Mieti, mitä päästät elämääsi

Olen viime aikoina miettinyt paljon, millaisia asioita haluan päästää elämääni. Aloin ajatella asiaa, kun heräsin yhtenä yönä painajaiseen, jossa zombie ajoi minua takaa. Olen katsonut aika paljon ihan kauheaa sarjaa nimeltä Fear the Walking Dead. Se on dystopia, jossa kuolleet ihmiset muuttuvat ihmissyöjäzombeiksi ja harvat jäljelle jääneet ihmiset ovat hekin aika ilkeitä tapauksia (minulla on ajoittain 15-vuotiaan gootin sarjamaku).

Joka kerta, kun katsoin sarjaa, siitä jäi jäljelle vain paha olo. Kun sitten näin vielä painajaisia, tuli mieleen, että ehkei minun kannattaisi katsoa koko ohjelmaa. 

Pari viikkoa myöhemmin aloin lukea synkkää dekkaria. Jälleen tuloksena oli vain pahaa mieltä. 

Kun olin äsken muutaman päivän hiihtämässä Lapissa, pidin samalla vahingossa yhtä pitkän Facebook-lakon. Oli aika ihanaa olla neljä päivää näkemättä kenenkään avautumisia tai fiidiini ilmestyviä ikäviä ja surullisia uutisia ympäristöön ja eläimiin ja maailmaan liittyen. En tarkoita, että pitäisi olla uutispimennossa, mutta monelta tiedolta välttyisin ihan mielelläni. Olen esimerkiksi aikoinani lukenut niin paljon eläintenoikeuksista, että tiedän ilman lisäinfoakin sydäntäraastavan paljon. 

No, tästä kaikesta johtuen olen alkanut miettiä, mitä haluan päästää elämääni. Lopetin sen sarjan katsomisen ja synkkien dekkarien lukemisen ja otin tilalle kirjoja, joista saan hyvää mieltä. Juuri nyt luen Sarah Knightin Viis veisaamisen elämänmullistavaa taikaa, Richard Adamsin klassikkoa Ruohometsän kansaa ja Meri Mortin Lumoava nainen -kirjaa. Suosittelen kaikkia.

Facebookia välttelen. Viikonloput ajattelin pitää siitä täydellistä taukoa. 

Juuri nyt saan iloa kukista, sulavasta lumesta, koirista, ystävistä ja värikkäistä vaatteista. Suunnittelen kodin sisustusta vähän lisää ja nautin kevätauringosta. Jotenkin nautin myös tällaisesta huolettomasta ei niin justiinsa -meiningistä kodin ja blogin ja kaiken suhteen, josta olen lähiaikoina höpissyt aika paljon. Yritän kuunnella itseäni ja antaa asioiden virrata niin kuin ne haluavat. Olla pakottamatta (mistä syystä näette kuvissa lähinnä collieta, bortsu kun inhoaa kameraa). Ja seuraavan kerran, kun maailma alkaa tuntua ankealta paikalta, palaan tähän listaani.

Mieti:

- mitä katsot?

- mitä luet?

- mitä selaat?

- ketä seuraat somessa?

- ketä tapaat?

- kenen neuvoja kuuntelet?

- millaisiin väreihin ja vaatteisiin pukeudut?

- mitä kuuntelet?

Se, mitä päästämme lähelle muokkaa tunteitamme, ajatuksiamme, käytöstämme ja siis lopulta ehkä elämäämme. Siksi on tärkeää, ettei päästä mieleensä ja sydämeensä ihan mitä tahansa.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

Naislaif
Naislaif

Näin minäkin juuri teen.
Valitsen nettini ja tv:n sisällön,
Valitsen kenen kanssa puhun.
Kun kuormitun, olen yksin.
Kun tuntuu hiljaiselta, olen puhumatta.
Kun maailma ahdistaa, en katso uutisia.
Hoidan pakolliset, mutta muuten säästän itseäni.
Kun jaksan, niin olen kaikkea kaikille <3

Anna Vihervaarasta

Juuri näin. <3

Emmmm (Ei varmistettu)

Oon tehnyt samanlaisen karsinnan kaikista vähänkin pelottavista kirjoista, sarjoista ja elokuvista! Nautin suunnattomasti varsinkin dekkarien lukemisesta, mutta ne aiheutti mussa inhottavia pimeän pelko-kohtauksia, niin tein sitten ratkaisun ja lakkasin lukemasta niitä. Kannatti! Nykyään luen mm. Kate Mortonin kirjoja, joissa on hyviä mysteerejä, mutta ilman sitä älytöntä pelolla mässäilyä.

Anna Vihervaarasta

Ihan samalla aallolla ollaan! Mäkin oikeasti tykkään välillä lukea dekkareita ja katsoa synkkiä sarjoja, mutta sitten lopulta saan niistä usein lähinnä pahan mielen. Tämä kuitenkin riippuu dekkarista, esim. ikiklassikot, kuten Agatha Christie, Maria Lang ja Sujata Masseyn Rei Shimurat ovat ihan parhaita. Ja Kate Morton: mun tämän hetken lempikirjailija!<3

NiiskuN (Ei varmistettu)

Ihana tuo vaaleanpunainen pusero! Sopii sinulle tosi hyvin. Näytät elegantilta ranskattarelta :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos! <3<3<3

Veeramaria
VEERA MARIA

Mulla ahdistaa ja tulee myös usein uniin kaikki ikävät uutiset yms. Myös ahdistava musiikki ja elokuvat vaikuttavat. Joskus luin jostakin, että kun nuoret varsinkin kuuntelevat paljon musiikkia, joiden sanat ovat aika rankkaa sanomaa kantavaa, vaikutttaa se myös tiedostomattomasti myös sinne mielialaan. Vaikka musiikki on hyvä keino myös auttamaan ahdistusta ja keino käsitellä vaikeita asioita, on hyvä myös olla tietoinen, ettei liiaksi jää laulujen fiilikseen ja adoptoi niitä omakseen. Itsellä ainakin tarttuu kaikki tunteet ja fiilikset todella helposti! Ja juurikin myös sellaisilla voimabiiseillä saa sitten nostatettua omaa mielialaa :) mielenkiintoinen postaus! Kiitos siitä! :) mukavaa päivää!

Anna Vihervaarasta

Sama! Välillä on tosi hyvä pysähtyä miettimään, mistä huono fiilis johtuu ja voisiko se tulla jostain ulkoa: kirjoista, leffoista, musasta, ikävien uutisten seuraamisesta yms.

Mä olen vähän samanlainen, eli muhun myös tarttuu toisten ihmisten/leffojen yms. fiilis aika helposti. Sen takia pyrin myös valikoimaan seuraani. Eli vietän enemmän aikaa niiden ihmisten kanssa, joista saan voimaa ja inspiraatiota kuin niiden, jotka jotenkin lannistavat. Ja tällä en välttämättä tarkoita, että toinen ihminen tahallaan lannistaa, vaan sitä, että toiset persoonat sopivat paremmin yhteen kuin toiset. 

Ihanaa päivää!

Saranda
Tyhjä ajatus

Anna tää oli niin hyvä ja niin totta!

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana! <3

EvaDoo (Ei varmistettu)

Lähdin facebookista jo ajat sitten, en jaksanut sitä miten ilkeiksi ihmiset muuttuivat siellä. Yllättävää kyllä lähdön jälkeen vain viisi jäi kaverikseni, muut katosivat facebookin myötä. Ainoa harmi on se että monet yritykset pitävät keskustelu-alustojaan siellä että tuntuu että joistakin suunnitelmista jään ihan ulos. :D

Anna Vihervaarasta

Some saa joistain ihmisistä esiin ikävimmät puolet. Tosi kurja kokemus sinulla. :(

Ihanaa päivää kuitenkin ja paljon kaikkea hyvää kevääseesi!

Niina Maria V.

Tosi tärkeitä juttuja mietittäväksi! Ja ihanat kuvat :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana! <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.