Luota ajoitukseen

Katselin yhtenä iltana Helsingin taivaalla lentäviä kuumailmapalloja ja mietin, että taas on tämä aika vuodesta. Kuumailmapalloja näkee täällä yleensä vain elokuussa. Ehkä se johtuu ilmavirtauksista, ehkä jostain muusta. Mutta joka vuosi ne tulevat kuin jäänne vanhasta maailmasta, muisto jostain jo kadonneesta.

Pidän tällaisista täysin elämääni liittymättömistä toistuvista asioista. Ne toisaalta kertovat ajan kulusta. Toisaalta siitä, että ajan kulumisesta huolimatta jotkut jutut pysyvät, kiertävät jokaisen vuoden ympäri ja putkahtavat esiin suunnilleen samaan aikaan seuraavana vuonna.

Aika on jännä veijari. Sillä on valtava voima muuttaa elämää ja meitä. Se kasvattaa ja auttaa unohtamaan, kuluu liian nopeasti ja joskus ei lainkaan. Joskus ajoitus on tuhoisa, ja aika tuntuu olevan aivan väärä ja väärässä.

Mutta mitä jos kaikki tapahtuukin juuri silloin kun on tarkoituskin? Ehkä ajoitus ei ole väärä, vaan oikea kokonaisuuden kannalta. Ehkä pitäisi luottaa oman elämänsä ajoitukseen ja siihen, että aika ei mene ohi. Se tuo eteen ne asiat, jotka pitää kohdata – juuri silloin, kun ne pitää kohdata. Se ei hylkää, vaan palaa aina luokse uusien yllätysten kera samoin kuin kuumailmapallot lipuvat taivaalla joka elokuu.

Aika ei anna meille asioita silloin, kun tahdomme saada ne. Se antaa ne ollessaan oikea. Lisäksi se pitää yllätyksistä, on vähän juoni. Se kulkee kummia polkuja. Houkuttelee tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan. Ja vaikka mitään näkyvää ei tapahdu juuri siinä paikassa siinä ajassa, niin jotain saattaa saada alkunsa pinnan alla. Kuin perhosen siipien isku, joka nostattaa myrskyn jossain kaukana kuljettuaan ensin puolen maailman läpi.

Ehkä juuri nyt suuri, kaunis perhonen iskee siivillään ilmaa Brasiliassa. Ja ehkä sen iskun seurauksena jotain tapahtuu täällä. Ajallaan.

Lopuksi saatte vielä vähän Belle & Sebastiania. Ihan vain, koska nyt on sen aika.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu) http://cikhibeautiful.com

Kauniisti ajateltu...ja varmasti niin totta <3

Anna Vihervaarasta

Maailma näyttää aika pitkälti sellaiselta kuin mitä siitä ajattelee, eikö?<3

Toimitus
Toimitus

Ihana teksti! Jaoimme tämän Trendin Facebookissa :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihanat.<3

Emer (Ei varmistettu)

Hei!
Yleensä tykkään näistä sinun naiveista hattarakirjoituksistasi, joista huomaa, ettet oikeastaan ole kokenut juurikaan vastoinkäymisiä elämässäsi. On jotenkin herttaista, että aikuinen nainen voi olla noin *söpö Pollyanna*.
Mutta tällä kertaa en pystynyt vain hymähtämään vaan ärsyynnyin. Ärsyynnyin tavastasi jaella omakeksimiä "viisausiasi" neuvoina muille. Meissä lukijoissa saattaa olla kaltaisiani ihmisiä, joille elämän ajoitukset ovat välillä tuntuneet julmalta pilalta. Mitäköhän minunkin piti oppia siitä, että menetin vanhempan ja sain kuulla sairastavani parantumatonta sairautta viikon sisällä?

Anna Vihervaarasta

Onpa kurjaa. Toivottavasti löydät parempaa lukemista muualta.

saarah
visual diary

Mä ainakin ajattelen blogeja ja varsinkin omaani, vähän niinkuin päiväkirjana. Minä täällä avaudun ja kirjoittelen, JUURI niistä asioista jotka ovat mielessäni juuri nyt. Välillä ne ovat suuria ajatuksia, toisinaan ihan tosi pieniä. Saa olla samaa mieltä tai eri mieltä ja kommentoida tai olla vaan hiljaa. Blogin pitäjä kun ei kuitenkaan mitenkään voi tietää, mitä anonyymit blogin lukijat juuri nyt kokevat eikä varsinkaan kohdentaa postauksia heille.
 

Ymmärrän hyvin että monia ihmisiä varmasti ärsyttää esim. se, kun jaarittelen vaikka siitä miten mulla onkin ulkomaille muutettuani ikävä ruisleipää, kun samaan aikaan maailmassa on ihmisiä, joilla ei ole mitään syömistä. Harva varmaan kuitenkaan omaan päiväkirjaansakaan kirjoittelee ratkaisuja maailman ruokaongelmiin. Saatan kuitenkin antaa rahaa vaikka SPR:lle, mutten julista sitä blogissani. Luotan aika paljon siihen, että lukijat tajuavat tällaiset asiat eivätkä ajattele että onpa tyhmä ja pinnallinen tyyppi kun ei kirjoita Oikeasti Tärkeistä Asioista.

Kannattaa ihan ehdottomasti siirtyä lukemaan jotain muuta, jos näin kovasti tämäkin blogi ahdistaa.

 

Anna Vihervaarasta

Ihana Saara. <3 Tiivistit melkein kaiken sen, minkä itsekin tahdoin sanoa. Ja blogisi on huippu!

Hymyileoletupea

Ja Anna - postauksesi oli jotain täydellistä ♡ Mä ajattelin ennen, että tuo kaikki "asioita sattuu tarkoituksella" on täyttä liibalaabaa, mutta sitten elämä näytti, että se on juurikin noin. Asiat menee juuri kuin pitääkin. Tavalla tai toisella. Kylmät väreet meni tuota postaustasi lukiessa. Kiitos ♡ 

Anna Vihervaarasta

Kiitos.<3 Mäkään en ennen uskonut mihinkään tarkoituksiin. Mutta mitä kauemmin elän, sitä varmempi olen siitä, että asiat järjestyvät juuri niin kuin niiden kuuluukin järjestyä. Ajallaan.

Ihanaa iltaa sulle!

Hymyileoletupea

Olipa huipusti sanottu! Valitettavasti tai oikeastaan onneksi elämä pyörii hyvinkin usein noiden "pinnallisuuksien" ympärillä ja tässä hetkessä mielessä pyörivien juttujen ympärillä. Eikä se sitä tarkoita, että itse kirjottaja olisi pinnallinen ihminen. Jokainen kyllä ymmärtää, miten tärkeysjärjestykset muuttuu, kun sairastuu tai menettää läheisiä. Se, että jakaa blogissa niitä pieniä oivalluksia tai pyörii niiden pinnallisuuksien ympärillä (kuten mä ainakin aika usein teen) ei tarkoita sitä, etteikö miettisi myös niitä isoja oivalluksia ja ei-pinnallisia juttuja. Pienistä oivalluksista ja pinnallisuuksista vain usein tuppaa syntymään niitä suuria oivalluksia. Näin mulla ainakin. :)

Mä en ainakaan kenenkään ruisleivän ikävästä osaa vetää nuolta maailman ruokaongelmaan, vaan mun mielestä on vaan mielenkiintosta lukea kirjottajan sen hetkisiä fiiliksiä ja oivalluksia. 

Anna Vihervaarasta

Emer:

Ensin ajattelin antaa tämän mennä. Mutta sitten muistin Maria Veitolan kolumnin uusimmassa Trendissä ja päätin, etten annakaan: http://www.lily.fi/blogit/toimitus/turpa-auki

Tämä blogi on minun paikkani. Minun hyvän mielen paikkani. Kirjoitan tänne niistä asioista, joita kulloinkin ajattelen ja jotka inspiroivat minua. Jos päätät lukea tekstini neuvoina, se on sinun päätöksesi.

Oletan, että lukijani ovat niin fiksua porukkaa, että he osaavat valita itselleen mieluista lukemista. Lisäksi oletan, että aikuisilla ihmisillä on niin paljon median- ja blogienlukutaitoa, että he ymmärtävät kirjoitusteni olevan pienen pieni osa siitä kaikesta, mitä ajattelen ja mitä elämässäni on saattanut tapahtua, ja että ne ovat mielipiteitäni. "Omakeksimiäni viisauksia", kuten kivasti ilmaisit (tai Pinterestistä tai kirjoista napattuja hyvän mielen ajatuksia niin kuin tämä idea ajoituksesta). Jos et pidä ajatuksistani, älä lue niitä. Ihan yksinkertaista. 

Olen täysin tietoisesti valinnut positiivisen näkökulman sekä tähän blogiin että elämään. En ole vielä keksinyt, mitä hyvää negatiivisuudesta voisi seurata.

Toivon tuottavani lukijoilleni enemmän hyvää kuin pahaa mieltä näillä ajatuksillani. Ainakaan en tarkoituksella tuota kenellekään pahaa mieltä tai ilkeile anonyymisti. 

Toivottavasti löydät omaan asenteeseesi sopivaa luettavaa jostain muualta. 

onnellinen (Ei varmistettu)

Moikka Anna ja Emer, en ole koskaan ennen kommentoinut blogeja, mutta nyt on pakko.

Anna. En ole lukenut blogiasi aikaisemmin, mutta päädyin trendin linkin kautta tänne, ja positiivinen ja lennokas tekstisi käänsi suuni hymyyn ja mieleni valtasi ihana lämmin tunne :) Kiireisessä arjessa on vaikea välillä keretä ajattelemaan elämän suuria filosofisia kysymyksiä, mutta kun sille antaa aikaa, on se melkein meditaatiota mielelle. Jatka samalla analyyttisella asenteella.

Emer. Eikö kaikki, miten elämän asiat kokee, miten asiat näkee tai kuulee riipu asenteesta? Kokemuksesi on kamala. Annan kirjoitus koski elämän ajoituksia. Nyt et näe sitä, mutta saatat kymmenen vuoden päästä sanoa, että et olisi sama ihminen, jos sinulle ei olisi käynyt näitä kokemuksia. Yleensä ihminen oppii ja vahvistuu vastoinkäymisistä. Oman elämäni sankarit ovat siskoni ja läheinen ystäväni. Siskoni sairastui vakavaan sairauteen 18-vuotiaana, ja läheinen ystäväni menetti 18 -vuotiaan veljensä vakavalle sairaudelle. Valehtelematta vahvimmat, positiivisimmat ihmiset elämässäni ovat nämä kaksi naista. Elämä on oma asenne. Nämä naiset osaavat elää hetkessä ja arvostaa elämän pieniä asioita. Onko elämässä muuta? Kuin nauttia ja arvostaa sitä mitä meillä on. Elämä on myös ankara, vaativa ja epäreilu. Mutta se, että nauttii pienistä asioista kuten Anna ja on valinnut elää elämänsä positiivisella asenteella, ei tarkoita etteikö hän olisi kokenut kovia elämässään. On eri asia kokea kovia ja nousta takaisin jaloilleen, kuin katkeroitua ja unohtaa kaikki mikä elämässä on tärkeää.

Anna Vihervaarasta

Kiitos onnellinen. <3 Ihanaa, että kommentoit.

Kirjoitat todella viisaasti ja ymmärsit juuri sen, mitä tällä koko blogilla oikeastaan tahdon sanoa. Maailma voi olla hyvin kylmä paikka, ja jokaisen elämässä on varmasti raskaita aikoja, suruja ja vastoinkäymisiä. Mutta lopulta "elämä on oma asenne". Mitä enemmän keskittyy hyvään ja kauniiseen, sitä enemmän sitä elämäänsä saa ja sitä paremmalta ja kauniimmalta elämä näyttää. Se ei ole taikatemppu, hyviin asioihin keskittyvä ihminen vain on onnellisempi kuin se, jonka lasi on aina puoliksi tyhjä. Ja koska maailma ei mielestäni kaipaa lisää kurjuuksia, tämä blogi on paikka niille  hyville ajatuksille ja kauniille asioille.

 

KatjaV (Ei varmistettu)

Hassua, miten erilailla ihmiset lukevat samoja asioita.

Toinen melkeinpä luokkaantuu, ja näkee tekstin takana jotain naiivia ja lapsenomaista.

Ja toinen, allekirjoittanut, näkee tekstin takana henkistä voimaa ja elettyä elämää. Se koulii, kypsyttää ja vahvistaa, ja se minun silmiini huokuu tästä tekstistä.

Jatketaan samalla mallilla! Tämä oli todella lohduttava kirjoitus &lt;3

Ps. Myös minä olen menettänyt läheisiäni, sairastellut vakavasti, ja silti (vai ehkä juuri siksi) uskon, että kaikella tapahtuneella on syynsä ja aikansa.

Anna Vihervaarasta

Kiitos Katja.<3

Minäkin ajattelen, että elämä koulii ja kasvattaa. Se ei todellakaan ole aina helppoa, mutta vaikka emme voi vaikuttaa kaikkeen eteentulevaan, voimme vaikuttaa siihen, miten jatkamme eteenpäin.

Kun katson taakse, pystyn uskomaan, että aika on viisas. On monia asioita, jotka tulivat elämääni myöhemmin kuin olisin toivonut. Ja toisia, joiden surkea ajoitus olisi naurattanut, jolleivät ne olisi tehneet niin kipeää. Silti ne nyt tuntuvat oikeilta. Ilman niitä en olisi tässä ja tällainen.

Enkä suinkaan ole osannut aina ajatella näin tai halunnut keskittyä hyviin asioihin. Mutta juuri siksi ajattelen, että elämä näyttää paljon juuri siltä, mihin siinä keskittyy ja oma asenne todella vaikuttaa onnellisuuteen.

Tämäkin oivallus tuli ajan myötä. :)

Tiina / Parempia polkuja (Ei varmistettu) http://parempiapolkuja.blogspot.fi

Halusin tulla sanomaan, että kuin luin tämän kirjoituksesi, niin sain kylmiä väreitä, sillä hyvällä tavalla. Todella viisas, optimistinen ja taidolla kirjoitettu teksti. Olen itse saanut elämääni valtavasti onnea ja hyvää oloa sen myötä, kun olen vähitellen opetellut näkemään kauneutta tavanomaisuudessa ja uskomaan hyvään. Sama aurinko se siellä edelleen paistaa, mutta miten paljon voimallisemmin, kun pysähtyy katsomaan puiden väleistä siivilöityvää valoa tarkemmin, aistimaan vahvemmin. Silloin tuntuu, että pienellä elämällä on suurempi merkitys, kun näkee/tuntee/haistaa/kuulee miten paljon hyvää ja kaunista asuu niissä pienissä elämän hetkissä. Ei elämän tarvitse olla täydellistä ollakseen kuitenkin omalla tavallaan aika täydellistä :)

Anna Vihervaarasta

Olen itse saanut elämääni valtavasti onnea ja hyvää oloa sen myötä, kun olen vähitellen opetellut näkemään kauneutta tavanomaisuudessa ja uskomaan hyvään.

Olisin voinut kirjoittaa tämän. <3

Elämästä tulee paljon onnellisempaa, kun oppii näkemään ne kaikki pienet, hyvät hetket ja kaiken kauneuden, jota maailmassa on. Ja kuinka ihanaa on, että sen taidon todella voi oppia. Minäkään en aina osannut. Mutta juuri siksi olen varma, että oma asenne on onnellisen elämän tärkein palikka.

Jenskulainen (Ei varmistettu)

Voi miten ihana kirjoitus! Ja miten ihana blogi &lt;3 Miksen mä oo löytäny tänne aiemmin? Oon kahlannut läpi vanhoja postauksia ja tuntuu että jokaisen ääreen pitäis pysähtyä kunnolla. Kauniita kuvia ja vielä kauniimpia ajatuksia! Jään ehdottomasti vakkariseuraajaksi ja odotan innolla uusia postauksia!

Älä välitä ilkeistä kommenteista. Sun teksteistä huokuu tasapaino ja tyytyväisyys omiin valintoihin. Ja luottamus elämään. Se on ihanaa &lt;3

Anna Vihervaarasta

Ihanaa, jos tykkäsit!<3 Yritän olla välittämättä ilkeilystä, mutta tietty tällaisia kommentteja on tosi paljon kivempi saada.

Kiitos.<3

Mia K.
Voi taivas

Aika on ihmeellinen.. se myös parantaa haavat, vaikka se on myös niitä jakamassakin. Siitä voisi kirjoittaa tuhansia sivuja ja silti se pysyy mysteerinä ♡

Anna Vihervaarasta

Niinhän se on. Ajalla on ihmeellinen voima.<3

Kommentoi