäkin. Se ei tosin tarkoita, että myös meditoisin säännöllisesti, mutta ei Tuominenkaan meditoi. Sen sijaan hän keskittyy koiran kanssa kävelemiseen, on läsnä siinä hetkessä.

Tästä lähtien olen puolitoistatuntia päivässä tavoittamattomissa, ilman kännykkää. Keskityn metsään, polkuun, koirien leikkeihin, puuhun säntäävään oravaan, runkoa koputtavaan palokärkeen, auringon viime säteisiin, tummalla taivaalla tuikkiviin tähtikuvioihin, tuulessa vinhasti kiitäviin pilviin. Olen läsnä, sillä oikeasti meillä on vain tämä hetki, tässä ja nyt. Kaikki muu on kuvitelmaa tai muistoja.

PS Tuominen on todella inspiroiva, vähän kuin energinen pyörremyrsky kesken väsähtänyttä päivää. Pidän hänen ajatuksistaan.

PPS Rehellisyyden nimissä saatan kyllä napata jokusen Instagram-kuvan niistä auringon viime säteistä.

Share

Kommentit

annam_
anna k.

Juuri tätä minäkin ajattelin, kun olin niitä sorsia kuvaamassa: läsnäoloa. Kuulostaa hassulta, mutta siinä hetkessä oli vain minä ja sorsat, unohdin jopa muutaman metrin päässä ohikiitävät autot. Tosin huomasin ja pelästyin kyllä paria hämähäkkiä, jotka salakavalasti olivat jo ehtineet kiivetä käsiini asti :s

Mulle ei onneksi tuota vaikeuksia pysyä erossa kännykästä, sillä en omista älypuhelinta enkä nettiä siinä. Sen sijaan tietokoneen äärellä voisin istua huomattavasti vähemmän, ja niin aion kyllä tehdäkin tästä lähtien.

Läsnäolon rikastuttamaa torstaita sinulle ;)

Anna Vihervaarasta

Oikeastaan ei kuulosta yhtään hassulta.:) Minusta on ihanaa, kun on juuri tuollaisia hetkiä, jolloin on niin syventynyt johonkin tekemiseen, että unohtaa muun maailman ympärillään. Sinulla on kyllä ihania eläinkuvia, itse en koskaan pääse tarpeeksi lähelle lintuja, ennen kuin ne lähtevät karkuun. Tietenkin noilla kahdella karvanaamalla saattaa olla osansa asiassa.;)

Ihanaa iltapäivää!

NJ (Ei varmistettu) http://entajosalkaisit.blogspot.fi/

Olet niin oikeilla jäljillä! Yritän nykyään keskittyä juuri ko. hetkeen, nauttien, eläen sitä hetkeä. Hengitän syvään, kuuntelen ajatuksiani. En myöskään noudata orjallisesti aikatauluja, vaan annan hetkelle mahdollisuuden. Tuomista en ole päässyt kuuntelemaan, mutta olen lukenut paljon hänen kirjoituksiaan. Olen kanssasi samaa mieltä, että niissä on ideaa. Nautinnollista torstaita!

Anna Vihervaarasta

Minäkin yritän, mutta ihan liian usein se unohtuu ja löydän itseni jostain Facebookista sen sijaan, että keskittyisin maailmaan ympärilläni. Nyt kyllä tsemppaan!

Liiallinen aikatauluttaminen on minustakin pahasta, varsinkin jos se ulottuu vapaapäiviin. Joskus saan itseni kiinni siitä, mutta silloin välillä heitän koko tehtävälistan romukoppaan ja olen vain. Sekin on ihanaa.

Itse en ole vielä lukenut yhtään Tuomisen kirjaa, vaikka tiesinkin, mistä hän puhuu. Nyt aion lukea, oli sen verran inspiroivia ajatuksia.:)

Mukavaa iltapäivää, nautitaan hetkestä!

Paperikaupan tyttö

Niin totta! Itsekin sählään aina kymmentä asiaa samaan aikaan ja kun pitäisi keskittyä tähän hetkeen, mietin jo tulevaa. Jos hetkessä eläminen ei arjen tiimellyksessä muuten onnistu, on hyvä järjestää sellaisia hetkiä itse. Minulle niitä ovat tanssitunnit. Ei ehkä ihan yhtä meditoivaa kuin sinun luontolenkkisi, mutta ainakaan arjen murheita ja kiireitä ei siinä pyörityksessä ehdi ajatella :)

Anna Vihervaarasta

Niin samaa mieltä! Itsestäni tuntuu, että mikä tahansa tekeminen, johon syventyy ja keskittyy täysilllä, käy arkipäivän meditaatiosta. Oli se sitten luonnossa oleilua, valokuvausta, kirjoittamista, maalaamista tai sitä tanssimista...tiesitkös, että neulominenkin toimii, tosin ei varmaan yhdessä telkkarin kanssa.;)

Paperikaupan tyttö

Ihan totta. Ehkä pitäisi joskus ihan vain hiljentyä neulomaan :)

Anna Vihervaarasta

Se tekisi varmasti hyvää - eikä tarvitsisi purkaa niin usein, kun katsoisi neuletta eikä telkkaria.;) Osaatkos muuten tehdä pitsineuletta, sitä reikäistä?

Paperikaupan tyttö

Haha, niin totta! En ole koskaan kokeillut :) Osaatko sä?

Anna Vihervaarasta

En vielä, mut ajattelin opetella.;) Luulen, että se toimisi aika hyvin niissä säärystimissä, mulla ois ohjekin, mutten ymmärrä siitä mitään. PS Mun kaveri oli kokeillut neuloa sitä huivia mun ohjeen mukaan. Oli purkanut vain 7 kertaa...pitää ehkä harjoitella noiden ohjeiden kirjoittamista!:D

Paperikaupan tyttö

Heh, musta se oli hyvin kirjoitettu, mutta ehkä siksi, että itse jo osasin sen tehdä! Ne kaavakuvat auttaisi paljon hahmottamista, jos sellaisia vain jaksaisi/osaisi piirtää. Kokeile ihmeessä sitä pitsiä ja jos ei onnistu, niin meidän täytyy pitää neuletapaaminen, jos vaikka mä hahmottaisin ohjeen jotenkin paremmin..? :D

Anna Vihervaarasta

Kaavakuvat varmasti toimisi, ehkä sit ens kerralla.:) Neuletapaaminen ois kyllä hauska! Jossain kivassa paikassa ja herkkuja ja teetä (tai viiniä, mutta en tiedä, mitä siitä neulomisesta sitten tulee...) ;) Ohjeiden lukeminen ei ehkä ole mun vahvimpia puolia, tuppaan hermostumaan, jos en heti ymmärrä. Mutta jotenkin se on niin paljon helpompi hahmottaa, kun joku näyttää, miten se kiertosilmukka nyt oikein tehtiinkään...

Hanna_ (Ei varmistettu) http://hbld.blogspot.fi

Ajattelin ihan samoja asioita tänään! Häärään moneen paikkaan enkä keskity mihinkään yksittäiseen asiaan. Pitäisi sitä pitäisi tätä, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Tarkoituksena on jopa tehdä postaus keskittymisestä, mutta teit sen puolestani ;)

Nyt keskityn valokuvien lataamiseen koneelle ja blogiin, edes puolituntia.

Ihanaa torstaipäivää!

Anna Vihervaarasta

Moikka Hanna!

Vielä kun osaisin keskittyä enkä vain kirjoittaa siitä.;) Alan olla vähän sitä mieltä, että tuota älyvempainta ei ehkä kannattaisi pitää joka paikassa mukana, en ennen koskaan ottanut kännykkää lenkeille, ja oli ihanaa olla tavoittamattomissa ja keskittyä vain siihen lenkkiin.

Keskity bloggaamiseen, tulen sitten lukemaan!:)

Suloista iltaa!

Toimitus
Toimitus

Kiitos hyvästä jutusta, nostelemme sitä huomenissa myös toimituksen blogiin! 

Anna Vihervaarasta

Hei! Kiva juttu, kiitos!:)

jotainsinistä (Ei varmistettu) http://jotainsinista.blogspot.fi

Voi kirjoitit niin tärkeästä asiasta! Mäkin aina työmatkalla metsikön läpi kulkiessa pyrin havainnoimaan mahdollisimman paljon, hengittelemään ja olemaan vahvasti läsnä. En kyllästy siihen koskaan. Toki pyrin tekemään sitä muulloinkin :) Oon kyllä ihan joutunut opettelemaan sitä. Ja olen myös joutunut opettelemaan rauhallista hengittämistä... :D Kirjoitin innostuksissani blogiinikin siitä taannoin (http://jotainsinista.blogspot.fi/search/label/L%C3%A4sn%C3%A4olo)

Kuulostaa hyvältä suunnitelmasi! Raportoithan sitten ajatuksistasi lisää? :) Ihanan rauhallista, läsnäolevaa ja rentouttavaa loppuviikkoa!

Anna Vihervaarasta

Läsnäolon harjoitteleminen ja tässä hetkessä eläminen tuntuu jotenkin omassa elämässäni aika ajankohtaiselta, on tuntunut jo jonkin aikaa. Välillä on vain niin kiire ja niin paljon tekemistä, pakollista ja vapaaehtoista, että on vaikea pysähtyä ja rauhoittua. Menee vain hurjaa vauhtia eteenpäin eikä muka ehdi hidastamaan hetkeksi.

Rakastan metsässä kävelyä juuri siksi, että siellä pääsee ihan parhaiten irti kaikesta. Vaikka olisin kuinka väsynyt tai huonotuulinen lenkille lähtiessäni, niin puolen tunnin kuluttua huono fiilis on tiessään. Ehkä siksi kaipaankin aina tähän pimeään aikaan jotain muutakin rauhoittumiskeinoa, nyt en nimittäin ehdi metsään arkisin enää valoisalla. Kurjuus. Mutta ehkä kohta tulee lunta, sitten näkee taas.:)

Ihanaa iltaa ja ehdottomasti raportoin! Muistetaan hengittää ja olla läsnä.:)

Vierailija (Ei varmistettu) http://haaveenahyvakuva.blogspot.fi/

Niin totta joka sana! Minä mietin kanssa monesti, että pitää muistaa katsella ympärille ja pysähtyä hetkeen. Nähdä se naapuritalon hurmaava vanhus, koira talutushihnassa, joka huiskauttaa vähän häntää kun katson häntä. Nähdä lapsia leikkipuistossa ja linnut puissa. Maailmassa on niin paljon nähtävää (ja kuvattavaa) kun vain avaa silmät, mielen ja keskittyy siihen hetkeen.

Anna Vihervaarasta

Tiedätkö, kuvaaminen on mielestäni myös ehdottomasti rauhoittavaa, vaikka usein sanotaankin, että pitäisi jättää kamera kotiin ja aistia maailma ilman sitä. Kuvaaminen on kuitenkin ehdottomasti niitä asioita, joihin itse keskityn usein niin, että unohdan kaiken muun ympärillä.:)

 

 

Anna Vihervaarasta

Kiitos Mia.:)

Ja niin totta! Kun vain muistaisimme useammin vain olla ja elää tätä hetkeä.

 

Souliina (Ei varmistettu) http://souliina.blogspot.fi/

Ihana kirjoitus myös minun mielestäni, tuo on niin totta, pitäisi olla enemmän tässä ja nyt.
Minulla on muuten blogissani haaste sinulle ;)

Anna Vihervaarasta

Hei Souliina! Kiitos.:) Ja kiitos haasteesta myös, käyn pian nappaamassa sen blogistasi. Kivaa iltaa!

Kommentoi

Ladataan...