Miltä tuntuu, kun palkka pienenee?

Ladataan...

 

Lasipulloon pakattu suihkugeeli palasina lattialla, toinen lasipurkki keittiön laatoilla, rasvatahra kalleimmassa takissa, puhelimen ruutu ehjänä viikon, pitsakastiketta valkoisessa silkkikimonossa...why oh why, miksi juuri nyt, kun en oikein voisi ostaa uutta, kysyn ja sitten kohautan olkiani.

Olen alkanut suhtautua aika filosofisesti materiani hajoamiseen. En jaksa hermostua. Kaipa tämä on universumin tapa näyttää se, minkä sellaisina Jurmo-hetkinä jo tiedän: se on vain tavaraa.

Olen nyt tehnyt pari kuukautta nelipäiväistä viikkoa ja saanut siis viidenneksen huonompaa palkkaa kuin yleensä. Se viidennes on aika paljon, vaikka veroprosentti tuleekin vastaan, kun asuu yksin kaksiossa Helsingissä, ruokkii kahta koiraa ja on addiktoinut kauniisiin esineisiin.

Paitsi että tuo viimeinen ei ehkä olekaan enää totta.

Nyt kun minulla on vähemmän rahaa, suojelen sitä enemmän kuin ennen. Ei tee mieli shoppailla, koska joudun valitsemaan, että shoppailenko vai menenkö vaikka Sidewaysiin. 

 

Tähän väliin kerrottakoon, ettei palkkani ole koskaan mikään superhyvä ollut. Siis suhteutettuna asuinpaikkaani ja siihen, että maksan kaiken yksin. Ei minulla esimerkiksi ole varaa ostaa jotain Arelan neuleita, vaikka kuinka haluaisin (kyllä, haluaisin). Tai sitten en osta kuin kaksi vaatetta vuodessa (mikä ehkä tosiaan olikin se pointti). Olen silti aina pitänyt itseäni ihan kivasti toimeentulevana. Tai pidin, ennen kuin puhuin kahden ystäväni kanssa.

Toisen mielestä neljän tonnin palkka ei ole kovin kummoinen. (Minä mietin, että jos (kun!) palkkakuitissani joskus lukee moinen summa, niin JEE.) Ystäväni itse luonnollisesti tienaa varmaan kutosella alkavan rahamäärän kuussa. En ole viitsinyt kysyä, koska olemme niin eri aloilla, ettei sillä ole oikeastaan mitään merkitystä.

Toinen ystäväni ansaitsee tällä hetkellä noin 500 euroa enemmän kuin minä normaalisti. Hän aikoo pyytää palkankorotusta.

Ehkä minunkin pitäisi. 

 

Minun nelipäiväisen viikkoni palkka alkaa kakkosella. Se olisi liian vähän, jos tekisin töitä viisi päivää viikossa. Sillä ei voi shoppailla, matkustella, asua kaksiossa, syödä hyvin ja huolehtia koirista. Mutta sillä voi tehdä kaiken tuon, kun jättää ensimmäisen pois. 

Olen huomannut, että raha on vain rahaa.

 

Kunhan tienaa tarpeeksi, että syö ja asuu hyvin ja on varaa tehdä asioita tässä maailmassa, loppu on aika merkityksetöntä onnellisuudelleni. Kakkoselle tippunut palkkani ei ole tehnyt minua piiruakaan onnettomammaksi, sillä sen mukana on tullut yksi päivä lisää viikonloppuun. Vaikka rakastankin työtäni, yksi oma päivä lisää viikossa on ihana. Sinä päivänä ehdin ajatella, seikkailla, joogata, nähdä kavereita, opiskella, kirjoittaa teille.

Sinä päivänä ehdin elää.

 

PS Kaikki on aika suhteellista, tämäkin. Kuva on Lissabonista, missä oli kauhean kaunista, ihanan lämmintä ja kivan rähjäistä (varmaan, koska ei ole varaa korjata taloja). Siellä olin kakkosella alkavalla palkallani the rich bitch

PPS Luithan Julian jutun rahasta? 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Kommentit

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

"sinä päivänä ehdin elää" 

❤️

Torey
Näissä neliöissä

Itselläni valmistumisen jälkeen paras palkka on ollut reilut 2000€. Ja alallani se on jo hyvin! Ja se on tullut täyttä tuntimäärää tekemällä. Aikoinaan eräs rouva sanoi, että tehtyään töitä sen 30 vuotta ja saadessaan kaikki mahdolliset palveluslisät työstään, hän saa hädintuskin sen 2000€/kk. Sillä pärjää.
Ja tosiaan, mitä useampi tonni, sitä isompi pala siitä lähtee veroihin ja elämäntavoista ja tilanteesta riippuen 4000€/kk saava ei välttämättä elä yhtään sen paremmin kuin joku 1200€ saava.

Anna Vihervaarasta

Niinhän se on, että kun tulot kasvavat, menot kasvavat. Mietin aina välillä, että miten tunsin opiskelijanakin itseni ihan hyvätuloiseksi. :) 

Olen kuitenkin sitä mieltä, että joistain töistä (usein naisvaltaisilla aloilla) maksetaan ihan liian vähän työn vaativuuteen ja kuormittavuuteen nähden. Tai sitten palkka koostuu pitkälti haittalisistä.

Mutta tosiaan: se miten hyvää elämää elää, ei ole mitenkään suoraan sidoksissa tuloihin. Sen olen nelipäiväisestä viikosta oppinut. 

 

Suomalainen Lissabonissa (Ei varmistettu)

Moi!

Suomalaisena tosiaan tuntuu aika hurjalta, kun miettii portugalilaisten palkkatasoa.

Täällä minimipalkka on 400 euroa kuussa, ja korkeasti koulutetut joutuvat kärvistelemään 700-1500 eurolla kuussa (riippuen toki siitä, onko kyseessä ns. entry level-työ vai työnimikkeenä senior manager). Toki Portugalissa kaikki on edullisempaa kuin Suomessa, mutta kasvava turismi vetää hintoja ylöspäin. Tämä taas näkyy esimerkiksi asuntojen hinnoissa: keskustat täyttyvät turisteille vuokrattavista Airbnb-kämpistä ja paikallisten on muutettava pois keskustasta halvempien asuntojen perässä. Aika nurinkurista, vai mitä?

Kivaa keskiviikkoa!

Anna Vihervaarasta

Jep, kuulin nuo luvut siellä asuvalta ystävältäni, ja olin järkyttynyt. Lissabonissa oli kyllä Helsinkiin tottuneelle todella edullista, mutta eihän kukaan voi sielläkään elää 400 eurolla kuussa. Grrr. Ei siellä nyt NIIN halpaa ole.

On surullista, ettei ihmisille makseta kunnon palkkaa työstään. Tosin en kyllä tiedä, kenellä oikein on varaa asua Helsingin keskustassakaan yksin, ainakaan omistusasunnossa. Tai siis: varmaan on, sillä 4 tai 6 tonnin palkalla.:D

Kivaa torstaita!

Järjen jättiläinen

Itse en ole koskaan kovin suurta palkkaa saanut, mutta rahan suhteen minulle muutenkin riittää se, että pärjään. Varmasti se, että jo lapsuudenkodissani korostui läsnäolo tavaran sijaan, vaikuttaa asenteeseeni rahaa kohtaan.

Olen muita tarkkaillessani tullut siihen tulokseen, että riittävän hyvä palkka on monelle mahdottomuus: kun tulojen mukana kasvavat aina menot, eikä käteen jäävä rahamäärä ikinä lisäänny, ollaan aina tyytymättömiä omaan palkkaan ja moititaan hintatasoa - vaikka vika löytyy omasta elämäntyylistä. Tämä ei tietenkään koske oikeasti pienituloisia vaan juuri niitä ihmisiä, joista neljä tonnia ei ole hyvä palkka.

Itse toivoisin vain sen suuruisia tuloja, ettei rahaa tarvitsisi aina ajatella. Mutta eläminen, pienilläkin tuloilla, on kuitenkin aina tärkeämpää kuin stressillä ja vapaa-ajalla ostetut palkkakuitin nollat.

Järjen jättiläinen

Lisäyksenä vielä, että luin kerran kommenttiboksin postauksesta, jossa kysyttiin nykyistä palkkaa ja mikä on hyvä palkka. Omasta palkkatasosta riippumatta hyvä palkka oli aina noin 500 euroa nykyistä enemmän, tienasi sitten kaksi tai viisi tonnia. Vaikea uskoa, että tilanne olisi näillä ihmisillä palkankorotuksen jälkeen eri, ainakaan kovin kauaa...

Anna Vihervaarasta

Olet tosi oikeassa ja olen ihan samaa mieltä.

Itse toivoisin vain sen suuruisia tuloja, ettei rahaa tarvitsisi aina ajatella. Mutta eläminen, pienilläkin tuloilla, on kuitenkin aina tärkeämpää kuin stressillä ja vapaa-ajalla ostetut palkkakuitin nollat.

<3 

Marie H (Ei varmistettu) http://mariehoo.blogspot.com

Itsekin olen tehnyt nyt muutaman kuukauden nelipäiväistä työviikkoa ja kyllähän se palkan pienentyminen alkuun vähän mietitytti, mutta kyllä sitä oikeasti pienemmälläkin tulee toimeen. Ehkä ostoja ja menoja pitää nyt vähän erilailla miettiä, mutta olen ajatellut sen niin, että "tämä on tämä tilanne nyt". Ja onhan se aivan ihanaa kun on enemmän vapaata, kyllä siitäkin oman "hintansa" mielellään maksaa. Elämä on niin paljon muutakin kuin työ. :)

Anna Vihervaarasta

Niin samaa mieltä. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Sehän siinä onkin että kun ei ole töissä niin aikaa "elämiseen" kyllä on yllinkyllin mutta rahaa ei. Varsinkin jos asuu yksin eikä ole juuri ystäviä, niin eläminen tapahtuu pitkälti mielikuvituksessa..

Anna Vihervaarasta

On kauheaa, jos ei ole tarpeeksi rahaa, töitä ja ystäviä hyvään elämään. Mutta elämä on koko ajan murroksessa, mikään ei ole pysyvää. Uskon, että asioilla on tapana järjestyä hyvin. Varmasti sinunkin kohdallasi.

Paljon tsemppiä!<3

Pakko kommentoida, että kyllä tää Suomen verotus ja kaiken maailman yel-maksut kaventaa sen 2000e ja 6000e eron todella yllättävän kapeaksi. Itse saan noin 4000e ja siitä jaa alle 2000e nettona... Veroprosentti on noin 30% mutta tosiaan muiden maksujen jälkeen netto on todella alle puolet bruttopalkasta. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jää ALLE 2000€ nettona? Kyllä mulle saman verran tienaavana jää reilusti 2000 päälle, onkohan sinulla nyt ihan oikea veroprosentti?

Emilia M

Mua kans kiinnostais, että mitähän nää muut maksut on, jos suhteessa noin vähän jää käteen?

Anna Vihervaarasta

Mietin vähän samaa kuin nuo kommentoijat alla. Tienaan normaalisti kolmosella alkavan summan, ja minulle jää silloin yli 2000 e käteen. Niin miten neljän tonnin palkasta voi jäädä vähemmän?

Martta Liukkonen (Ei varmistettu)

Minulle aina opetettiin lapsena, että ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Itselläkin kakkosella alkava palkka, mutta onnellisia ollaan tyttäreni kanssa, saadaan reissata ihan riittämiin ja ei ole vielä kertaakaan alasti tarvinnut mihinkään lähteä :D Näin on hyvä olla :)

Anna Vihervaarasta

<3 

Totta. Ne suuret menothan talouden yleensä karauttavat.

Hyvään elämään tarvitaan mielestäni sen verran rahaa, ettei tarvitse koko ajan miettiä sitä ja pystyy tekemään asioita täällä. Iso palkka ei todellakaan ole mikään tae onnellisuudesta. Ihanaa, että teillä on hyvä olla! :)

ReetaJohanna (Ei varmistettu)

Se mikä tulee, menee. Tiedän, että säästöön saisi, jos vähän edes yrittäisi. Ja raha ei tosiaan tee onnelliseksi. Itse otin loputilin, koska en ollut enää ollenkaan onnellinen työssäni. Tietysti mietityttää, saanko töitä 45-vuotiaana, kun tuntuu, että olen jo nyt liian vanha työmarkkinoille. Mutta meni syteen tai saveen, niin onnellinen haluan olla.

Anna Vihervaarasta

Ihana tavoite. <3 Ja asioilla on tapana järjestyä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hieman kyllä mietityttää, mihin se raha nykypäivänä sitten oikein menee? Allekirjoittanut tekee täysiä tunteja tiedollisesti haastavassa työssä ja ansaitsee (vain) hitusen yli 2te kuussa bruttona. Kyllä minä koen olevani hyvin toimeen tuleva. Ennen asunnon ostamista tuntui että rahaa jää palkasta kivastikin yli, nyt enää satanen/pari sijoitettavaksi mutta olen asiaan ihan tyytyväinen. Ei jää lomamatkat tekemättä, en koskaan pihistä ruoasta. Toki haaveilen isommista tuloista mutta mikä sitten ikinä riittäisi?

Anna Vihervaarasta

Se mikä on tarpeeksi, on tietyn rajan jälkeen asennekysymys. Minun rahani menevät tällä hetkellä vuokraan, ruokaan, kaikenlaiseen sosiaaliseen elämään ja matkoihin. Ennen ne menivät isosti myös vaatteisiin ja yhteen aikaan sisustamiseen. 

Elämäntyylillä ja asuinpaikalla on tässä varmasti aika iso merkitys, samoin sillä, jakaako kuluja jonkun kanssa, vai maksaako kaiken yksin.

vapautettu (Ei varmistettu) https://vapautettu.wordpress.com/

Oho, taidan elää jossain onnellisessa köyhyyskuplassa, kun järkytyin täsä. Illuusioni särkyi... :D
En ole itse ajatellut, että kakkosella alkava palkka olisi liian vähän elämiseen, vaikka täyden viikon tekisikin. Varsinkin kun ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään. Sinulla on toki se ero, että koirat. Ei lasta kuitenkaan.

Tiedän kyllä, että Helsingissä on kallista asua (pahoittelut, en katsonut, missä sinä asu.) ainakin jos keskustassa tai ns. "paremmilla" alueilla viihtyy niin ymmärrän, etttä asumismenoihin menee hurjasti. Yksinasuvana ehkä puolet palkasta.Vaihtoehtoja kuitenkin löytyy

Mutta kiitos kirjoituksesta ja rohkeasta tarttumisesta aiheeseen, josta ei paljon puhuta! Kokemuksesta tiedän itsekin, että menoista kiristäminen on kyllä vaikeaa, kun on tiettyyn tasoon tottunut...ja varmasti myös seura tekee kaltaisekseen, jos ystäväpiiri on kovin hyvätuloista niin itsellekin tulee ehkä paineita.

Anna Vihervaarasta

Älä järkyty.:D En tarkoittanut, että kakkosella alkava palkka olisi liian vähän hyvään elämiseen. Itse koen eläväni tosi hyvää elämää sillä palkalla tällä hetkellä. Tosin 4-päiväinen työviikko liittyy tähän kokemukseen hyvin isosti. Mutta summa summarum: palkka ei välttämättä kerro elämänlaadusta yhtään mitään.

Tarkoitin pikemminkin, että kokoaikaisesta työstä, tässä iässä (35), tällä kokemuksella ja tällä alalla, se olisi aika vähän. Mielestäni palkoista on myös tärkeää puhua ääneen, jottei jää vahingossa palkkakuoppaan. 

Ja kyllä, asun aika lähellä Helsingin keskustaa kaksiossa, mikä toki on oma valintani. Työni ja elämäni ovat täällä. Muutin tänne rivarineliöstä kahden ison koiran kanssa ja ajattelin, että yksiö olisi ollut ehkä vähän liian pieni meille kaikille. Voisin tietenkin asua kauempana, mutta olen valinnut näin. 

Kiitos ajatuksia herättäneestä kommentista!

Vierailija (Ei varmistettu)

22 vuotta olen tehnyt sairaanhoitajan töitä, 3-vuorotyötä ihan täyttä työaikaa, ja bruttopalkkani edelleen alkaa 2:lla. Olen ostanut jokusen Arelan neuleen, asun omassa paritalon puolikkaassa Tampereella ja ajan omalla autollani. En ole perinyt enkä voittanut lotossa. Käyn silloin tällöin ulkona syömässä, joskus matkustankin. Olen tosin jo iäkkäämpi ihminen, mutta ei elämäni tästä nykyisestä paljon poikennut 15 tai 20 vuotta sittenkään. Asuin silloinkin omistusasunnossa, tosin pienemmässä ja kerrostalossa. Ei rahaa säästöön jää, mutta sillä eletään.

Anna Vihervaarasta

Tähän minun on pakko sanoa, että sairaanhoitajille maksetaan mielestäni aivan liian pientä palkkaa. :( Siitä työstä pitäisi saada oikeasti kunnon korvaus. 

Ihanaa, että olet saanut hankittua Arelan neuleita, paritalon puolikkaan ja auton. :) Se mihin palkka riittää, on toki paljon myös käyttäjästä kiinni. Minä ostan ihan liian huolettomasti kauralatteja, syön paljon ulkona ja kulutan kai muutenkin kaikenlaiseen sosiaaliseen elämään aika paljon rahaa. Enkä ole vieläkään oppinut suunnitelmalliseksi shoppailijaksi, vaikka kovasti yritän. Siksi Arelat pysyvät ulottumattomissani.

Kivaa torstaita!

Niina Maria V.

Hyvä kirjoitus! :) en tiedä lähteekö itsellä ihan käsistä kun alkaa joskus tienaamaan "oikeasti". Tuntuu, että tämänhetkiselläkin opiskelijabudjetilla pystyy elämään aika herroiksi (tosin olettaen, että asuu halvassa opiskelija-asunnossa), kun katsoo vähän mihin rahansa laittaa :) hyvää viikonloppua <3!

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana. <3 

Tämä on niin tottumiskysymys. Olin itse opiskeluaikoina sitä mieltä, että tulen ihan kivasti toimeen. Nyt en enää varmaan tulisi, koska olen tottunut tähän kolmikymppisen tulotasoon. Ja opiskelija-asunto auttaa kyllä paljon! Muistelen, että mun vuokra oli silloin 200 e. :D Nyt on about 900 e. 

sailatuulia (Ei varmistettu) https://kohtisuora.com/

Hyvä, ja niin tarpeellinen, kirjoitus! Palkoista ja rahasta todellakin pitäisi puhua enemmän. Itse tienaan tällä hetkellä kolmosella alkavan summan, ja yksinasuvalle se riittää vallan mukavasti. Olen unelmoinut nelipäiväisestä viikosta tai jonkinlaisesta muusta irtiotosta, mutta taloudellinen puoli on pelottanut. Sinkkuna maksan kaiken itse, ja jotenkin saavutetusta elintasosta tuntuu vaikealta luopua. Toisaalta ongelma on nyt enemmän omissa tottumuksissa kuin varsinaisesti palkassa: minulla on kunnianhimoiset säästösuunnitelmat (asuntoa varten) ja tapa syödä ulkona. Menoilla on kuitenkin tapana skaalautua tulojen mukaan - elinhän minä opiskeluaikoinakin jotenkin, varmasti eläisin ihan mukavasti myös vajaata viikkoa tekemällä. Raha ei kuitenkaan tuo onnea, se on vain väline.

Anna Vihervaarasta

Se on just toi saavutettu elintaso. Menot todella skaalautuvat tulojen mukaan, ainakin mulla.:)

Ollaan varmaan suunnilleen samassa tuloluokassa, joten voin sanoa, että nelipäiväisen viikon tuloilla elää kyllä ihan hyvin, jos ei kauheasti tuhlaile. 

Kivaa torstaita!

Lukumato

"Raha on vain rahaa". Näin voi kirjoittaa vain ihminen joka ei tiedä mitään mitään köyhyydestä. Tämä kirjoitus tulotason vähenemisestä on naurettava, jos ainoa uhraus jonka kirjoittaja joutuu tekemään on "shoppailun" vähentäminen. Ei ainostaan kuluttamisekeskeinen maailmankuva ole harmittava ja "kivan rähjäisen" ihannointi köyhyyteen voyeuristisesti suhtautuvaa, vaan ajatus 4000 euron palkasta vähäisenä täysin reaalimaailmasta irtautunut.

Pyytäköön kirjoittaja vain lisää palkkaa, mutta feikkivalaistuminen rahasta ja tuotteiden arvosta, jossa tahroja ei pestä eikä puhelimia korjata, vaan tilalle ostetaan uudet, ei ansaitse aplodeja.

Sanna45 (Ei varmistettu)

Samaa mieltä. Jos ei ole oikeasti joskus pelännyt, onko huomiseksi ruokaa, ei voi sanoa pihistäneensä rahassa. Ei shoppailun vähentäminen ole köyhyttä eikä minkäänlainen uhraus! Se että edelleen asuu kalliilla alueella Helsingissä ilman lapsia ja voi joogata perjantaisin, on kyllä aika kaukana rahan pihistyksestä...

Anna Vihervaarasta

Ei shoppailun vähentäminen ole köyhyyttä, olet täysin oikeassa. En ole köyhä vaan edelleen ihan kivasti toimeentuleva, eikä tekstini tarkoitus ole puhua köyhyydestä. 

Ihanaa iltaa sinulle! <3

Anna Vihervaarasta

Luithan seuraavan lauseen?

Kunhan tienaa tarpeeksi, että syö ja asuu hyvin ja on varaa tehdä asioita tässä maailmassa, loppu on aika merkityksetöntä onnellisuudelleni. 

En todellakaan missään kohtaa sano, että rahalla ei ole merkitystä. Totta kai sillä on. 

Olet oikeassa, etten osaa kirjoittaa köyhyyden näkökulmasta, eikä se ollut tämän tekstin tarkoituskaan. 

Ihanaa torstaita ja hyviä asioita elämääsi! <3

Köyhä (Ei varmistettu)

Mun kuukauden bruttopalkka on alle 2500e. Teen kuormittavaa asiantuntijatyötä it-alalla 40h/vko, palkka on ihan naurettava siihen nähden, mitä työnkuvaan kuuluu. Mutta on edes jokin palkka.. Tällä palkkatasolla ei ole edes mahdollista tehdä lyhennettyä työviikkoa, koska sitten ei jää yhtään mitään elämiseen. En saa pidettyä edes vuosilomia kokonaan, koska yrityksessä on ainainen resurssipula, liikaa töitä ja paljon poissaoloja, joka taas lisää muiden työkuormaa.

Olisin onneni kukkuloilla, jos palkka edes lähentelisi kolmosella alkavaa.. mutta ei. Tähänkin työpaikkaan olisi taatusti tulossa nuorempia tyyppejä. Jos YT:t taas tulevat, niin alan olla irtisanomisuhan alla ikäni takia. Itse en voi rtisanoutua, kun olen jo sen ikäinen (47v) ja tämän ikäistä ei enää työmarkkinoilla oteta vakavasti, ikävä kyllä. Vien kyllä mennessäni paljon sellaista tietoa, jota ei muilla ole. Mutta se ei ole enää minun ongelmani sitten.

En asu Helsingissä, mutta suuressa kaupungissa kuitenkin, kyllä se eläminen maksaa paljon Kehä I ulkopuolellakin. Vaikka elinkustannukset eivät yllä Helsingin tasolle, niin palkkataso on sitten vastaavasti pienempi kuin Pääkaupunkiseudulla.

Anna Vihervaarasta

Teen kuormittavaa asiantuntijatyötä it-alalla 40h/vko, palkka on ihan naurettava siihen nähden, mitä työnkuvaan kuuluu.

Juuri tämän takia palkoista kannattaa ja pitää puhua. Jokaisella on oikeus saada kunnon korvaus työstään ja on surullista, että näin ei ole. 

Toivon paljon hyviä asioita elämääsi! <3

Köyhä (Ei varmistettu)

Palkoista puhutaan paljonkin, varsinkin niistä pienistä palkoista. Ei se ole pienipalkkaisen häpeä, vaan ihan surkeaa palkkaa maksavan yrityksen. Mikään ei muutu, koska yrityksellä ei ole varaa. Mutta sitä voisivat miettiä, miksi ei ole varaa. Olisiko jotain, mistä voisi karsia? Kuten vaikkapa ylikasvaneen johtoportaan eduista. Ja kyllä, niitä esimiehiä tarvitaan, mutta ei missään nimessä suorittavan tason kustannuksella. Ihmisten palkkaaminen on kallista. Mutta yritystenkin pitäisi muistaa, että jos työtekijät voivat hyvin, niin asiakkaistakin pidetään hyvää huolta. Ja jos työntekijät äänestävät jaloillaan, niin yritys on äkkiä entinen yritys. Meillä on käynyt niin, paljon asiantuntijoita on lähtenyt parempiin hommiin, perustanut oman yrityksen tai lähtenyt opiskelemaan... Puhuminen esimiehille ei auta, mutta.. niin makaa, kuin petaa... ja paljon muita vastaavia kliseitä. Ei oikeasti voi olla, että samasta työstä maksetaan monta kertaa isompaa palkkaa vain siksi, että tittelinä on "johtaja". Eikä ole helppoa lähteä vakituisesta työstä, kun ovella on 500 000 tulijaa..
;)

Kommentoi

Ladataan...