Miksi tauko tekee hyvää?

Olin torstai-illasta sunnuntai-iltaan somelakossa. En avannut Instagramia tai Facebookia kertaakaan, jälkimmäistä en ole avannut edelleenkään. Välillä on todella hyvä sulkea ulkoiset ärsykkeet, infromaatiotulva ja kuvavirta pois ja keskittyä siihen, mitä itse ajattelee.

Päätin ennen juhannusta, että pidän kolme päivää lomaa sosiaalisen median lisäksi kirjoittamisesta. Tein kevään viisi päivää viikossa töitä, kuudentena suoritin viimeisiä koulukursseja ja seitsemäntenä käsikirjoitin podcasteja ja tein blogia. Lisäksi yritin vähän elääkin. Jooga jäi ihan kokonaan, ja näin  vain parhaimpia ystäviäni. 

Tiesin etukäteen, että keväästä tulee rankka. Jaksoin sen ihan hyvin, koska tiesin, että tilanne on väliaikainen. Välillä kuitenkin mietin, että olisikohan tässä burn outin resepti, jos ei hidastaisi ajoissa: jos jatkaa liian kauan liian täysillä, niin väkisinhän voimat loppuvat jossain kohtaa.

Toissa perjantaina sain käteeni koulutodistuksen (voitte kutsua minua tästä lähin nimellä Master of Culture and Arts tai tylsemmin medianomi yamk) ja kaikki muutkin projektit ovat kasassa. Luovuuteni sen sijaan ei ollut. Tuntui, ettei ole mitään älykästä annettavaa kenellekään. Päätin tuolloin, että pidän pari kuukautta lomaa suunnilleen kaikesta ajattelemisesta, suunnittelemisesta ja uuden luomisesta. Olen vain ja elän, nautin kesästä.

Heti, kun sanoin sen ääneen ja lykkäsin erästä projektia, tuntui paremmalta. Juhannuksena luin kirjaa, söin kirsikoita, uusia perunoita, vaaleaa leipää Baba'sin chilihummuksella (ihan parasta!), leivoin toisen raparperipiirakan, grillasin herkkusieniä mökillä, näin vanhoja tuttuja ja yhden ihan uuden, kuuntelin musiikkia, katsoin monta jaksoa Siltaa ennen kuin tajusin nähneeni ne aiemmin, nukuin ja join roseeta. Joogasin joka päivä, tein pitkiä lenkkejä, pyöräilin.

Kahden päivän jälkeen siirsin makuuhuoneen peilin toiselle seinälle, petasin sängyn uudella tavalla ja kannoin sen viereen ylimääräisen Tolixin. Jokin naksahti paikoilleen, tilaan tuli lisää ilmaa. Tajusin vihdoin, miltä sen kuuluu näyttää ja mikä sisustuksessa on ollut pielessä. 

Muistin, että kookosjugurttiakin on. Ja että salaattiin voi laittaa juuston sijasta hunajassa ja suolassa paahdettuja pähkinöitä. 

Kun luin sitä kirjaa (palaan siihen pian) ymmärsin jälleen kerran, etten elä, niin kuin uskon. Ja päätin alkaa elää niin. 

Tajusin myös, että tulevaa ei muuteta takertumalla siihen, mikä tässä hetkessä on pielessä. Tulevaa muutetaan keskittymällä uuteen ja menemällä sitä kohti. 

Tänään iltalenkillä muistin, että tämä blogi on olemassa, koska tahdon kirjoittaa. En poseerata kuvissa (paitsi joskus), en edes aina kuvata, vaan kirjoittaa, sanoittaa kokemaani. Jakaa tätä kokemusta, jota elämäksi ja ihmisyydeksi kutsutaan. 

Tauko tekee hyvää, koska mieli jumahtaa helposti samoille, vanhoille radoille. Kiireessä se ei osaa poiketa niiltä, jauhaa vain samoja ajatuksia uudelleen ja uudelleen. Vasta, kun aivot saavat vapautta ja lepoa, syntyy uusia ajatuksia. Logiikka on sama kuin silloin, kun yrität väkisin muistaa unohtamasi nimen. Et varmasti muista. Mutta sitten, kun alat tehdä jotain muuta ja unohdat etsiä ratkaisua, nimi tulee mieleesi. 

Luovuus tarvitsee tilaa ympärilleen, sitä ei voi pakottaa. Taukoja tarvitaan, 

sillä suunnilleen kaikki hyvät asiat syntyvät vapaudesta.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Mä en pärjäisi ilman epäsäännöllisen säännöllisiä sometaukoja ainakin kerran kuussa! Pata menee niin pahasti jumiin jos ei välillä ota etäisyyttä. :)

Ihanaa uutta viikkoa. <3

Anna Vihervaarasta

Mä päätin myös tehdä näistä tavan! Teki ihan superhyvää. :) Ehkä voisi vetäytyä somesta vaikka joka viikonloppu.

Ihanaa viikkoa Saranda! <3

Yksi pohdiskelija (Ei varmistettu)

Kirjoitat niin kauniisti. Mietit ja pohdit paljon elämää. Täällä on toinen samanlainen elämää pohdiskeleva yksilö. Asioita on hyvä kyseenalaistaa ja on hyvä miettiä millaista elämää elää; sitä mitä meidän oletetaan elävän vai ihan sitä omaa, "mitä minä elämältä haluan" elämää.

Anna Vihervaarasta

Kiitos! <3 Ihanaa viikkoa!

Hei Master of Culture and Arts,

Upea teksti ja ajatuksia jälleen kerran :) Onnittelut valmistumisesi johdosta! Huhhuh, olet taukosi ansainnut tuollaisen kevään jälkeen. Ja ai että noita juhannuspuuhailujasi. Tässähän rentoutuu jo pelkästään niistä lukiessa ja niitä ajatellessa :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos! :) No niin olen, haha. Mutta nyt äkkiä pää taas pursuaa ideoita, joten se siitä tauosta vissiin. :)

Kivaa viikkoa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea valmistumisesta ja viisi eläköön huutoa selfie kuvituksesta luopumiselle!!!!

Kirjoitat ihanasti positiivisella otteella samoin kuin Saranda mutta teidän (ja tosi monen muun bloggarin) jutut jää järjestään lukematta, koska jo nostokuvassa ihanillaan omaa pärstää. :/

Maailma on niin täynnä aivan uskomattomia, miljardeja kuvauskohteita, niin en vaan kuolemaksenikaan ymmärrä miksi yhden ihmisen naama olisi sen arvoinen että sillä kannattaa tuhansia postauksia kuvittaa.

Anna Vihervaarasta

Kiitos, mutta en toki aio luopua omista kuvistani kokonaan.:) Saranda on ihan helmi! <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.